Sunday, December 28, 2008

Ihania talvileikkejä!



Ihana ilma, pari astetta pakkasta ja paras ystävä leikkikaverina. Ja monta tuntia aikaa! Mieletöntä:)

Romeo



Wednesday, December 24, 2008

Eka viikko

Moi taas!


Nyt mä olen ollut täällä uudessa kodissa jo yli viikon. Mulla on käynyt paljon vieraita, joista mä olen tykännyt ihan yli paljon! Oon myös käynyt kylässä mun mummolassa. Siellä on kivasti enemmän tilaa juosta ympäriinsä, pihakin on paljon kivempi. Automatkat mä otan edelleen tosi rennosti, silloin on hyvä esim nukkua.

Mun leluista mä tykkään paljon. Tietty kivoimpia on esim lattialle tipahtaneet sukat. Sellaisen kun löydän, juoksen äkkiä karkuun ja nurkkaan leikkimään sillä. Iltaisin mulla on tapana saada pikkuhepuli. Kiva kattoa kun noi mun ihmiset ei ollenkaan tajua mitä mä teen!

Tällä viikolla ne sitten laittoi mulle sellaisen inhottavan jutun kaulaan, pannaksi sitä kai sanotaan. Sen mä vielä jotenkin kestän, mutta sitten ne liitti siihen sellaisen hihnan! Voi pyhä jysäys! Muahan ei kukaan kahlitse. En mä tajua ollenkaan miksen saisi tuolla pihalla juosta just sinne minne mua huvittaa?

Tänään olikin sitten erikoisempi päivä. Mentiin taas mummolaan, mutta nyt siellä oli paljon enemmän ihmisiä. Isoja ja pieniä. Ja sitten siellä oli sellainen toinen koirakaveri kanssa, mun "serkku". Mä pistin sen ojennukseen samantien, vaikka se mua isompi muka onkin. Musta oli tosi kivaa kulkea sen perässä näykkimässä sitä. Ja sitten juosta äkkiä karkuun. En mää malttanut siellä nukkua ollenkaan moneen moneen tuntiin, mutta sitten ne laittoi mut sinne makkariin, jossa olikin hyvä ottaa pienet unet, jotta jaksoi taas.

Sit tuli yhtäkkiä hirveä kasa kaikenlaisia paketteja. Me koirat saatiin kanssa. Mä sain ehdottomasti parhaimmat lahjat, hienon vinkulelun ja ihanan luun. Se luu tuoksui sieltä kaikkien pakettien alta heti, ja tiesin että se on mun. Taisi mun serkku olla vähän kateellinen, kun se ei saanutkaan yhtä hienoa luuta.

Jee, mä sain ison paketin!



Ihanaa, taas se tuli, joulu! Mä tiedän että oon ollu tosi kiltti glenni. Olin käyny vähän kurkkimassa äipän kaappiin ja tiesin että saan ison paketin. Mä oon jo niin iso että sain ihan ite avatakin sen. Taidan rakastaa kaikkia!

Ja paketista tuli... Möhkö-Fantti! Mun Tikru onkin jonnekin kadonnu oudosti, mutta enää se ei haittaa.



Romeo

Saturday, December 20, 2008

Rentouttavaa Joulua!


Ihanaa Joulua teille kaikille glenniystäville ja niitten ihmisille! Mä aion ainakin rötvätä, eli kölliä oikein sydämeni kyllyydestä koko joulun. Tää on yksi mun lempipaikoista, sohvalla äipän viltin päällä. Mä oon päättäny olla laiskimus-glenni ja en tee mitään.

Se uusi sypressi parvekkeella jäi kyllä vähän kaivelemaan... äippä siis toi jonkun puun meille. Oon kattellu sitä siihen malliin, et varmaan se täytyy merkata joku päivä, hih!


Isot lipaisut ja halit teille kaikille! Toivottavasti treffataan tosi monen kanssa ensi vuonna.

Romeo ...ZZZZZ...ZZZZZ

Thursday, December 18, 2008

Jouluinen kuvaussessio

Tässä taisi olla ainoa "onnistunut kuva", kun huvikseni yritin ottaa joulukorttikuvia tessusta.


Useimmat niistä kun olivat jotenkin tällaisia. Koira kypsyneen oloisena kyylimässä, että joko tämä ois nyt tässä... Tai sitten koko koiraa ei paljoa näy kuvassa. Hännänpää korkeintaan.

Mutta kaikesta huolimatta, hauskaa joulua ja onnellista uutta vuotta 2009!

Sunday, December 14, 2008

Terve kaverit!

Mä olen Riku ja mä kotiuduin tänään tänne Helsinkiin mun kahden ihmisen luo. Ne haki mut tosi aikaisin aamulla, just kun oltiin sisarusten kaa menossa nukkumaan leikkien jälkeen. No sen takia varmaan automatkakin meni mulla ihan rattoisasti, nukuin melkein koko ajan.

Tää päivä on mulla mennyt tutustuessa tähän uuteen kotiin. Täällä on mulla leluja, joista yks erityisesti on mun suosikki. Semmoinen karvamörri. Ollaan käyty myös tuolla pihalla ihmettelemässä, ja oonpa jopa osannut tehdä parit pisutkin sinne. Vielä tässä on kyllä harjoittelemista. Oon meinaan tosi vikkelä pissimään esim unien jälkeen.

Tässä mä olen, leluni kanssa.


Thursday, December 4, 2008

Vaihtelevia kuulumisia

Heippa taas Lenniltä!!

Just edellisen postituksen yhteydessä kerroin mun tulevasta vaimosta... Ikävä kyllä tuo typy ei nyt sit tulekkaan mun luokse! Sillä on kuulemma jotain luusto juttuja joista mun ei kuulemma tartte tietää mitään...

Järjettömän onnelliseksi tulen tänään ainakin kolmesta asiasta:
1) Mun ihmisveljet saapuu taas tänään meille ja on kokonaista neljä yötä!!
2) Tiedän AIVAN varmasti, että mulle tulee uus typy ehdokas varmasti jo alkuvuoden puolella ;o)
3) Ulkona SATAA LUNTA!!!!!!!!!!!!!!

"Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa..."

Terveisiä kaikille täältä Rauhalasta!

LenniMax &ihmiset

Monday, December 1, 2008

Kiltti kummitus

Hei!

Mä osallistun yleensä innokkaasti kaikkeen kotipuuhaan, kuten esimerkiksi lakanoiden vaihtaminen on mun mielestä ihan ylikivaa. Äippä tais hermostua mun osuuteen ja teki musta kummituksen. Olinpa tosi pelottava.... Mut jos äippä luulee et mä en tän jälkeen enää halua osallistua tähän touhuun, niin se on väärässä. Musta kummitteleminen oli tosi kivaa!

Seuraavaksi voisin olla vaikka mopin metsästäjä, imuritaistelija, kylppärin suihkuttelija, roskisten tyhjentäjä, lautasten putsaaja... kyllä siivouspäivinä vaan on kivaa:)

Romeo

Ps. Mun spesiaalialaa on ikkunoiden peseminen, mä en vaan ymmärrä et miksi noi pisarat ei häviä laseista vaikka kuinka nuolen!



Muutto suoritettu!!

Morjens taas piiiiiitkästä aikaa Lenniltä!!

Nyt ei siis enää Mansesta vaan Kangasalan asemalta ja tarkemmin Rauhalan tilalta!! Joo, me ollaan nyt asuttu täälä uudessa kodissa -tai hirmu vanhahan tää on oikeesti- sellanen pari kuukautta. Mä olen viihtynyt oikein mainiosti täällä vaikka alkuun haukuin kaikki mahdolliset rasahduksetkin tai varjon vilahdukset. Nyt oon osannut ottaa jo aika paljon rennommin ja keskittynyt lähinnä vahtiin tonttia ja haukun vaan kun on melkein oikeesti syytäkin.

Toisessa naapurissa oli yks aamupala hoidossa (suom. huom. Jackrussel, uros ;o)) ja meille tuli 'pieni' riita pallosta. Ei mun ihan oikeesti sitä silleen pitänyt satuttaa, mutta jotenkin sille vaan tuli reikä niskaan. Hih, äiti oli aika kauhuissaan, mutta hyvin kaikki meni ja se kaverikin jäi henkiin. Sit taas toisessa naapurissa on ollut kaksi narttua hoidossa ja niillä oli mageet ajat käsillä edellisellä hoitokerralla... Äiti ja iskä ei jostain syystä yhtään tykännyt, kun mä menin koko ajan niiden pihaan. Hö, mä olisin taatusti ollut oikein hellä rakastaja, mutta minkäs teet. Etenkin se 50 kg painava mastiffi typy vetos muhun aivan erityisesti... Ihmiset on turhan tylsiä välillä!! Ne ei oikeesti tajua mitään.

Muuten olen kyllä hyvin ymmärtänyt oman tontin tarkoituksen ja saan olla pihalla yksin ihan niin kauan kuin huvittaa. Ai niin, yks tärkee vahdittava juttu: ETTE IKINÄ USKO mitä meidän ohi menee tietä pitkin!?!? Siis sellaisia honkkelon näköisiä valtavan kokoisia ja hurjan laihoja koiria, joilla on vielä isompi pää kuin mulla!! Ja arvatkaas mikä on oudointa: niiden ulkoiluttajat istuu niiden päällä jonkun käsilaukun päällä!! Voi hitsi, pakkohan niitä on varottaa kovaan ääneen, että tänne on sit ihan turha tulla merkkaileen!!

Joo, ja nyt on sit saatu muuten ekat kuvat mun tulevasta vaimosta! Se näytti aika nastalta pimulta ja just sopivan värinenkin! Sellanen oikein tumma... ihan kuin mun suuri rakkautenikin... äiti nimittäin! Äiti on kyllä huumaavan ihana ja sitä edelleen yritän sille kertoo kaikin mahdollisin keinoin. Kun vaan toi iskä pysyis poissa sotkemasta kuvioita!! Sen misun pitäis saapua kotiin joskus alkuvuodesta ja noi vanhemmat jaksaa jännittää ja olla odotuksesta kankeena! Miks ne ei vois vaan ottaa ihan rennosti ja antaa ajan kulua?? No kai ne oppii kunhan saavat vähän aikaa koiristua (siis Lennin tapa sanoa viisastua)!

Meillä on tosi kiva lenkki tuolla metsässä. Siellä on hurjan paljon haasteita matkalla ja aina joutuu hieman phtiin miten toimia. Iskä kehui mua hurjasti, kun osasin ihan ite valita reitin sellaisen tosi ison lätäkön ohitse. Iskä meni edellä, mutta niin vaikeesta paikasta, että valitsin itse helpomman :) Mitäs tuosta... niinhän sitä täytyykin tehdä! En kai mä nyt ihan silmät kiinni mene jokapaikasta iskän perässä, kun osaan itekkin ajatella! Niin, ja nähtiinhän me kaksi hirveäkin tuolla metsä aukeella. Ne oli kai ollu siinä yötä, kun tultiin iskän kanssa paikalle. Mua ei pelottanut ainakaan yhtään ja iskäkin sanoi vaan, että olipahan melkoinen rytinä kun ne hirvet paineli metsään puskat rytisten. Heh, tosi kivaa seutua tää Rauhala ja sen ympäristö!

Oikein hyvää joulun aikaa teille karvanaamat... ja omistajat myös.

Terkuin,

Lemppu ja mona&rampe

Jääkukat on ihan parhaan makuisia ;o)

Sunday, November 30, 2008

Lunta vieläkin...

Lumi on nyt kadonnut suurimmalta osin, toivottavasti väliaikaisesti. Sesse ainakin rakastaa lunta ja lumessa juoksemista. Vaikka sitä tuli vain vähän aikaa, tuli sitä aika kinokset ja Helmin pitäytyi lenkillä jo valmiiksi tallatuilla poluilla. Sen pari kertaa, mitä pomppi lumessa humahti koira aika hyvin sinne kylkiään myöden.

Ei se kyllä paljoa vauhtia tai kohellusta vähentänyt ja hyvä niin. Kannattaa myös huomata Helmin "poliisikoira vilkku" ;) Komia on.

Sunday, November 23, 2008

Lunta!

Tämä luminen myräkkä on tuonut Helmitessusta todella leikkisän puolen esille. Kaikki lumikasat, jopa ihan pienetkin rippeet lumesta saa tessun nuuhkimaan lunta nenään ja riekkumaan kuin viimeistä päivää.

Lumen valloitus näyttää etenevän seuraavan kaavan mukaan:
1. edes hippunen lunta jossain
2. mahtava glenniloikka lumen luo
3. kuono lumeen
4. sisäänhengitys
5. lunta nenään ja röhkiminen
6. hepuli (loikkia mahdollisimman syvään lumeen mahaplätsy tekniikalla).
Toimivaa :) Näyttää olevan huvin lähde myös kanssaihmisille, joita ohitamme tällä taktiikalla.

Toivottavasti lumi pysyy maassa nyt niin kauan, että sesse ehtii nauttia siitä kunnolla.

-Ellen& Helmi-

Sunday, November 9, 2008

Mun kulmilla hengaa Doris!

Hei kaikki!
Mä oon jo hyvin kotiutunut uusille kotikulmille. Ja tänään lenkillä tapasin Doriksen! Se oli aivan ihana tyttö, mua noin puoli vuotta nuorempi. Kaiken lisäksi se asuu ihan melkein meiän vieressä, sekin on just muuttanu. Ihan mieletön säkä! Nähdään Doriksen kanssa varmaan siis melkein joka päivä:) Äipät ei ollu kyllä kauheen ilosia kun tuolla sateessa ja mudassa vedettiin Doriksen kanssa kunnon painit, glennityyliin liasta välittämättä.

Lipaisut teillekin!

Romeo

Monday, October 27, 2008

Romeon TOP1 näyttelyissä






Ja listan kärkeen kiilaa tietty ihanat tyttöglennit!

Hertta alla tai päällä, ei sen niin väliä...
Tätähän vois jatkaa vaikka kuinka kauan! Millonkohan äippä vie mut taas näyttelyyn:)

Ja osahan on siis ihan top secret osastoa, olihan siellä ihana Nelli, Nansku ja kaikki muutkin... yritin olla nimeni arvoinen ja hurmasin ne kaikki!

Pusuja ja hännänheilutuksia!

Romeo

Friday, October 17, 2008

Pelästyttääkö? Osa 2

BÖÖÖ!
Miten musta tuntuukin, että Helmistä tulee yleensä otettua tällaisia hurjimus kuvia... Vesisateen kaunistama turjakekoira riepottelee pyyhettä.

Tai sitten tulee otettua tällaisia todistusaineistoksi kelpaavia kuvia:
Tapaus oli seuraavanlainen:
Epäilty: Yksi harmaa tyttöglenni, vajaan vuoden ikäinen. Tottelee (kun haluaa) nimeä Helmi.
Epäilty yksin huoneistossa tuhotyön tapahtumahetkellä.
Omistaja kohtaa kotiin palatessaan seuraavanlaisen näyn- kirjan kannen palasia siellä täällä (yksi koiran partakarvoissa-raskauttava todiste), itse kirja kuvan osoittamassa järkyttävässä kunnossa. Lisänä vielä samaan tapaan mutusteltu piuha, joka yhdisti omistajan Internettiin. Yhdisti. Kirjaa en uusinut, se on vielä luettavassa kunnossa, mutta piuhan uusin.

Kuvassa näkyvä "en se minä ollut"-katse ei huijaa ketään.
Syyllinen.

-Ellen& Helmi-

Tuesday, October 14, 2008

HIENO, UPEA "NENÄ" !!

Mamma on aivan haltioissaan, kun minulla on kuulemma maailman kaunein "nenä"!

Siis kun se on niin hieno, iso ja musta..


No, mamma nyt on haltioissaan minusta muutenkin.. Se ei kuulemma voinut edes aavistaa että näin hurmaavaa koiraa voisi olla olemassakaan, vaikka on niillä kotonakin ollut koiria..


En kuulemma vahingossakaan voi hävitä mihinkään massaan vaan erotun selvästi "hurmaavan" luonteeni ja suloisen ulkomuotoni vuoksi!

Olen kuulemma maailman valloittavin, itsepäisin, suloisin , hauskin (siis ne oikeesti nauravat mulle välillä ihan kippurassa..) ja vaikka mitä muuta..



ps. sain leikkiä tällaisella kuittinauhalla ihan luvan kanssa ja sain muuten aikamoisen sotkun aikaiseksi..






Ja oonhan mä kieltämättä melkoisen suloinen, vai mitä??
Melkein voisi lelukoiraksi luulla..


Syysterveisin "Sandy suloinen"



Matkalla..



Moro!

Tosi kiva päästä aina välillä lukemaan teidän muiden kuulumisia!
Ja siksi nyt itsekin vähän päivitän "mun elämää"..


Eli.. Oon tällä hetkellä mun papan ja nuorimman ihmisveljen kanssa matkailemassa! Semmoisella vanhahkolla "matkailuautolla" ajellaan vähän sinne sun tänne ja yövytään milloin missäkin. Eka yö meni Lidlin parkkipaikalla Jyväskylässä.. Oli muuten aika outoa, kun en ymmärtänyt ollenkaan, et HEI, EIKS ME MENNÄKÄÄN OMAAN TUTTUUN KOTIIN JA MAKUUHUONEESEEN NUKKUMAAN??? Oli vähän levoton olo eikä ihmisetkään niin hirveen hyvin nukkuneet.. Mutta on muuten ollut tosi kivaa! Autossa on aina mukavaa, varsinkin kun on seuraa ja sit on päässyt paljon ulkoilemaan!


Mammalla on kuulemma vaan tosi kova ikävä meitä ja muilla pojilla! On kuulemma aika tyhjää, hiljaista ja SIISTIÄ kotona!?? Miten niin siistiä, kuka mukamas sotkee??



No, kerron matkasta lisää kun tulen takaisin kotiin. Tää on vaan tällaista toisen käden tietoa, kun ollaan kerrottu mammalle puhelimessa.. Kotiudutaan keskiviikkona ja torstaina lähdetään taas! Silloin suunnataan länsirannikolle, Turkuun..!!


Hännänheilutuksin, Sandy

Monday, October 13, 2008

Böööö!


Kokeilin vaan että pelästytkö mua;)

Romeo

Kattokaas mikä löytyi:)



Hei!
Niinkuin jo aiemmin kirjotin, oon ollu vähän stressaantunu kaikesta muuttotouhusta. Nyt voin jo paremmin, kun ollaan uudessa kodissa. Ja mua ei siis unohdettu, sainpa vielä uuden ihmisveljenkin asumaan samaan kotiin. Tai ei se oo uus veli, mutta ei oo aiemmin vaan asunu meiän kanssa. Lisää siis leikkikavereita:)

Muutossa löytyi myös yksi tosi kiva ja vanha lelu! Leena-mamma varmaan tunnistaa tän mun ekaksi leluksi, jonka sain mukaan kun muutin pois siskojen ja veljien ja Alma-äitin luota. Käsittämätöntä että se on vielä ehjä ja oli mun äipällä tallessa. Jotenkin sillä on niin paljon tunnearvoa mullekin, että en oo halunnu ees hajottaa sitä. Haluan säilyttää sen aina.

Romeo

Sunday, October 5, 2008

Glennitreffit!! Makeeta..!!

Heippa taas.. pitkästä aikaa!

Onpa ollut mammalla kiireitä viime aikoina, niin ei ole ehtinyt koneella kuin käväisemään ja valittelee sitten vaan, että taas oli jotain 50 meiliä tullut.. Mitähän sekin nyt sitten taas on?
No, nyt on pakko olla aikaa ja kertoa vähän eilispäivästä..

Eli oltiin eilen melkein koko meidän perhe Leena-Mamman luona glennitreffeillä ja voi, että oli hauskaa!! Meitä oli tosi paljon sekä koiria että ihmisiä.. Tapasin kaikki kuusi sisarustakin ja voi että me riehuttiin! Sitten oli sellaisia vähän isompia ja vielä isompia glennejä, jotka kyllä oli nekin vielä melko "pentuja" ja juoksivat ja temmelsivät ihan melkein yhtä paljon kuin me "pienetkin"!



Meillä oli monta painiottelua Soinnunkin kanssa, kun jotenkin olen sen kanssa läheisempi kuin muitten sisarusten.. Vaikka kaikki on ihan huippukivoja! En sitten tiedä, että johtuuko siitä, että ollaan tavattu tässä välissäkin kerran ja ollaan muka enemmän tuttuja kuin muut.. No meitä oli kuitenkin paikalla koko sakki Muskan vauvoja (vaikka aika isojahan me 4 kuukautta vanhat jo ollaan..vai?) eli Sointu, Nelli, Saku, Sampo, Andy, Jolie ja minä! Kyllä oli muuten häntiä, tassuja, pulleita massuja niinkuin yhdessä joululaulussakin lauletaan..

Sitten siellä oli niitä isompia.. kun nyt vaan muistais puolienkaan nimiä, kun tuli yhtäkkiä niin hirveän monta uutta kaveria! Oli ainakin Veera, Rulla, Leevi, Vertti, Siiri, Muska-mamma.. ja varmaan muitakin, mutta kun en millään muista..

Tänään on kyllä vähän orpo olo, kun ei enää kavereita sitten taas olekaan.. No, toivottavasti tapaamme taas pian uudestaan!!

Terkut kaikille ihanille kavereille, jotka tapasin eilen!!

Halauksin, Sandy

ps. täytyy tunnustaa, että vaikken ole tähän mennessä "tuhonnut" kotona oikeastaan yhtään mitään, niin toissapäivänä yksin autoon jäädessäni (15min) muotoilin mamman auton käsijarrun uuteen uskoon.. Nyt vähän hävettää!

Monday, September 29, 2008

Mua stressaa!

Hei kaverit, nyt ei oo yhtään kivaa. Vaikka mä oonkin ihan äijä, niin nyt mua kyllä stressaa. Mun herkkä koiranmieli on jotenkin järkkynyt tästä kaikesta muuttotouhusta. Kämppä on täysi outoja laatikoita, mitkä haisee vieraalle. Ja sitte meiän tavarat vähenee ja menee niihin laatikoihin. Viikonloppunakin äippä ja iskä lähti vähän väliä tavaroita mukanaan. Mua aina välillä pelottaa että ne unohtaa mut tänne yksin! On ollu niin huono olo, että on ollu pakko välillä vähän jopa oksentaa. Ihan selkeetä stressiä siis, vai mitä sanoo tytöt?

Pääsin kyllä parikin kertaa mukaan ns. uuteen kotiimme. En ihan vielä ymmärrä mitä se tarkoittaa, mutta yks juttu siellä ainakin oli hieno. Siellä on sellanen näköalaparveke, lasia alas asti eli mulla on ihan mielettömät näkymät. Siitä tulee varmasti mun lempipaikka, koska tykkään niin kovasti seurailla muiden ihmisten (ja koirien) elämää. Äippä jo naureskeli, et mulle pitäis hommata kiikarit, niin voisin ryhtyä tirkistelijäksi;)

No, joka tapauksessa. Kuulemma ensi viikonlopun jälkeen tämä hässäkkä on ohi. Äippä on kyl kovasti helliny mua ja antanu mulle pusuja, jotta mulle tulis parempi mieli. Multa ei nyt pusuja irtoa ennenkuin oon ihan varma et mua ei unohdeta ja pääsen mukaan uuteen kotiin.

Romeo

Oletko kiinnostunut glenneistä?

Ensi lauantaina 4.10 on meillä mukula treffit, joten jos glennit kiinnostavat, niin taitaa paikalle olla tulossa parisenkymmentä karvakorvaa. Otahan yhteyttä, niin annan tarkemmat koordinaatit, mistä meidät löytää! Niin pääset aitiopaikalle tutustumaan rotuun ja saat kullanarvoisia mielipiteitä glenneistä. Tervtuloa! Leena- Mamma

Sunday, September 28, 2008

Pesulle mars!

Joskus käy niin, että vaikka asiaa tarkasrelee kaikilta kanteilta on vain yksi ratkaisu. Pesulle. Helmi onnistui jollain syksyisellä lenkillä piehtaroimaan sydämensä kyllyydestä jossain mädäntyneessä... Ja tuoksu on ollut sen mukainen.

Ensin piti paikallistaa tuo asuntoon hiipinyt viehko lemahdus ja sitten ei koiraa pelastanut edes usein niin toimiva ja tuttu sieluun vetoava katse.

Ja sitten eikun suihkun kautta ja shampoota turkkiin. Kuten näkyy, ei homma ole Helmin mielestä kovin mieluisaa.


Pakoon...

Ja pesun jälkeen on pakollinen revittely pyyhkeen kanssa. Sentään jotain iloa sesselle muuten niin mälsästä hommasta.

-Ellen ja (ei enää haisuli) Helmi-

Thursday, September 25, 2008

Moikka kamut!


Multa lähteekin jo hampaita! Ylhäällä edessä on vaan semmoset nysät. Kaikkea ois tosi kiva pureskella ja maistella! Taisin kyllä vahingossa syödä ne hampaat, kun kivetkin maistuu aika hyviltä. Mulla on missio: yritän vallottaa kaikkien ihmisten sydämet, ja ehkä koirienkin. Ihmiset on vaan paljon helpompia. Rakastun aina tulisesti semmosiin isoihin koiriin, mutta ne vaan kävelee ohi. Ehkä ne leikkii vaikeestitavoiteltavaa..


Mut hei, teistä osaa kuulemma näkee ens viikon viikonloppuna. Vähänkö siistiä! Sitä odotellessa..


With löööv,


Sointu


Monday, September 22, 2008

Voi yök yök!

Hei!

Tätä ette kyl usko, mulla oli täitä! Jotenkin oli kummallinen olo ja rapsututti ihan mielettömästi. Äippä alkoi sitten tutkia mua ja löysi kuulemma täitä! Ihmettelinkin et mikä sille tuli kun se irvisteli ja sille tuli sellanen puistatuskohtaus. Mut siis se ei voinu uskoa et mun turkista löytyneellä roskalla oli jalat, siitä se kohtaus. Ihmiset on kyllä hassuja.

No joka tapauksessa, äippä ja iskä sitten yhteistuumin laitto muhun jotain mömmöä, joka hais ihan kauheelta. Kait sitä nyt vähemmästäkin jotkut pikku ötökät kuolee... Mutta se kyllä tuntu heti auttavan, täit hävisi. Hyvä niin, ei kutita enää yhtään, oli se kyllä aika ärsyttävää.

Mietin vaan et mistä oikein oon saanu niitä... Ei olla käyty missään koirapuistossa ja enkä kyllä oo ees leikkiny pitkään aikaan kunnon painia kamujen kanssa. Kait ne on hypänny muhun jostain ohikulkeneesta koirasta.. sekunnin mietin et pitäiskö alkaa välttelee toisia koiria, mut äh, ei se oo kiva idea ollenkaan! Päätin siis unohtaa sen ajatuksen.

Meillä tapahtuu nykyään kaikkea. Ollaan kuulemma muuttamassa. En vielä tiedä et mitä se tarkottaa, siis oikeesti. Uusi koti? En mä minnekään halua muuttaa, tää koti on ollu tosi kiva. Toisaalta, mä varmaan voin saada uusia kavereita:) No katotaan millainen se uusi koti on, ehkä voisin vaikka harkitakin että viihdyn siellä! Kerron sitten lisää heti kun tiedän mihin mua ollaan taas viemässä.

Nauttikaahan kaverit syksystä!

Romeo

Monday, September 1, 2008

Siskopuolikin..

Hei taas..

Olen unohtanut kertoa, että bongasin tuolta Marfidalin sivulta siskopuoliakin eli ainakin Molly on sellainen ja muut sen pentueen tytöt.. Eli kun meillä on sama isi, niin silloinhan ollaan sukulaisia!!
Ihanaa kun suku senkun kasvaa, vaikka ihmiset joskus sanovatkin että ystävät sentään voi valita, sukulaisia ei! Mitähän mahtavat sillä tarkoittaa..??

Eläinlääkärireissu meni muuten tosi hienosti!!
Vähän se täti käänteli ja väänteli, kurkki suuhun ja puristeli kylkiä, mutta sain PALJON herkkuja eli ei kun takaisin sinne vaan!!

Siellä oli ihan tosi mielenkiintoisia hajujakin, joka paikassa!!
Aivan uskomaton paikka.. Sitten tavattiin odotushuoneessa muitakin koiria!! Ihanaa! Ne kyllä katseli mua vähän alta kulmien, että "mikä ihmeen sählääjä tuo oikein on"?? Eivät ole tainneet koskaan kunnon glennipentua tavata..! Outoa!

Tullessamme oli siinä myös sellainen kissaksi kutsuttu otus häkissä ja olisin halunnut tehdä senkin kanssa tuttavuutta, mutta sen ihminen se vasta oudosti käyttätyikin, peruutti vain karkuun.. Kummallista, enhän minä olisi halunnut kuin vähän haistella ja leikkiä..

Osaan muuten tosi hienosti tulla luokse kutsusta! Mammakin oikein kehui minua ja kyllähän se nyt ihan selvä juttu, että jos on pienikin mahdollisuus saada jonkin sortin herkkua, niin mikä ettei..
Housunlahkeet vaan kiinnostaa vielä ihan mahdottomasti, enkä ymmärrä ollenkaan miksei ne saisi, mutta ihan selvästi teen jotain väärin silloin, koska usein mamma tai pappa kutsuu minut tiukasti pois ja yrittää kiinnittää huomioni ihan muualle..

Tänään sain kehuja siitäkin, että kun mamma vei minut ulos 8 aikaan (olin jo aiemmin 6 maissa käynyt ulkona ja saanut ruokaa + käynyt uudestaan ulkona) pissasin 3 kertaa ja kakkasinkin oikein "oikeaan" paikkaan!! Pitäisiköhän niin tehdä aina..? Katsotaan mitä päivä tuo tullessaan.

Palataan..

Häntää heilutellen, Sandy

Sunday, August 31, 2008

Väsynyt bloggaaja

Helmikoiralla on ollut elämässä hieman muutoksen tuulia. Ekat juoksut alkoi ja niiden kanssa sesse on tavallistakin enemmän siinä luulossa, että se on ihan kokonaan sylikoira. Mutta vaikka väsyttääkin tavallista enemmän, on Helmi kokoajan vähintään hengessä mukana ihan kaikessa. Blogin kirjoittamisessakin, kuten kuvasta näkyy.


















Helmu on saanut myös todella komeat uudet speedomalliset pöksyt, kyllä tuollaisilla kelpaa koreilla joka tytön.















Näin meillä.

-Ellen& Helmi-

Saturday, August 30, 2008

Tuijotusta

Hmmm..
Jos mä oikein tuijotan tota tyttöä, niin tuliskohan se mun kanssa leikkimään?

Ei muuten tullu, äippä kielsi leikit ennen kehää...

Mun mielestä näyttelyihin pitäis kyl muitten kehien lisäksi tehä leikkikehä! Kuka on samaa mieltä?

Romeo

Friday, August 29, 2008

Hiphei!

Moi, mä oon Sointu eli Susannan pentueesta M. Suzan Chérie. Vihdoinkin pääsin tänne kirjoittelemaan! Kaikennäköistä on jo kahdentoista elinviikkoni aikana ehtinytkin tapahtua. Olen käynyt kahdella eri mökillä, veneilemässä, uimassa, kylässä isovanhemmilla ja muualla ja nähnyt erikokoisia koiria. Yks oli aikuinen ja mua pienempi ja ihan hassu, kun olin sen mielestä hirveen pelottava! Toinen taas oli kans vielä pentu mut mua kolme kertaa isompi. Alko vähän nyppimään, kun se vahingossa osui tassuillaan mua naamaan. Vähän rotia hei! Omaa siskoa Sandya oli kyllä tosi kiva käydä moikkaamassa. Meilä oli ihan omat kujeet!

On mulle käyny ikäviäkin juttuja. Kaks punkkia oon jo meijän pusikoista löytäny, mut onneks ne saatiin punkkipihdeillä irti. Sitten tässä eräänä iltana mulle tuli tosi ikävä olo. Oli pakko välillä kiljua, kun sattu niin paljon. Koko yönä en oikeen saanu nukuttua. Aamulla lähettiin sitten lääkäriin, ja olin kuulemma tosi reipas. Verinäytteestä selvisi, että mulla on alkava pissatulehdus. Onneksi ne tädit löysi heti ongelman syyn, ja nyt popsin jotain antibootteja ja ei satu enää yhtään. Mut Sandy, ei siellä lääkärissä ollut yhtään pelottavaa, saat vaan lisää ihailijoita!

Ja Sandy, ei sisälle oo kivaa tehdä tarpeita! Siel alkaa haisee.. Mä pyydän mieluummin ulos, kun on hätä. Tosin joskus leikin lomassa en ihan ehi sinne asti. Sateella yritän päästä rapun portaiden alle vääntämään, mutta ilmeisesti ne ei oikein mahdu hakemaan kasoja sieltä pois, joten joudun tyytymään puskaan. Muutenkin oon nykyään kuulemma aika kelpo pentu. Vähän mulkasin Leenamammaa, kun se viime viikonloppuna koulutti mua kovemmalla otteella. Mutta nyt kun mami ja iskä on tehny samalla tavalla kotona, oon ymmärtäny talon säännöt. Välillä tietty pitää vähän hepuloida ja pistää ranttaliksi!

Mukavaa viikonloppua kaikille ja kovasti hännän (kyllä koko koira sillon heiluu) heilautuksia!

Sointu, Anna & Jarkko

(Höh, ei nyt saada liitettyä tähän kuvaa, mutta ens kerralla sitten!)

Sandy täällä taas moi!!

Heippa vaan kaikille..
Mulla on taas tänään jotain erikoista tiedossa, kun kuulemma ollaan menossa eläinlääkäriin ja puhuivatpa ihmiset jotain rokotuksistakin.. Mitähän se on? Toivottavasti jotain syötävää..
Olen oppinut tosi hienosti tuon ulkona käymisen! Mamma tai pappa puoliväkisin raahaavat minut pihalle (useimmiten) monta kertaa päivässä ja koska leikki on varmaan niitten mielestä ihan huippukiva, niin minä tyttöhän laitan jarrut päälle nykyään jo eteisessä, viikko sitten pääsin rappusille asti ja sitä ennen yleensä vasta meidän pihasta poistuessa.. Mutta luulen, että mitä aiemmin, sitä kivempaa ihmisillä on.. Ei tarvitse tuhlata aikaa "esileikkiin"..
Sitten olen oppinut senkin, että siinä vaiheessa kun näen (ihan kuin en muka koko ajan tietäisi?? minähän vaan testaan/leikin) että ovat oikeasti taas lenkin tarpeessa, juoksen melkein koko matkan tosi hienosti ja välillä vaan vähän haistelen kaikkia kauniita kukkia ja toisten koirien hajuja, mutta sitten taas pikapikaa matkaa jatkamaan.. Lenkin aikana minä "muka pissin" muutaman kerran, mutta kuka nyt märässä ja kuraisessa haluaisi kykkiä?? Eli ihanaan, lämpimään ja kuivaan kotiin saavuttua voin vihdoin vapauttaa rakkoni ja suoleni ja tehdä tarpeeni joko sanomalehdelle tai sen viereen!! Kakkiminen sanomalehdelle ei ole mielestäni hienojen tyttöjen hommia, vaan mielummin ihan siihen viereen vaan.. Yleensä revin lehden sivuun, ennen kyykistymistä, ettei vaan mene siihen päälle.

No, totuuden nimessä.. teen välillä tarpeeni kyllä uloskin, mutta nyt viime päivinä vasta oikein tajusin, kuinka kätevää se oikeasti on vasta kodinlämpimässä.. Siitä voi sitten heittää itsensä suoraan päiväunille tai mikä nyt milloinkin sattuu huvittamaan!

Olen kovasti ruvennut testaamaan mammaa ja pappaa! Eli kun välillä tuntuu, että voisinhan minäkin yhtä hyvin päättää meidän "perheen" asioista, saataisiin ainakin enemmän tuota koiranäkökulmaa kaikkiin asioihin.. Ruokaa voisin saada paljon useammin ja enemmän, maata saisin missä haluan, milloin haluan, ulos ei tarvitsisi mennä ollenkaan, paitsi riehumaan kamujen kanssa.. saisin repiä sukkia, housunlahkeita ja kaikkea muuta turhaa mielinmäärin..
En vaan ollenkaan ymmärrä, miksen saisi tehdä sitä?? Kun kuitenkin olen "suurin", kaunein ja viisain koira maan päällä, vai??

No, kerron siitä lääkärikäynnistä myöhemmin..
siitä tulee varmaan tosi hauskaa!!
Sillä eihän nyt kukaan voisi tehdä minulle mitään kurjaa tai tylsää..

Sandy "suuri" (M. Suzan Mignonne)

Thursday, August 28, 2008

Uman juttuja Vaasasta


Hei kaikille! Uma tässä!

En ole aikaisemmin kirjoitellut mitään. Nyt kun syksy alkaa, niin uhkaavia pilviä on ilmassa. Pappa sanoi, että minun pitää mennä kouluun, että opin tavoille. Ja se kuulemma alkaa jo ensi viikolla, hui! No, ehkä saan myös kavereita.
Kyllä minä jo osaan kaiken maailman juttuja, mutten rupea käskystä mihinkään, en ainakaan heti, vaan yleensä mietin hetken erilaisia vaihtoehtoja, miten voisi luistaa esimerkiksi tassujen pesusta tai harjaamisesta. Yritin aluksi jättää menemättä ruokakupille ja odotin, että mamma tai pappa tuo ruuan eteeni. Aluksi ne luuli, että minulla on huono hajuaisti tai jotain ja toivat makupaloja lepopaikalleni, mutta sitten ne veivät kupin takaisin vakiopaikalle kun huomasivat että narrasin ihan laiskuuttani.
Juuri nyt vietän hiljaiseloa. Makailen parvekkeella auringonpaisteessa ja olen nukkuvinani. Varsinaisia kavereita minulla ei ole, mutta se ei haittaa. Yläkerrassa asuu collie, mutta se ei juuri minusta välitä enkä minä sen kummemmin siitäkään, mitä nyt joskus rapussa tai pihalla tervehditään muodollisesti. Joitakin lähitienoon asukkaita kyllä tulee silloin tällöin vastaan kun ollaan poluilla ja metsiköissä tekemässä pakollisia askareita, mutta useimmiten saan juoksennella yksin ympäriinsä ja patistella myös pappaa mukaan leikkiin.

Meillä oli kesällä ukkonen. Aluksi olin kyllä aika hermostunut, mutta sitten pappa rauhoitteli ja istuttiinkin sitten kaksistaan parvekkeella katselemassa salamointia.

Pappa on sen verran laiska jätkä, että kun mennään ulos, nappaan talutushihnasta kiinni ja talutan pappaa ja vielä juosten, koska minä pidän juoksemisesta. Tiedän tarkat paikat mihin asti pitää juosta. Ja kun jonkin ajan kuluttua ja tuhannen tuoksun jälkeen haluan taas kotiin, niin silloinkin talutan pappaa, mutta en viitsi juosta, kun pappa on lenkin jälkeen jo sen verran väsynyt.

Oltiin yhtenä iltana jalkapallokentällä ja pappa kutsui minua kaukaa. Lähdin juoksemaan, mutta törmäsin hämärässä maaliverkkoon. No, eihän siinä mitään, mutta se verkko irtosi kehikosta kokonaan. En päässyt yksin pois siitä nyytistä vaan rimpuilin verkossa kuin kala ja sehän meitä molempia nauratti.

Yhtenä päivänä joku viikko sitten olin vartioimassa kulttuurikeskuksen pihaa ja penkille tuli kovaääninen variksenpoikanen. Tästä minä hikeennyin, kun se on meidän penkki ja sanoin sille, että liidä sinä roisto pois täältä! Sen poikasen iskä ja äiskä oli vähän kauempana ja ne pirulaiset rupesivat pitämään kauheaa meteliä ja lähtivät lentämään minua kohti. Silloin sain jalat alleni ja juoksin minkä jaksoin taloon sisälle. Enpä uskaltanut mennä pihalle niin kauan kuin varispariskunta istua tuijotteli talon katolla ja vahti meidän ulko-ovea!

Olen myöhään hereillä. Aika usein mennään ulos puolenyön aikaankin. Silloin kaikki on hiljaista täällä ja saan paremmin tutkittua ympäristöä. Ja jännintä on silloin, kun tapaan pupuja.
Niitä asustelee meilläpäin. Kun sellaisen näen, niin unohtuu aika ja paikka ja minusta tulee suuri saalistaja ja lähden takaa-ajoon. Ja iskä perässä, että kerrankin siltä meinasi jalat mennä alta. Iskä sai kuitenkin rauhoiteltua minua ja muutuin taas kotikoiraksi.

Täällä asustelee myös siili. Joskus se tulee ruokakaupan rappusille etsiskelemään jotain syötävää. Siilistä en oikein tiedä, kun sen kanssa ei voi edes jutella. Ja kyllä minä tiedän, että ne piikit voi olla aika pahoja, jos osuvat nenään, joten jätän siilit sikseen.

Oltiin sittenkin ilmoittautumassa koirakouluun ja sekös oli stressaavaa, kun siellä oli koiraa kuin pipoa. Yksikin dreeveripoika yritti jekkuilla kanssani. Se vinkuili jotain ja kun katselin sitä ja uhkasin tulla lähemmäs, niin se meni äitinsä jalkojen taakse piiloon ja kyttäili sieltä. Sitten oli todella iso rottis, joka tuli varovaisesti nuuhkimaan minun poskeani.
Olin kyllä varuillani, mutta se oli ihan mukava. Onneksi se ei puhunut saksaa, kun en sitä osaa.

Että sellaista.

T: Uma

Sunday, August 24, 2008

Koiria, koiria, hirmusti koiria = näyttelyssä:)

Hei!
Me oltiin tänään Valkeakoskella näyttelyssä. Olin kesän aikana jo melkein unohtanutkin tämän touhun. Näyttelyissä olis aina mielettömästi kavereita, äippä ei vaan anna mun leikkiä niitten muitten kanssa, höh!

Tuomari tykkäs selkeesti glenneistä ja mustakin. Yritin olla kova poika ja päätin että hampaita en kyllä näytä. Sit se kommentoi että ihanan temperamenttinen, onhan toikin tietty yks näkökanta asiaan, ei vaan ihan se mitä hain...

Leena-mamman Taavi oli mun kilpakumppani. Tuijottelin sitä välillä pahasti, mut ei se auttanu. Se oli parempi ja siitä tuli vielä valiokin! Kyllä mustakin joku päivä... mutta tietty oon onnellinen Taavin puolesta, nyt ei ainakaan enää tartte kilpailla serteistä sen kanssa, hih.

Ens viikonloppuna mennään kuulemma taas näyttelyyn, mitäköhän metkuja mä sinne keksisin? Niitä en taida kyllä nyt kertoo, jätän ne äipälle yllätykseksi:)

Romeo

Saturday, August 23, 2008

Tapasin siskon!!

Hei kaikille!

Pakko kertoa.. eilen oli ihan älyttömän jännä päivä, kun mun sisko Sointu tuli Espoosta saakka kyläilemään!
Ensin meitä jännitti aika lailla ja Sointu oli vähän ehkä peloissaan, kun joutui ihan outoon pihaan ja kaikki. Ja oli varmaan vähän väsyksissä automatkastakin, kuitenkin yli tunnin joutui istumaan ihan hiljaa paikallaan..

Mutta sitten ei riemulla ollut rajoja, kun päästiin oikein vauhtiin! Juostii marjapensaiden alla ja ympäri, ympäri piha-aitausta.. Vauhtia riitti ja vaarallisia tilanteitakin, kun piti väistellä pöytää, tolppia yms.
Välillä villiinnyttiin niin, että ihmiset jo melkein pelästyivät. Pidimme hurjaa meteliä, haukuttiin ja muristiinkin, kuin oltaisiin oltu keskellä hurjaa tappelua.. Onnerksi sitten kuitenkin taas rauhoituttiin, eikä kumpaakaan varmaan oikeasti sattunut, vaikka välillä tuli vingahdettuakin niin kuin olisi ottanut kipeää..

Vesikin maistui juoksun jälkeen ja saipa oikein juoda samasta kupista siskon kanssa.

Kylläpä oli kiva nähdä pitkästä aikaa!

Onneksi taas tavataan Leena-Mamman luona pentutreffeillä lokakuun alussa!

Arvatkaa vaan jos uni maittoi viime yönä..?

Iloisin terveisin, Sandy

Sunday, August 17, 2008

Tuh tuh tuh, tuuh

Helmi on viime aikoina kunnostautunut etsimisessä. Siis lähinnä (tai no, ainoastaan) herkkujen etsimisessä. Helmi on oppinut etsi käskyn ja iltaleikki sujuu seuraavanlaisesti:
Helmi laitetaan vaikka kylppäriin odottamaan.
Minä piilotan raksun/ herkun, tai pari.
Sesse syöksähtää etsi-käskyllä hakemaan piilotettuja herkkuja. Aluksi näitä sai olla kyllä useampi, joskus tuli iltaruokaakin annettua tämän varjolla.
Ja hirmuisen tuh tuh tuh tuuh:in kanssa (=äänitehosteet) sesse saa nenän käytön harjoittelua.

Videolla sesse on jo löytänyt yhden herkun piilosta ja ei ole ihan ymmärtänyt heti, että niitä olisi toinenkin jossain... Mutta kyllähän se uuden käskyn kanssa löytyy. Äänitehosteet eivät ole ihan sitä, mitä ne ovat livenä, mutta komeat kuitenkin.



-Ellen&Helmi-

Monday, August 11, 2008

Melkein "yksin kotona"..

Hei taas kamut..

Olin tänään todella reipas (taas kerran), kun pappa ja mamma lähtivät töihin, eikä kukaan aikuinen vahtinut mua kokopäivänä! Niiiin, olihan mulla tietysti nuo ihmisveljet kaverina, mutta kun mammakin epäili, että voikohan niihin edes luottaa.. Vanhin pojista, jonka "piti" ottaa päävastuu minusta, nukkui puoleen päivään, HÖH! Onneksi sitten nuo kaksi nuorempaa oliva thereillä ja leikkivät mun kanssa. Sain ruokaakin ihan oikeaan aikaan, kun mamma töistä soitti ja ilmoitti milloin oli aika. Sitten pääsin ulos useampaan kertaan ja siivosivat pojat kakatkin ihan oikeaoppisesti pois.. Aamulla vain sain aikomoiset shokin, kun pappa oikeasti vain lähti ja jätti minut ihan yksin vartiksi!! Mamma heräilikin sitten melkein heti, mutta kun en ollut uskoa silmiäni, että niin ne vaan vuorollaan menivät, eivätkä ottaneet minua mukaan!! Sanoivat kyllä, että ollaanhan me harjoiteltu, mutten minä vaan muista!! Papan mentyä vinguin ja haukuin jonkin aikaa, mutten sitten mamman mentyä enää jaksanutkaan ja olinkin ihan tyytyväinen siinä vaiheessa, kun pojat vihdoin heräsivät ja tulivat aamiaisella..

Että silleen.

No, huomenna kuulemma alkaa koulu ja koko talo tyhjenee.. Saattaa olla aika outoa, kun on vain radio seurana siihen asti, kun pappa tulee ruokatunnilla töistä kotiin. No, mamma tuleekin sitten jo kahden aikaan.. Enköhän minä reippaana tyttönä selviä siitäkin päivästä!!?

Saturday, August 9, 2008

Kuin glennille tehty


Hei!
Olin mun kaverin luona leikkimässä ja sen äiti oli tehty ihan selvästi sellasen glenni-altaan niitten pihalle! Koska järveä ei ollut näkyvissä, niin loikkasin sitten kivojen asetelmien läpi suoraan sinne altaaseen:) Olihan mulla ihan järjetön hiki kun olin jo pari tuntia juossu ja kisaillu mun kaverin kanssa! Mun äippä kyllä oli jotenkin turhautunut ja sanoi ettei se ole koirille tehty vaan se on koriste. Mut enhän mä nyt voinu ymmärtää väärin, se oli just mulle sopiva, kattokaa vaikka!

Nyt oon kyl ihan poikki kun oltiin kylässä jotain kolme tuntia enkä sinä aikana tainnu ottaa lepoasentoa kertaakaan. Taidanpa nyt sitten käpertyä omalle tyynylle pitkille yöunille, nähkäähän kaikki glenni-ystävät hauskoja leikkiunia!

Romeo

Mun remonttimies

Hei!

Vähäks ihana lukea teiän muittenkin glennien juttuja, kyllä me aika samanlaisia ollaan. Vaikka mä kyl oon jo iso poika enkä tee mitään pentujen juttuja...

Mulla on ollu tosi jännä viikko, vaikka äippä ja iskä onki jo ollu töissä. Meillä on vieraillut sellai mies omituisissa haalareissa! Kuulemma remonttimies ja sen tehtävä olis laittaa kotia kuntoon. Musta kyllä tuntu et se oli tilattu ihan mua varten, ettei mulla ois päivisin niin tylsää. Se mies kun tuli ekan kerran, niin iloistuin tästä yllätyksestä suunnattomasti ja toivotin sen pusuin tervetulleeksi, niinkuin kaikki muutkin jotka tulee meille. Äippä vähän naureskeli, ettei musta kyl sais vahtikoiraa tekemälläkään.. No joka tapauksessa, se mies siirteli tavaroita ja konttaili pitkin lattioita muka laittaen jotain listoja, olipa kiva touhuta sen kanssa! Välillä nuolin sitä korvastakin, kun olin niin iloinen kun se leikki mun kanssa, vaikka ne leikit olikin vähän hassuja. En oo tollasia leikkejä ennen leikkinytkään. Aloin jo joka päivä oikein oottaa, et millon se tulee. Mut nyt äippä sanoi, ettei se tuu enää ensi viikolla. Remontti on kuulemma valmis.

No, arkeen siis taas palataan. Mut sitä ennen lähen leikkimään mun staffi-bestiksen kanssa ulos:)

Romeo

Hei taas, Sandy tässä..

Taas tuli mieleen pari juttua, mistä on ihan pakko kertoa, ihan lyhyesti vaan..
Mamma ja pappa on saaneet iltaviihdykettä, kun mulle tulee iltaisin (yleensä ennen nukkumaanmenoa) semmoinen ihan ihmeellinen vimma juosta ympyrää makuuhuoneessa!! Se on aivan älyttömän hauskaa ja ilmeisesti mamman ja papankin mielestä, kun ne yleensä nauraa mulle ja siitähän mä innostun vielä lisää.. Mulla on semmoinen "melkein luola" mun "vanhempien" sängyn alla, kun niillä on sellainen laatikko siellä ja sinne jää just sellainen sopiva rako mistä mä pääsen juoksemaan ympyrää.. Sit mä yleensä piilotan mun pehmotkin sinne luolaan, ettei niitä vaan kukaan varasta! Niitähän pitää kuitenkin joka ilta vähän kurmuttaa ja silloin ne saakin kyllä sellaista kyytiä, että..

Yritin tossa vähän (mamman ja papan mielestä aikalailla) pomotella ja uhitella mun ihmisille, mutta eipä kannata paljon purra, siitä ei hyvää seuraa.. mamma ei ollut huomaavinaan mua vaikka sitten kuinka haukuin hampaat irvessä ja loppujen lopuksi, kun purin mammaa jalkaan se huusi tosi kovaa (tai vinku), ni sit vasta tajusin, että sitä taisi sattua.. Pappakin ärähti, kun rupesin sitten sitäkin puremaan.

Pitää aina välillä kokeilla.. eihän sitä muuten tiedä mita saa ja mitä ei saa tehdä!

Ruokahalu mulla on kasvanut tosi paljon ja syön nykyään kaiken, mitä kupissa on.. Tavaraa sitten tulee kyllä uloskin, eikä aina edes pihalle vaan milloin minnekin..

Lyhyillä lenkeillä käydään useamman kerran päivässä, kun mamma ja pappa ihan ehdottomasti tahtoo ja niitä mä sitten taluttelen tuolla kylillä (korttelin ympäri). On se kumma, ettei ihmiset osaa mennä lenkille ihan itsestään, vaan mun täytyy mennä näyttämään niille tietä!

Otan oikein hihnan suuhuni ja talutan niitä!! Näyttää kuulemma hassulta, mutta eihän ne muuten mihinkään löytäisi, jos en minä näyttäisi tietä!!

Kuulemisiin..

Sandy (M. Suzan Mignonne)

Friday, August 8, 2008

Moro täältä Mansesta, nääs!

Heippati rallaa!!

Vihdosta viimein iskä antoi mulle avaimet onneen... siis päästi tänne blogiin toteuttaan itseäni ;o)

Joo, mun tosiaan piti jo aaaaajat sitten alkaa kirjoitteleen, mutta eipä saanut iskä asiaa aikaiseksi!? Eli mä olen LenniMax alias Lenni alias Lemppu jne... noi kaks on antanu mulle hurjan monta nimee, mutta kiltisti tottelen niitä ihan kaikkia!! Onneks mun nimeks ei tullu 'Istu' tai 'Paikka' saati 'EiSaa', kuten muutama naapurin koira on kertonu omia nimiään!! Aika pian (5.9.) on sit jo vuosi siitä kun näin ekan kerran päivän valoo... tai niin noi vanhemmat väittää. Ite en ihan varmaks asiaa muista, mutta siitä olen varma, että ulkomailla se tapahtu! Tänään katselivat Jatsi setän tykönä Lempäälässä jotain lipunkanto ohjelmaa, missä oli hirveesti ihmisiä ja valoja... ne sai kummallisen "Lenni, kato tossa on Irlannin joukkue" -kohtauksen ja halus mun katsovan telkkariin!? Ei mua paljon kiinnostanut kun leikin mun hyvän kaverin Akun, sellasen kivan kultasennoutajan, kanssa.

Meillä on aina Akun kanssa tosi kivat leikit ja molemmat saa hammasta aika kivasti ja kuolassa ollaan kumpikin! Meistä se on tosi kivaa eikä tajuta miks vanhemmat nauraa mun tukalle?!?! Mulla on muitakin 'hyvää päivää' tuttuja, mutta kauheen moni ei oikein meinaa ymmärtää mun huumoria... ne on vähän erikoisia! Lenkillä iskä ja äiti aina juttelee tosi mukavien ihmisten kanssa jotka rapsuttaa mua. En ole ihan varma, mutta muistan usein kuulleeni, että ne juttelee mun päästä... siis siitä miten iso se on! Voin kertoo teille kaikille, että se on JUST SOPIVAN KOKONEN!!! Sopii tulla sanoon jotain muuta... mä kyllä uskon ;o)

Tosi ikäviä kavereita on joitain, siis sellaisia jotka alkaa heti rähjään. Mä en niistä välitä pätkääkään! Suurinosa niistä ei ole edes mun aamupalaksi sopivia ja osa kelpais ehkä just päivälliseks! Onneks kotona on aika mahtavat safkat, eli ei mun tartte alkaa todisteleen mitään; olen kuitenkin paras tällä kulmakunnalla!

Arvatkaapa mitä? Nyt äiti ja iskä on ostaneet meille uuden talon!! Se on sellanen vanha 'pitsitalo', niinkun ne sitä kutsuu. Siellä on muistaakseni 3240 m2 tontti missä saan kuulemma mennä ihan niin kuin itseä huvittaa!! Me käytiin siellä jo pari kertaa katsomassa ja mä vaihdoin pari sanaa naapurin koiran kanssa, mutta en häntä vielä tavannut. Me muutetaan sinne heti kun ollaan saatu meidän nykyinen asunto myytyä. Tykkään kyllä tästäkin paikasta tosi paljon kun täälä on niin hurjan paljon lapsia jotka paijaa mua koko ajan! Varmaan tosi hienoo sit kun on valtavan kokoinen ihan ikioma piha!! Sinne ei tarvi kenenkään tulla määräileen ;o) Mä olen kehittänyt tuota äänen käyttöä aika tehokkaasti ja kaikki ihailee mun komeaa ääntäni. Välillä tulee hieman komennettua äitiä ja isää, mutta aika harvoin... on ne kuitenkin tosi kivoja ;o)

Tyttöystävää vaan kaipaan, kun äiti ei millään suostu mun kans touhuaan juttuja... En tajua miks ne kieltää, kun haluun vaan pelkkää äidin parasta! Isin mukaan en kuitenkaan sitä saa :( No, parempia aikoja odotellessa me varmaan hoidetaan toi muutto ensin ja sit on ollut puhetta jutella Leenalle jatkosta... On kuulemma mahdollista, että saisin kaverin!!

Toivon kaikille oikein sateisia kelejä, että saa vaan maata kotona lämpöisessä ja kuivassa!

Rakkain terveisin,

-lemppu-
assisted by daddy ;o)

Thursday, August 7, 2008

Siivousta mammalle!!

Heippa taas kaikille Glennien ystäville!

Vitsi että mulla on ollut hauska päivä tänään ja muutenkin viimeinen viikko.. En ole tainnut muistaa aiemmin mainita että mun mamma ja pappa rakentavat sellaista lauta-aidan pätkää.. Eli siis kun ne sai valmiiksi mulle sellaisen hienon aitauksen, missä koko perhe voi onnistuneesti ja iloisesti viettää aikaa, niin siinä oli sellainen huonompi kuntoinen orapihlaja-aidan pätkä, eikä sen kylkeen oikein viitsinyt rakentaa mitään verkkoakaan, kun oli aitareppana niin onnettomassa kunnossa. No, sitten päättivät pappa ja naapurin setä Matti, että nyt sitten vihdoin rakentavat sen huonon aidanpätkän tilalle samanlaisen pätkän lauta-aitaa. Ovat kuulemma puhuneet siitä jo monta vuotta, muttei vaan ole tullut tehtyä.. Eli tosi hyvä, kun nyt mun ansiosta saavat vihdoin senkin hoidettua!

Siinä sitten viikko sitten pappa tosi vahvana kaivoi ylös ne muutamat orapihlajat ja siinä sivussa yhden vaahterankin, että saisivat sitten sitä lauta-aitaa tilalle. No, meille tuli viikonloppuna vieraita, eikä sitä sitten enää jatkettukaan niitä hommia ennen kuin maanantaina. Joten minulla on ollut nyt TOSI ISO piha temmeltää, kun naapurin pihallekin on ihan vapaa pääsy! Eivät taida mamma ja pappa kauheasti tykätä, kunniin innoissani sinne aina ryntään.. Ja siinä multaisessa "ojassa", mikä niistä orapihlajista jäi, on IHANA temmeltää ja kaivaa. Näkisitte vaan, minkä näköinen olin yksi aamu kun aamukasteisen nurmikon jälkeen syöksyin sinne multakaivantoon ja kaivoin sydämeni kyllyydestä! Siis olin niin hieno se jälkeen, että pääsin suoraa tietä pesulle!!

Eilen illalla pihalle oli iltalenkin (pienen korttelin ympäri) jälkeen ilmestynyt AIVAN IHANA kasa sahanpuruja ja niissä kävin jo eilen illalla vähän kaivamassa, mutta tänään se vasta hauskaa oli kun sain koko päivän juosta edes takas ulos, sisälle, ulos ja sisälle ja joka kerta ulkona pyörähdin siinä sahanpurukasassa silleen sopivasti, että varmasti joka paikassa oli sahanpuruja.. Mamma sanoi, että ihan tahallani siirsin koko kasan eteisen lattialle, mutta eihän niitä millään voinut jättää pihalle. Joku muuhan olisi voinut vaikka viedä ne!!

Tein eilen tuttavuutta naapurin (siis juuri näiden jonka kanssa pappa rakentaa aitaa) Roopen kanssa ja taisi olla Roopekin aika innoissaan, kun heilutti häntää aika lailla, eikä yhtää haukkunut, vaikka muuten haukkuukin melkein koko ajan. Mutta taisi väsyä minun sähläämiseeni, kun lopuksi vain käänsi selkänsä vaikka olisin halunnut vielä leikkiä. Roope kun taitaa olla jo aika vanha.

Tapasin eilen toisenkin meidän kadun koiran! Rotua en muista, mutta joku lintukoira se taisi olla ja iso, 2 1/2 vuotias uroskoira, joka osasi suhtautua minuun tosi rauhallisesti!! Sain kiivetä sen pään päällekin eikä se mitään sanonut. Katsoi vain lempeillä silmillään ja haisteli vähän. Silläkin kyllä häntä heilui, joten taisi olla silti yhtä iloinen kuin minäkin! Sekin vain sitten tuntui väsyvän minuun, kun sählään aika lailla tavatessani muita koiria, enkä meinaa nahoissani pysyä, niin onhan se aika vaikeaa olla silloin rauhallinen..

Taraa, joka asuu naapurissa toisella puolella, en olekaan nyt nähnyt moneen päivään. Kuulin tänään jonkun puhuvan, että Taralla on juoksut.. Jaa-a, mihinköhän mahtaa olla matkalla, kun näin monta päivää kestää..??

Nyt aika mennä nukkumaan, mutta palataan taas asiaan, kun on jotain kerrottavaa..

Hännäheilautuksin, Sandy (M. Suzan Mignonne)

Sunday, August 3, 2008

Viikko "kotona"!

Heipä hei vaan kaikille..
Halusin vain kertoa kaikille, että olen asunut uuden perheeni luona nyt viikon ja eilen vietin 8 viikkois- synttäreitäkin. Olen sopeutunut tosi hienosti niin omasta kuin perheeni mielestä!! Hyvä minä!

Meillä on ollut aikamoista hulinaa nyt parin päivän ajan, kun meille tuli Turusta vieraita. Niilläkin oli lapsia: kaksi vilkasta poikaa, jotka heti ihastuivat minuun ihan täysillä! Niin, kukapa ei sitä tekisi, mutta voi olla aika rankkaa, kun on tosi suosittu.. Päiväunet jäivät aika katkonaisiksi, kun ei millään malttanut nukkua ja koko ajan olisi joku halunnut syliin. Tosin mamma ja pappa sitten monesti rauhoittelivat tilannetta, muuten olisi mennyt liian villiksi. Eikä ne oikein tykänneet siitäkään, kun roikuin poikien housunlahkeissa. Vaikka se oli minusta tosi hauskaa..

Sitten yksi tosi iso juttu: MINÄ OSAAN SYÖDÄ IHAN ITSE!! Eli eipä tarvitse enää mamman tai papan syöttää, vaan olen päässyt pelostani ruokakuppia kohtaan ja käyn sillä silloin, kun olen nälkäinen. Vieläkään en syö kauhean isoja määräiä, mutta iahn selvästi olen ruvennut pyöristymään, ruuan jälkeen on välillä kuin pieni pallo mahan paikalla. Ja on niin hyvä olla, kun ei ole nälkä! Yhtään ei ole yököttänyt sen jälkeen, kun aloin saada useammin ruokaa.

Ukkosta en pelännyt yhtään, kun sellainen pyöri tässä Loviisan yläpuolella perjantaina ja lätäkössä uiminen vasta hauskaa olikin!! Siis aivan mahtavaa! Meille nimittäin tuli kovan vesisateen seurauksena jätti-iso lätäkkö heti ulko-oven rappujen eteen ja mikäs sen parempi, kuin päästä uimaan siihen. Ja tottakai pääsin välillä livahtamaan sisäänkin ilman että kukaan ehti kuivata minua tai tassujani. Taitaa olla pian siivouspäivä meillä kotona, sen verran hiekkaa ja kuraa on kulkeutunut sisään, vaikka ne mukamas yrittävät aina vähän pyyhkiä minua.
Turhaa touhua, sanon minä. Paljon kivempi on juosta sisään ja hypätä suoraan sohvalle (paitsi etten ihan vielä yletä sinne itse) juuri sellaisen kuin olen eli useimmiten VÄHÄN märkänä ja kuraisena..

Täytyy vielä vähän kehua, kun nimittäin tytöthän eivät koskaan kuule liikaa kohteliaisuuksia.. Yksi täti sanoi ihmis- veljelleni ettei ole koskaan nähnyt suloisempaa koiranpentua kuin minä,
eikä muuten ole ainoa joka niin on sanonut eli taidan olla harvinaisen kaunis..

Sitten kuulin mammalta, että onpas käynyt niin hauskasti, että koira-siskoni on muuttanut asumaan mamman serkun luokse Pyhtään Munapirttiin (matka kestää n.25min.), eikä mamma tiennyt etukäteen asiasta mitään vaan kuuli siitä sattumalta omalta äidiltään, jonka mökki on ihan lähellä koira-siskoni uutta kotia.. Että on se maailma ihmeellinen paikka! Samaan sukuun kaksi saman pentueen koiraa, toisista tietämättä!!

Nyt olisi päästävä iltapissille ja sitten yritettävä rauhoittua nukkumaan, mikä on yleensä aika vaikeaa, kun silloin on ihan hirveästi virtaa..

Kuulumisiin..

haukahduksin ja häntää heiluttaen,
Sandy (M. Suzan Mignonne)

Friday, August 1, 2008

Mitä saadaan, kun....

Mitä saadaan, kun yhdistetään seuraavat elementit:
1. kuuma kesäpäivä
2. yksi harmaa tyttöglenni joka kaipaa viilennystä
3. viileä, kutsuva joki
4. vastaleikattu korkea nurmikko

Tulos alla, eipä tässä voi oikein mitään sanoa. Antaa vain kuvien puhua puolestaan.





























-Ellen& Helmi-

Wednesday, July 30, 2008

Sandykin tulee mukaan..!


Hei vaan kaikille!

Täällä minä, Sandy 7 viikkoa, ihmettelen maailman menoa ja ihmeteltäväähän riittää!! Asuin elämäni ensimmäiset 7 viikkoa Lohjalla emoni Muskan ja sisarusteni kanssa. Mutta viime lauantaina tapahtui kaikenlaista.. Heti aamusta saimme vieraita, jotka halusivat viedä minut autoajelulle. Juuri, kun oltiin siskojen kanssa saatu kukkapenkki uuteen uskoon.. No, veivät minut vielä kaiken lisäksi pesulle, kun mukamas jalat olivat niin multaiset ettei autoon voinut mennä. Ja minähän yllätin mamman aivan täysin, kun olin ihan rauhallinen, vaikka laittoi minut lavuaariin ja huuhteli sekä jalat että vähän kuonoakin..Hitsi, kun otti kaiken hyvän mullanhajun pois nenästä!

Autossa oli aika lämmin ja tuoksui ihan oudolta; minua kovasti ihmetyttikin, että mihinköhän me ollaan matkalla ja miksi nämä oudot ihmiset olivat niin iloisia ja innoissaan, jos vähän nuolin kättä tai poskea. Perheen pienin poika, Jonas, kovasti paijaili ja halaili minua aina, kun olin vähänkin valveilla. Nukuin tosin suurimman osan matkasta ja heräsinkin lopulta ihan oudossa paikassa..

Ymmärsin jossain vaiheessa, että ehkei minua viedäkään takaisin emon ja muitten luo, vaan että tämä perhe halusi minut jäämään luokseen. Ensimmäisenä iltana ei ruoka oikein maistunut ja minulla tulikin huono olo, kun oli massu ihan tyhjä. Suostuin lopulta syömään vähän, kun mamma syötti minua sormenpäällään. En uskaltanut mennä aluksi edes ruokakupin lähelle! Se näytti pelottavalta, eikä ollut veljiä tai siskoja näyttämässä miten ja milloin oli minun vuoroni syödä. Vain mamma oli polvillaan kupin vieressä ja näytti ruokaa ja kehui kuinka hyvää se on ja kuinka reipas olisin kun maistaisin edes vähän.. Olihan se sitten loppujen lopuksi ihan hyvää, kun ensin uskalsin maistaa.. ja lopulta söin ihan suoraan kupistakin, kun oli oikeesti jo ihan tosi kova nälkä!

Olin melko väsynyt ensimmäisen illan ja nukuin melkein koko ajan.. Kaikki oli outoa ja haisi omituiselle. Onneksi sentään oli omat pehmot, jotka pappa oli ottanut mukaan autoon. Niissä oli emon ja muitten tuoksu ja olo oli vähän kotoisampi. Yöllä itketti ihan vähän, mutta onneksi mamma laittoi käden viereeni patjani päälle, joka muuten on ihan mamman sängyn vieressä, ja heti oli turvallinen olo. Yöllä yllätti myös pissihätä, mutta olipa joku jättänyt ihan minua varten sanomalehden lattialle makuuhuoneen nurkkaan, joten ei tarvinnut kauaa ihmetellä, että missä oikein voisin käydä pissillä ja osuin onnistuneesti ihan keskelle paperia!!

Aamulla minua sitten kehuttiin tosi paljon! Olin kuulemma ollut tosi reipas tyttö, kun en ollut itkenyt melkein ollenkaan. No, mitäs sitä itkemään, jos ei ollut mitään syytä. Pitävät kyllä minusta tosi hyvää huolta. Ruokaa on enmmän kuin tarpeeksi; en nimittäin vieläkään oikein aina uskalla mennä ruokakupille, kun vähän pelottaa, että onko se edes minun ruoka ja jos vaikka pitäisi odottaa, että muut syövät ensin. Niinkuin tein siellä entisessä kodissa, pojat ryntäsivät aina ennen minua kupille.. muistaakseni. Aika ihme juttu, jos kaikki se ruoka on vain minua varten.. Pissilläkin käyn aika usein; vievät minua pihalle ja joskus on ihan pakko päästää lattialle, kun niin kova hätä yllättää. Leikkikavereita minulla on monta. Jonas leikkii kanssani useimmiten ja olipa tässä yhtenä aamuna ihan tosi tylsää, kun Jonas nukkui niin kauan, eikä kukaan muu osaa leikkiä sellaisia lasten leikkejä! Olin ihan älyttömän iloinen, kun Jonas vihdoin heräsi ja kyllä Jonaskin huomasi, kuinka häntä heilui tosi lujaa. Hänkin ilahtui kovin nähdessään minut! Olen kuulemma hänen ihana, karvainen pikkusiskonsa!!

Perheen vanhin poika ei riehu niin paljon ja eipä häntä kotonakaan näy kauhean paljon. Menee aina kuulemma kavereiden kanssa.. Ai minkä kavereiden? Olisinhan minäkin hyvä kaveri.. Keskimmäinen pojista Kennet on ollut koko ajan partioleirillä, hän kuulemma tulee huomenna ja ovat luvanneet, että saan mennä häntä vastaan rantaa, kun tulevat veneellä saaresta. Mikähän se saari on tai vene..?? Pappa vielä sanoi, että täytyy ottaa videokamera mukaan ja filmata, kun Kennnet tapaa minut ensimmäistä kertaa. Hän osaa kuulemma olla ihan älyttömän iloinen ja kiltti, kun tykkää jostain ja olen kuulemma juuri sellainen, ketä hän varmasti rakastaa, niin "ettei pysy housuissaan! Mitäköhän sekin sitten taas on?

Leikkikavereita on ollut muitakin, kun naapurin lapset ovat leikkineet kanssani. Juostiin kilpaakin ja vaikka olen tosi pieni vielä, niin juoksen todella kovaa! Pelattiin jalkapalloakin ja taisin olla siinäkin aika hyvä, kun muut nauroivat ihan kippurassa kun otin pallon suuhun ja vein sen melkein maaliin.
Vinkuleluja minulla on myös, mutten niistä niin hirveästi välitä, ainakaan vielä. Mutta naapurissa asuu myös koira (jonkin sortin terrieri kuulemma), joka rakaastaa vinkuleluja ja kun se kuuli, että minulla oli, se istui aidan takana ja odotti, että olisin antanut hänellekin. Roope ressukka kun ei kuulemma saa sellaisia, koska rikkoo ne pieniksi palasiksi ja meinaa syödä sen vinkuvan osan. Väittävät sitä vaaralliseksi. Mitäköhän tarkoittaa vaarallinen..?

Toisella puolellakin asuu koira, Tara nimeltään. Se on sekarotuinen ja TOSI iso. Se kävi eilen illalla ihmettelemässä minun aitaukseni takana, että mikä ihme minä olen. Ihan kuin sitä voisi ihmetellä, ihme ettei se tiennyt. Se katseli pää kallellaan ja ihmetteli. Mamma sanoi, että koko Tara oli yhtä kysymysmerkkiä ja että aivan näki ulospäin, miten se mietti ja ihmetteli. Tara on kyllä kiltti, eikä edes hauku. Kun taas Roope räksyttää melkein aamusta iltaan, mikä myös välillä pelottaa minua aika paljon. Tara on kyllä aika pelottavan näköinen, kun se näytti ihan jättiläiseltä ja minun piti vähän haukkua ja murista, kun en ollut ihan varma, mitä sillä oli mielessä.

Minulla on hieno punainen panta. Ensin minulla oli sininen, mutta se oli vielä liian iso, niin sain toisen vähän pienemmän, että voin rauhassa harjoitella pannan kanssa olemista. Sitä sinistä pantaa ei voinut pitää, koska se jäi niin löysälle että meni suuhun ja joka paikkaan, jos ei sitä "kuristanut" koko ajan. Nyt en paljon enää viitsi kommentoida pantaa, se on oikeastaan aika hieno ja pitäähän hienoilla neideillä olla kaulakoru, eikö?

Viime yön nukuin, ilman että päästin inahdustakaan. Tosin jossain vaiheessa mamma kävi vessassa ja luulin, että olisi ollut leikin aika, muttei kuulemma ollut ja minut komennettiin takaisin nukkumaan. No, uni tuli aika pian ja nukuttiin sitten ihan aamuun asti. Nousin sitten papan kanssa kuuden jälkeen ylös ja pääsinkin heti aamupissille. Syötiin ja käytiin kävelyllä (ihan lyhyellä vain) ja otettiin jo torkutkin, ennen kuin mamma edes nousi. Sanoi nukkuneensa niin vähän pariin yöhön, että oli univelkaa. Taas ihan outo sana..

Mamma ja pappa rakensivat meille aitauksen pihalle ja nyt onkin turvallisempi ulkoilla! Tie menee nimittäin ihan läheltä ja junaratakin on melkein vieressä.. Aitauksesta pääsee saunaan (meillä kun on sellainen ulkosauna, joka lämmitetään puilla ja vesikin kuumenee padassa), siinä on riippukeinu, grillialusta (mistä tulee joskus grillikatos, mutta katto puuttuu vielä) missä perheeni syö välillä pöydän ääressä ja situskelee muuten vain, marjapensaita ja mamman kukka-amppeleita. Mamma ja pappa halusivat tehdä aitauksen, missä koko perhe viihtyy, ettei minun tarvitse olla yksin! Olen tosi iloinen siitä, minä kun olen aika seurallinen, enkä viihdy yhtään yksin, ainakaan vielä..

Kohta on taas ruoka-aika ja saas nähdä, josko minä jo uskaltaisin syödä ihan itse vai pitääkö minua vieläkin vähän auttaa.. Syöminen kuitenkin on tosi hyvä juttu! Enää ei ole ollenkaan huono olo ja energiaakin riittää tasaisesti koko päiväksi! Ai niin, kävin yhtenä iltana kylvyssä ja se oli aika jännää.. Mutta seisoin taas ihan paikallani ja annoin mamman ja papan pestä minut, kun kuulemma on hyvä pestä vanhat hajut pois ja saada oman perheeni tuoksut tilalle.. Kuullostaa ihmeelliseltä, mutta tiedänpähän ainakin mihin "laumaan" nyt kuulun!!

Kesäterveisin, Sandy (Mafidal Suzan Mignonne)

Monday, July 28, 2008

Lisää kesälomalta

Arkeen pikkuhiljaa palaillessa kesän matkailua voi vielä muistella. Helmillä oli, kuten jo aiemmin mainitsin, kissanpäivät melkein koko reissun ajan. Parhaat lelutkin oli saatu mukaan, tuo sininen oli kahden pallon ohella kesän suuri suosikki. Sen kanssa kelpasi tuhista ja ryllätä, varsinkin kun joku oli laittanut siihen sisälle jotain suurta herkkua (grillimakkara oli ehdoton suosikki). Mutta ei koko reissu mennyt Helmillä herkutteluun, se juoksi kuin aropupu paikasta toiseen.


Helmi juoksi pallon perässä, pallon edessä, pallon vieressä, pallo suussa, ilman palloa, talon ympäri, mökin kesäkeittiöön missä oli joskus saanut maistaa lettua. Helmi juoksi rannalle ja rannalta, ihmisen luota toisen ihmisen luo ja takaisin, syömään kalanperkeitä ja se juoksi etsimään niitä kalanperkeitä, se juoksi nurmella ja heinikossa, kalliolla, Helmi juoksi juoksemisen ilosta. Kaikki neljä jalkaa oli koiralla ilmassa koko ajan.

Kauhean rylläyksen jälkeen Helmi kyllä osasi ottaa iisistikin, kuten viimeinen kuva todistaa. Tällaisia kuvia olisi voinut ottaa vaikka miljoonia, juoksumestari välillä näytti täysin selkärangattomalta:) Tällaisia hetkiä pitäisi olla kaikilla ainakin muutama loman aikana.

-Ellen& Helmi-

Friday, July 25, 2008

Mun pallo on PYHÄ!

Tiedättekös,
mun pallo on mulle tosi tärkeä. Ihmisystävien kanssa voin leikkiä sillä, mutta en koiraystävien. Mökillä Remu antoi mun yleensä ihan rauhassa leikkiä pallolla, se on jo sen verran vanha ettei jaksa juosta pallon perässä... Musta ei kyl tuu ikinä niin vanhaa! Mut joo, kerran se, siis Remu, sai kuningasidean ja pölli mun pallon. Voitte uskoo et hermot meni ihan totaalisesti. Kävin päälle kuin yleinen syyttäjä, sanoo äippä. Ihan sama vaikka se on mua puolet isompi ja murisee pahasti. Kukaan, siis ei kukaan pölli mun palloa!

Äippä huusi mulle ihan täysiä, kuuroille korville... Lopulta huomasin roikkuvani niskavilloista ilmassa, en mä mun ihmisiä taida kuiteskaan voittaa... Mut mä sain pallon ja Remu selkeesti kunnioitti mua paljon enemmän tän jälkeen. Siihen tais vähän sattua kun se kiersi mut mulkoillen kaukaa. Jotenkin kummasti mun pallo katos tän episodin jälkeen, mun ihmisetkään muka ei tienny missä se oli. Kotona se sitten taas löytyi. Mut jos joku ei tienny, niin nyt tietää, et mun palloon on turha koskea!

Romeo

Monday, July 21, 2008

Täällä taas!

Helmi oli kuukauden verran lomailemassa. Käytiin Kainuussa ja Lapin puolella ja matka meni hyvin. Alussa olin ollut huolissani pitkistä ajomatkoista ja koiran käyttäytymisestä valjaissa, mutta koira osasi ottaa lungisti ja kellotti matkat ilman mitään ongelmia. Tuhina vaan kävi kun sesse kuorsasi.

Ensimmäinen pysähdys oli Kainuussa (ja se pysähdys kesti yli kaksi viikkoa). Helmi sai juosta sydämensä kyllyydestä vapaana pihalla, sille oli melkein koko ajan seuraa (paikalla oli paljon koirarakasta sukua), sama koirarakas suku syötti koiralle kaikkea grillimakkarasta lähtien aina kun omistajan silmä vältti jne. Eli lyhyesti sanottuna Helmillä oli kissanpäivät koko loman ajan.

Koira puljasi rannalla joka päivä, vaikka ihan uimaan asti se ei ruvennut. Maha ja jalat kasteli ja se taisi olla ihan tarpeeksi. Se vahti myös silmä kovana kallion nokassa verkoilta palaavaa soutajaa. Muuten siitä ei vahtikoiraksi ole, se haukahti pari kertaa aina kun joku tuli pirttiin ja sen jälkeen häntä vispasi kaikille tulijoille. Äänensä se on nyt ilmeisesti siis löytänyt (toivottavasti se suurilta osin jää Kainuuseen, sillä kerrostalossa ei kaikkea tarttis haukkua).


Pohjoisessa Helmin kissanpäivät vaihtuivat hieman enempi koiranpäiviin, pieniä ja ilkeitä mäkäräisiä oli aivan uskomattoman paljon. Ja ne kiusasivat koiraparkaa ihan urakalla sen muutaman päivän, mitä siellä vietimme. Ne pienet ilkiöt tunkevat suuhun ja silmiin ja kauluksesta ja lahkeista sisään, ei ihmekään että koira rapsutti ja kapsutti itseään koko ajan siellä.

Tässä hieman lisää kuvasatoa matkalta:

Lisää reissuilusta sitten, kun olemme palanneet takaisin arkeen.

-Ellen& Helmi-