Wednesday, February 29, 2012

Maailman ihmeet edessä

Tähän ei voi kuin rakastua:)


Pikkuisilla aukeaa kohta silmät ja he pääsevät ihmettelemään maailmaa. Kaikkea kivaa onkin edessä:) Sisarusten kanssa leikkiminen, ensimmäinen kerta ulkona, tutuiksi käyvät kasvot, kaikki ihana johon voi upottaa pikkupikkuhampaat, lelut, aurinko, vihreä nurmikko...


Ihan hetki kyllä vielä nukutaan turvallisesti läjässä, me seitsemän pientä ihmettä.

Minttu

Tuesday, February 28, 2012

Tuplasti valioita!

Hienoa uutisia! 
Sisarukset Unto (Marfidal Keaghan O'Leary) ja Velma (Marfidal Keilah O' Rourke) olivat Tuusniemen ryhmänäyttelyssä 25.2. ja he saivat molemmat sertin ja valioituivat! Loistavaa:) Nyt meillä on siis kaksi uutta Marfidal-valiota. Unto oli näyttelyssä ROP ja Velma VSP.


Suomen Muotovalio ihana Unto


Tässä vielä Unto ja Velma näyttelyn jälkeisissä fiiliksissä. Ei oikein tainnut huvittaa enää poseerata :)




Ai niin! Viime kesänä valioitui myös Nessi (Marfidal Mavourmeen). 


Nessi
Onnittelut kaikille uusille valioille!


Minttu, Tinka & Romeo

Sunday, February 26, 2012

Tähtireissu!

Hei kaikille! Tinksu tässä pitkästä aikaa :)

Romeo on vaan kirjotellu tänne kaikkea kivaa, nyt on mun vuoro ja Romeo ei liity tähän mitenkään:) Tähän liittyykin Samu-glenni! Äippä otti mut mukaan ja mentiin Heinolaan leikkimään Samun kanssa, sellaiseen tosi kivaan koirapuistoon, jossa oli polkuja ja puita. Ja tietty  LUNTA! Me tykätään Samun kanssa molemmat lumesta, niin ja olihan se tosi kivaa juosta täysiä kilpaa:)

Hippaa! Et vamasti saa mua kiinni!
Olin jo melkein unohtanut kuinka mukava Samu on, piti aluksi vähän isotella sille, mutta sitten huomasin ettei se kannata, leikkiminen on paljon kivempaa:) Paitsi pari kertaa olin vähän mustis mun äipästä, kun se rapsutti Samua.... Silloin mun piti kyllä tehdä Samulle selväksi kenen äippä sitä rapsuttelee ;)

Ihana Samu :) Lumikuono :)

Pitihän munkin välillä vähentää hikeä möyrimällä hangessa. 

Ja taas mennään! 

Parta jäässä ja pari ylimääräistä lumikökköä
 karvoissa.. Mutta ei mua oo tehty sokerista, leikki jatkukoon!

Josko vielä vähän leikittäis ennenkuin lähdetään kotiin? JOOOO!


Tää koirapuisto oli muuten Tähtiniemessä, aika hauska nimi paikalle jossa voi viettää hauskoja hetkiä :) Tämä reissu oli ainakin mun tän päivän tähtihetki! Ihan vähän riehun tässä vielä Romeon kanssa...ai niin, eihän Romeon pitäny liittyä tähän mitenkään.. ja sitten taidan ottaa pikku päikkärit. Jos vaikka vielä näkis Samusta leikkiunia.

Tinka

Friday, February 24, 2012

Isin geenit

Vauvat kasvaa hirmuvauhtia, Kikillä taitaa olla jotain hormoonimaitoa ja se hoitaa vauvoja hienosti;) Niin ja oonhan mäkin iso poika. Näistä tulee aivan varmasti loistotyyppejä! Onhan niissä lisäksi mua kuitenkin vähintään se toinen puoli, heh!

Ihan samannäköinen kuin minä! Isin poika!

Vauva-läjä! Näitä tais vähän ujostuttaa
 kun päät meni piiloon;)

Minä ekaa päivää kotona.

Joo-o, aika hyvä paikka rapsutuksille, simmutkin menee ihan solmuun;)


Jos mä vaikka ihan vähän yritän olla hulja koila;)

Tuollaisia koiruuksia niistä siis tulee, samiksia kuin mä ;) Eli superihania. Toi ei kyllä ollu kovin miehekkäästi sanottu, mutta kai tässä jo isompikin mies herkistyy.

Romeo

Sunday, February 19, 2012

Puppies! Pentuja!

Mun ja Kikin treffit onnistuivat hienosti ja nyt meillä on maailmassa ihanan ihania pikkuisia pötköjä, glenni-vauvoja:) Mun äippä oli mukana katsomassa kun niitä putkahteli maailmaan, mä en ollu paikalla, mutta täytyy sanoa ettei mua oikeestaan edes ois kiinnostanut. Se oli kuulemma pitkälti odottelua ja mä en oo siinä ihan paras. Mä haluan että mun ympärillä tapahtuu :) Äippä lässyttää tossa vieressä niiiiin paljon, että mun on pakko antaa sen kirjoittaa tänne välillä...

Seitsemäs ihme tuli maailmaan:)

Läjässä kaikki seitsemän ihanuutta. 

Mä taidan ottaa tässä välissä vähän unta:)

Joku on käynyt maitobaarilla ahnaammin kuin muut, heh!

Porukasta löytyi muitakin ahneita maidonjuojia :) Oli hauska seurata
kuinka pennut alkoivat ihan parissa tunnissa muuttua vastasyntyneistä
rääpäleistä paljon pulskemmiksi pötkylöiksi:)


Pikkupikkupikku-tassu. Tästä kasvaa iso ja vahva glennin
 tassu ihan kohta.

Näitä ihanuuksia syntyi siis muistaakseni kolme poikaa ja neljä tyttöä, kolme vehnää ja neljä brindleä. Ensimmäisen yön jälkeen Kiki-äiti ja lapsukaiset voivat hienosti:) Kaikki pennut on jo varattu.

Miten musta tuntuu että koko ajan  meinaan kirjoittaa sanan "ihana" eri muodoissaan.. oli mieletöntä olla mukana.

"lässyttää koko ajan"

Minttu

Thursday, February 16, 2012

HuomioHelmi

Kun Helmillä on juoksut siitä tulee paljon, paljon huomionkipeämpi. Enää ei riitä, että sitä rapsuttelee kun istuksii sohvalla kun katsoo töllöä. Huomio pitäisi kokoajan olla tessussa ja vain ja ainoastaan siinä. Huomion saamiseksi Helmi kokeilee kaikki keinot. Esimerkiksi kun puhun puhelimessa sessu hyppää yht'äkkiä syliin, kun kävelen kämpässä pohkeessa tuntuu tasaisin väliajoin kuononkosketus... Koira keekoilee ihan urakalla.

Ja tässä Helmineidin kootut sohvakeekoilut:Osa yksi: rapsuta mua nyt- asento.


Osa kaksi: passaaminen (ja melkein kaikki muutkin temput jos ei passaaminen riitä).


Osa kolme: tiukka tuijotus (ja asettuminen niin ettei töllöä näy koiran takaa- aina sen parhaan ohjelman aikana tietenkin).


Osat neljä- sata: lisää keekoilua. :)

Monday, February 6, 2012

Miksi Helmi on niin... Helmi.

Tulin tässä yksi päivä miettineeksi miten ihanaa se on kun Helmi on talossa. En enää osaa kuvitella elämää ilman koiraa, ilman Helmiä. Jos sessu on pari päivää hoidossa huomaan puhelevani itsekseni (kun normaalisti puhun koiralle), miettiväni tiettyinä kellonaikoina että nyt tarttisi mennä ulos, kotiinpaluu on masentavampaa kun ei ole tessua touhottamassa lelu tai kenkä suussa iloisena siitä, että minä tulin kotiin. Ei ole kukaan kärkkymässä josko sitä saisi hypätä sohvalle, eikä kukaan kerällä sohvannurkassa onnellisesti tuhisten.

Vaikka kenenkään koiranomistajan elo ei varmasti ole pelkkää auvoa, niin tässä silti muutama syy miksi juuri Helmiitsio on niin mahtava koira. Syyt ja mietteet ovat tosin satunnaisessa järjestyksessä ja paljon syitä jää vielä toki uupumaankin, mutta tässä pientä alkua.



Katsokaa nyt tuota naamaa! Eikö siinä ole iloa kerrakseen.

Helmi tuottaa myös hupia yleisölle sen pötkömakuutyylillään.


Helmillä on välillä yrityksiä päästä salaa joko sohvalle tai sänkyyn, joskus se onnistuu ja joskus ei. Lumikuono on vaan söpö, kuten norkkopartakin.


Sessulla on suloinen kieli ja suloiset pennut. Ja se on kerrassaan oikea rotusääri kun se rupee vedessä ;) Osaa siitä tosin trimmattuna kuoriutua oikein hieno neitikin, poseeraus ja kaikki on kohdillaan.
Coolia tessua ei myöskään kuuma ilma haittaa, silloin mennään viileän pyyhkeen alle.
Vieraille (ja kotiväelle) tuodaan aina suussa jotain, luu, kenkä tai lelu. Joskus on tullut vietettyä erinäisiä hetkiä yrittämällä saada koiraa kiinni kun se on napannut jonkun kengän iloissaan siitä, että ollaan taas kotona.
Helmi osaa nauttia (ja vaatia) aina rapsutuksista. Ja heinänsyönnistä. Ja kepeistä. Ja mättäistä. Ja makoilusta. Elämän parhaista hetkistä siis :)

Helmi osaa myös nauttia kalansuomuista naamallaan, nättiä oli mutta kalanperkeissä kieriskellyt koira ei tuoksunut kovin hyvältä.
Pallosta osataan pitää huolta, kuten myös siitäkin ettei emäntä unohda koiraa kun työkiireitä riittää.

Ja ne kengät ovat olleet ihania ihan pienestä pitäen. Suurin osa kuvista jostain syystä harmaita suttuja. Ja joskus pitää nauttia sohvannurkasta ihan täysillä reporankana.


Jo pienenä koirana pallot olivat pop. Ja kirsu on edelleen söpö, kuten kaikki pentukuvatkin.
Helmi on moneen taipuva koira, geokätköt haetaan ja pikkulapset hurmataan. Ihan niinkuin aikuisetkin.



Makuupaikat ja -asennot ovat välillä kuvasadon aatelia. Mutta on se mukava kun ottaa päikkärit ja mahan päällä tuhisee uninen koira :)
Vauhtikuvia löytyy, osittaisia osumia ja tuurilla saatuja otoksia. Ja taas se suloinen luminenä.


Mutta mitenkäs teidän tessut ja sessut? Miksi ne ovat niin ihania (ainakin melkein yhtä ihania kuin Helemi)? ;)

Sunday, February 5, 2012

K niinkuin Keuruu (tai kylmä..)

Jeee! Me oltiin taas viettämässä pitkä viikonloppu Keuruulla. Pikkasen oli vaan kylmää aina välillä, pohjalukemat oli lauantai-aamuna -35 astetta! Mutta kyllä  me silti jaksettiin ulkonakin riehua ;) Ja nyt täällä oli tooodella paljon enemmän lunta kuin uutena vuotena ja jäällekin uskallettiin. Tai siis kyllähän me, mutta äippä on välillä vähän epäuskalias kun jäälle pitäis mennä.

Bestikset matkalla auringon laskuun ;)

Jos juoksee oikein kovaa niin ei tuu tassut niin kylmiksi ;)

Romeo ottaa vähän rennommin ja katselee
maisemiakin välillä.

Jäinköhän  mä tänne jumiin...?

Lumi-Romeo;)

Vaikka olis kuinka kylmä niin voi tulla silti hiki.

Juostaanko vielä vähän? Jooo!

Tinksu vauhdissa, niinkuin yleensäkin:)

Kumpi voittaa? Minä eikun minä...




Nyt on niin kylmä että voitaisko
pliiiiis mennä jo sisälle?

Ja yllättäen riehuminen jatkui sisällä..

Välillä vähän lepoa takkatulen ääressä...

Ja sitten taas homma jatkuu!

Jos mä hiivin täältä takavasemmalta niin ehkä mä saisin
Romeolta nyysittyä ton lelun..

Nyt on hiki, mutta kivaa oli! :)

Olipa taas kerran loistoreissu! Ai niin, mutta siis mehän mentiin Keuruulle alunperin siksi, että Tinka osallistui Keuruun ryhmikseen. Tän kaiken riehumisen välissä Tinksu siis kävi näyttelyssäkin, uskotteko että tässä on sama koira joka lähinnä vaan riehuu joka kuvassa?


Tinksulla oli tuomarin mielestä viehättävä temperamentti, siinä se oli kyllä oikeessa ;)

Romeo ja Tinka