Thursday, September 30, 2010

Ikiliikkujat


Ihan huvikseen jahtaan tuota Tinkaa välillä ja annan sen luulla etten muka saisi sitä kiinni:) Ihan huijausta, kyllähän mä ton kiinni saan jos haluan, mutta tämä on samalla hyvää lenkkeilyä. Pysynpähän hyvässä kunnossa, tuolla naapurin tytölläkin kun on juoksut, niin ei sitä tiiä vaikka pääsis hommiin, jos on tarpeeksi komea... Ja sitä paitsi kun mä juoksen Tinkan perässä, niin se ei ainakaan roiku mun jaloissa. Tää on siis ihan selkeä strategia!

Äippä sanoo meitä jo ikiliikkujiksi, kun vaan vedetään tota samaa rundia aika usein. Se varmaan vaan haluis tulla mukaan, hih!

Meillä on Tinkan kanssa menny aika mukavasti, mutta kyllä mä oon silti onnellinen mun ja äipän yhteisistä hetkistä. Äippä ottaa mut aina kainaloon päikkäreille ja ei nosta Tinkaa sänkyyn. Ne hetket on ihan tosi laatua, kun vaan pötkötellään ja äippä silittelee ja rapsuttelee mua:) Tinka on onneksi vielä niin pieni, ettei ite pääse hyppäämään sinne, toivottavasti se jäis jotenkin niin pieneksi ettei se pääsis sänkyyn ikinä (tää on mun ihan oma salainen toive..)

Ootan jo kovasti ensi maanantaita, kun mulla alkaa se koulujuttu, agilityä, jippii!! Toivottavasti siellä ei oo montaa koiraa ja koko ajan olis mun vuoro. Mulla ei oo nimittäin kovin hyvät hermot, jos joutuu vaan venailemaan ja kattomaan kun muut tekee kaikkee kivaa vieressä. Yritin ehdottaa äipälle yksityisopetusta, mutta ei se ainakaan vielä syttyny. No, mutta kivaa meille tulee kuitenkin ihan varmasti!

Yks hyvä juttu Tinkan meille tulossa muuten vielä on, sillä on paljon parempaa safkaa kuin mulla! Aika epäreilua, mutta onneksi se ei jaksa aina syödä kaikkea ja mä saan sit syödä jämät. Yritän tuijottaa sitä tosi pahasti kun se syö, että se tajuu jättää mullekin jotain, ja yleensä siis onnistunkin:)

Mä taidan olla nykyään aikamoinen jekkuilija, toi Tinka kun uskoo melkein kaiken mitä mä sille sanon. Mut oon mä oikeesti sille kyllä kilttikin, ainakin joka toinen tunti...

Romeo

Sunday, September 19, 2010

Sateisten päivien ohjelmaa

Kun ulkona sataa ja on pimeää, ei aina tee mieli lähteä ulos touhuamaan koiran kanssa. Siksi onkin kiva kun on tekemistä sisälläkin.

Helmillä on pieni aivojumppapeli. Pelin toisella puolella pitää liu'uttaa kiekkoja ja niiden alta paljastuu herkkuja kun taas toisella pitää nostaa palikoita, jotta niiden alta paljastuisi herkut.


Toinen puoli on Helmille jo liian helppo. Toisen puolen kanssa ei mene aivan niin helposti, mutta onneksi tekniikalla ei ole niin väliä. Vain tulos on tärkein-herkut napaan.






Saturday, September 18, 2010

Viemäreitä ja apiloita

Hei kaikki!
Täällä minä, jo iso, mutta edelleen super-Tinka:) Mä oon nyt kolme ja puoli kuukautta vanha ja oon ehtiny tsekkailee maailmaa jo mielettömästi. Toki mun veikkakin on kertonu mulle paljon salaisuuksia, ne lasketaan kanssa. Eli oon siis jo tooosi viisas.



Mä tiedän jo mistä mä tykkään, tai oikeestaan ei taida olla ees sellasta asiaa, josta en tykkäis. Tai no joo, en tykkää kun mun äippä ja iskä välillä huutaa mulle. Enkä siitä, että mut välillä laitetaan rauhottumaan makkariin ja äippä puuhailee sit Romeon kanssa kaikkea ihan varmasti tosi kivaa (mur!). Mut siis niitä juttuja, joista mä tykkään:) Juusto, nakki, Romeo, viemärit, apilat, juusto, kärpäset, koska niitä voi saalistaa ja mitäs vielä.. Ai niin, leikkiminen, lätäköt, ojat, luut,  lelut, juusto, lenkit, metsä, oksat ja risut, juusto, muut koirat, kaikki ihmiset, juusto... Näitähän on ihan mielettömästi! Taidan olla siis aika peruspositiivinen tyyppi, heh!

Ja sit mä innostun tosi helposti kaikesta, ihan sama mitä se on kunhan mun kanssa touhutaan! Äippä on pelannu mun kanssa sellasta koirien kasinoa. En tiiä pitikö se mua ihan tyhmänä ja et mulla jotenkin kestäis opetella sitä peliä, mutta ei. Yllätin äipän vaan availemalla kaikki laatikot ja napsimalla herkut itselleni. Äippä kyllä sano et siinä on vielä joku vaikeempikin taso, jota se ei oo vielä mun kanssa pelannu. Kunhan ei uskalla kokeilla, ettei siitä tuntuis että on hommannu sen pelin ihan turhaan, näin mä luulen.

Arvatkaas mitä? Äippä kertoi että me mennään tapaamaan mun siskoa, Sannia, joka asuu aika lähellä. Vähänkö kivaa päästä leikkimään ja riehumaan sen kanssa!!!! Kerron sit teillekin mitä kaikkea me puuhattiin.

Nyt alkaa uni painaa, juoksin ainakin tunnin iltalenkillä metsässä, joten pikku tauko tekee mullekin terää. Mielettömiä leikkiunia kaikille!

Tinka

Friday, September 17, 2010

Uusi perhepotretti

Hei kaikki glennikaverit!

Mun elämä menee täällä vauhdikkaasti, kun on toi superenerginen tiitiäinen seurana. Mun tulee leikittyäkin paljon enemmän ja riehuttua sen kanssa, välillä se on kyllä vähän lapsellista mun mielestä, mutta ihan säälistä oon sen kanssa hippaakin...

Mä ja Tinka

Nyt äippä halusi meistä taas uuden kuvan, muka mennyt jo joku kuukausi edellisestä. Taitaapa tuo tiitiäinen olla kasvanut kyllä tosi paljon kuukaudessa, ei sitä sillee itse huomaa kun näkee sen joka päivä. Vähän kyllä alkoi ärsyttämään kun toi Tinka melkein änki syliin, kun äippä yritti ottaa tätä kuvaa... Jotain rajaa ois hyvä pitää välillä ettei nyt ihan lääppimään ala, heh!

Tinka on käynyt jossain koirakoulussa aina maanantaisin. Mua on vähän ottanu se päähän etten mä oo päässy mukaan... Mutta arvatkaas mitä äippä lupas mulle! Kun Tinkan koulu loppuu parin viikon päästä, niin mä pääsen kans omaan kouluun ja se tarkoittaa AGILITYÄ!! Mä oon ihan järjettömän onnellinen tosta, koska se on ihan mun suosikkitekemistä. Ja tietenkin plussaa on vielä se, että pääsen äipän kanssa lähtemään ihan kahdestaan ja on Tinkan vuoro kokeilla miltä tuntuu venata yksin himassa kun toinen on tekemässä kaikkea kivaa.En mä mikään kostonhaluinen ole, se vaan on ihan oikein sille:)

Lipaisuja teille kaikille!

Romeo

Monday, September 13, 2010

Kätkökoira

Helmi on pikkuhiljaa palautunut ennalleen pentujen jäljiltä. Ihan sama Helmi kuin ennenkin:) Luulin jo, että sessu olisi hieman rauhoittunut pentujen jälkeen, mutta sepä olikin kuuman ilman aiheuttamaa löysäilyä. Heti säiden viilennettyä sessulla on energiaa vaikka muille jakaa, ainakin silloin kun sitä sattuu huvittamaan.

Viikonloppuna Helmi pääsi geokätköilyn maailmaan. Sessu taisi nauttia metsässä samoilusta, se kun sai leikkiä kukkulan kuningatarta. Ja löytyihän se sopivan kokoinen puruluu, vihdoinkin glennikokoa.

Näin meni reissu:


Oliskohan se kätkö täällä?

Vai tuolla?
Vai oliskos joku nakannut sen tänne?
Huhuu? Missä se on?
Kertokaas ny kaverit... Missä se on?

Bingo! Löytyi!

Kuten se sopivan kokoinen puruluukin :)

Ihan aina ei kyllä kuvat onnistu. Ei, vaikka kuinka yrittää saada sessun poseeraamaan.

Se kätkön tarkempi paikka jääköön salaisuudeksi, voi sitten joku toinenkin glenni käydä joskus itse etsimässä eikä ole liian helppoa.

Tuesday, September 7, 2010

Romeo poseeraa:)

Siis vaikka mä ite sanonkin, niin oon kyllä aika komee ja halittava glenni:) Ja te ette voi olla eri mieltä.


Lipaisuja kaikille!

Romeo

Ps. On tässä ollut nyt niin kiirus, etten oo ees ehtiny avautua sitten viime kerran. Tinka osaa kyllä välillä olla tosi rasittava, kun se roikkuu koko ajan jaloissa ja mun partakarvoissa, mutta pääasiassa siitä on tullu mulle jo tosi rakas tiitiäinen:)

Sunday, September 5, 2010

Hepulikohtaus ja paljon muuta

Hei kaikille!

Jos ootte unohtanu, niin mä oon Tinka. Mä oon nyt jo 12 viikkoa eli siis toosi paljon:) Oon ehtiny tehä ja nähdä ihan mielettömästi kaikkea. Ja oon koulussakin! Siellä on muitakin näin vanhoja kuin mä ja sit me yhdessä opetellaan istumista ja kaikkee sellasta kuulemma perusjuttua. Se istuminen on kyllä ihan tosi helppo juttu, en tiiä miks nyt johonki kouluun sitä piti mennä opettelemaan. Äippä tais ite haluta mennä sinne.. Mut on siellä kyllä kivaakin, lopuks me saadaan aina leikkiä ihan vapaana. Mä kyllä oon näyttäny kaapin paikan etenkin parille pojalle, jotka tuli isottelemaan mulle. Onneksi mulla on toi veikka niin on voinu kotona harjotella isoille pojille köniin antamista;)

Mun veikka, Romeo, on kyllä tosi ihana ja en tiiä miten pärjäsin ilman sitä. Se on mun tuki ja turva ja mahtava leikkikaveri. Se on kuin iso nalle, jonka päälle voi vaikka kiivetä! 

Tänään oli vähän tylsä päivä kun veikka oli äipän kanssa jossain näyttelyissä, mitäköhän se tarkoittaa..? Äippä sanoi että mekin mennään marraskuussa johonkin vauvoille tarkotettuun näyttelyyn. Pitääköhän mun näyttää kieltä vai häntää.. no ehkä se selviää sit myöhemmin. Mut se on varmaan kyllä jotain kivaa kun veikka tuli kotiin niin se oli ihan väsy ja tuoksui nakeilta ja lihapullilta. Eli sopii mulle! Lisäksi äippä oli ostanu mulle hienon uuden timanttipannan, kun tää nykyinen alkaa olla kohta pieni. Mä siis kasvan koko ajan:)

En tiiä johtuuko tämä siitä kasvamisesta vai mistä, mut mun on välillä ihan pakko ottaa sellanen rundi ympäri kämppää, äippä sanoo sitä mun hepulikohtaukseksi.



No, hepuleitten jälkeen onkin sitten hyvä ottaa vaikka pikku lepo ja mietiskellä maailman ihmeitä...




Jänskiä päiviä teille kaikille,
Tinka