Saturday, December 25, 2010

Kyllä joulu on kiva!

Nyt se sitten tuli, joulu! Mäkin sain ihan ekat paketit:) Me ollaan oltu varmasti tosi kilttejä (vaikka kyllä epäilin sitä..) koska äippä ja iskä oli ostanu meille uusia leluja ja superherkkujakin saatiin.

Mitäköhän täältä oikein löytyy?? Jännittää!

Tää on siis mun paketti! Katsokaa kaikki, mun eka joululahja!!!
En taida malttaa ees avata tätä kokonaan...

Me saatiin omat lemmikkikoirat! Mopsi ja Dalmis!
 Ootteko ehkä vähän kateellisia? ;)

Tää oli kyllä ehkä meidän yhteinen suosikki, melkein piti
alkaa tappelemaan että kumpi saa leikkiä tällä...

Joo-o, äippä joutui heti seuraavana päivänä ompelemaan tuon meidän yhteisen suosikin kasaan, kun sieltä alkoi sisukset pursuta. Meidän rakkaus taitaa olla vähän rajua, ainakin välillä. Mutta kivaa oli, tuo joulujuttu. Ihan siksi kun saatiin lahjoja:) Muuten me sit pötköteltiin kotosalla kun äippä ja iskä kävi jossain kylässä.  Me ei voitu lähtee, koska siellä paikassa oli kaksi muutakin koiraa, jotka tuli kuulemma pidemmän matkan takaa ja niitä ei voinu jättää kotiin niinkuin meitä. Tai itse asiassa mä arvaan että se oli kyllä Romeon vika että jäätiin kotiin, se ois kuiteski alkanu tappelemaan niitten poikien kanssa. Mähän oisin vaan leikkiny niittenkin kanssa:)

Mutta pötköttely teki ihan hyvää, masu oli täynnä herkkuja ja toi lahjahomma oli niin jännä, että mua ainakin nukutti vaikka kuinka pitkään.

Tää on ihan pakko vielä kertoa! Äippä ja iskä sai vissiin jonkun ihmeellisen pelin joululahjaksi. Ne pistää meiät portin taakse ja sit ne hyppii ja pomppii olohuoneessa telkan edessä! Voitteko uskoa? Onneksi me nähdään ne tosta portin välistä... on se niin hullua että melkein tekis mieli mennä mukaan leikkiin;)

Toivottavasti teillä kaikilla on ollu ihana joulu!

Lipaisuja kaikille,
Tinka (ja ihan vähän Romeokin..)

Sunday, December 19, 2010

Talven riemuja!

Me käytiinkin pikasesti tänään mökillä ja arvatkaas mitä! Saatiin riehuja ja juosta ihan vapaana, niin paljon kuin vain haluttiin:) Tämä on meille keskusta-glenneille harvinaista herkkua, ja mehän nautittiin ihan täysillä:)






Eikös näyttänytkin mukavalta? :) Vähän oli kyllä ehkä kylmä, ainakin äipällä, mutta se ei juossutkaan yhtä kovaa kuin me.


Ensi viikolla olis sitten joulukin. Romeo kertoi että sitten me saadaan lahjoja, ihmisetkin saa. Mä ainakin haluisin 100 uutta lelua, kasan kaikkia herkkuluita ja paljon rakkausrapsutuksia. Romeo komppaa tossa vieressä että samat jutut hänelle kanssa. Äippä lupas meille että kyllä me jotain ainakin saadaan. Maltankohan oottaa siihen asti vai pitäisiköhän käydä hieman tarkemmin tutkimassa tuota komeroa, johon äippä ei meitä päästä..? ;)

Tinka ja Romeo

Saturday, December 18, 2010

Uusia tuulia

Moi Kaverit!

Ja sori, kun en oo ehtinyt kirjoittelee teille pitkään aikaan. Mulla on ollut tosi kiireinen syksy. Tossa pitkin kesää mun ihmiset puhui hirveästi omasta pihasta ja saunasta ja ties mistä. Ja joka sunnuntai ne ravas jossain mihin mua ei otettu mukaan. Ja sit yhtäkkiä meillä kotonakin ruvettiin siivoamaan kauheasti ja sit me lähdettiin sunnuntaisin pitkille lenkeille ja kun mä tulin kotiin, mä haistoin, että meillä oli käynyt vieraita! Siis kun mä en ollut kotona, aivan totaalisen epistä!

Sit meillä alkoi omituinen sisustusprojekti, hirveästi punaista. Ei ihan mun makuun nää mööbelit.

Ja sit kerran mä lähdin mummon luo hoitoon ja kun tulin takaisin, oli ihan outoa! Haisi ihan meidän kodille, mutta se ei ollut meidän koti. Se oli ihan outo paikka! Ekan yön vahdin tiukasti, kun käytävästä kuului niin paljon outoja ääniä. No pikkuhiljaa mää totuin siihen uuteen paikkaan. Outoa vaan oli, että noi punaiset sisutuselementit vaan oli ja pysyi. Kunnes sitten taas alkoi tapahtua.. me ruvettiin iltaisin käymään sellaisessa toisessa paikassa, jossa mä sain viihdyttää itseäni saunassa ja kaikki muut puuhasteli jotain kovasti. Ne kuulemma remontoi. Mä olisin kans halunnut auttaa, mutta en saanut. Jälleen epistä.

Ja sit mä pääsin taas mummolle hoitoon ja kun sieltä palasin, mentiinkin sinne remonttipaikkaan ja siellä oli taas kaikki mun tavarat. Nyt on kaikki punainenkin kotoa hävinnyt. Me kuulemma muutettiin. Niinku kahdesti putkeen. Ihan järjetöntä. Mut se eka muutto oli kuulemma väliaikaisratkaisu.

Nyt me ollaan kuulemma KOTONA ja mulla on kuulemma oma piha! Oma sauna mulla ainakin on, se on kiva mesta! Pihaa en oo vielä paljoa nähnyt, kuulemma kesällä sitten, kun sinne saadaan aita. Epäilevät, että mä lähtisin tutkimaan mestoja kaueammaksikin.

Tää muuttaminen on kyllä rankkaa. Mun on pitänyt nyt taas näyttää näille seuduille, kuka se kingi taas olikaan! Mä epäilen, että täällä seudulla elää ehkä joku mun sukulainen, kun yksi täti väitti nähneensä mut aiemminkin, vaikka mä olin just vasta sinä päivänä muuttanut tänne! Eli mulla on jossain klooni täällä...

Terkuin
Riku

Monday, December 13, 2010

Perhepotretti 13.12.

Äippä ei siis voi lopettaa meidän kuvaamista, yritettiin kyllä  kovasti kiemurrella pois tilanteesta, vaikka ihan linssiludeja ollaankin. Siis periaatteessa.


Mut ollaan vaan havaittu et tälläsessä kiemurtelussa on se ongelma, et ei tipu yhtään herkkuja! Niin niin, älkää nyt pitäkö meitä ihan pöljinä, kun pikkuherkkujen perässä suostutaan melkein mihin vaan. Mut kaikki herkut on vaan niiiiiiin hyviä, ja tästä asiasta me molemmat ollaan täysin samaa mieltä:)



Eli me sit oltiin ihan sekuntti iisisti niin äippä sai meistä ees jonkunlaisen kuvan ja me oltiin ansaittu herkut. Romeota ei kyllä nyt hymyilyttäny yhtään, se tais olla vähän väsy... Ai niin, mä oon ihan just (pari päivää) jo puolivuotta eli kokonaiset 6 kuukautta vanha! Se kuulemma tuo mulle myös vastuuta enempi, eli en sais enää ees vahingossa pissiä lattialle enkä kiusata niin paljon Romeota. Pitäis vaan leikkiä nätisti... ja PÖH! Romeota on niin kiva kiusata, kun se lähtee karkuun tai sit se alkaa jahdata mua takaa ja sit me leikitään ihan nätisti, ehkä;) Ja sille en voi mitään jos kesken hirmuleikkien tulee pikku pissihätä ja en ehdi melkein ees pysähtyä. Mä oon niin ihana et mua on pakko kestää, eikös niin? :)

Tinka

Lunta tulvillaan

Nyt ovat kadut lunta tosiaankin tulvillaan. Lunta ja pakkasta, joulutunnelmakin alkaa pikkuhiljaa hiipiä tännepäin.
Helmikin tykkää lumesta, ihan niinkuin viime talvenakin. Tekniikkakin on pysynyt samana: koko naamalumeen, sisäänhengitys, röhkäisy ja villitys. Ja sama uudelleen. Ihan aina ei sessu kuitenkaan jaksa riekkua ja silloin hankitaan lumiviikset vain nuuhkimalla lunta, sivistyneesti.


Pakkasella Helmi pistää vaihteen silmään ja meno on vauhdikasta, kun palelee ei turhaan pysähdellä. Paitsi tietenkin kun ohitetaan jonkun kaupan avoin ovi- silloin voi kuikuilla josko sitä pääsisi lämpimään, itseasiassa samaan näyttää kelpaavan avoimet auton ovetkin... Saas nähdä milloin sessu hyppää jonkun tuikituntemattoman kyytiin ihan vaan mukavuudenhalusta.

Lumikuono.



Samaa muotokieltä molemmissa, Helmissä ja hylkeessä.

Sunday, November 28, 2010

Koirapostia

Tää on mun ihan eka talvi, koska mähän oon vasta vähän yli 5 kuukautta iso.

Menin aivan sekasin kun oli satanu lunta ensimmäisen kerran. Äippä sanoi että mä olin kuin villivarsa, joka vaan hyppi ja pomppi edestakaisin:) No, ehkä se pitää paikkansa.. Kun lunta oli tullu jo enemmän niin mun hupia oli oikein ottaa vauhtia ja pompata penkkaan. Kerran kävi sitten vähän hassusti ja upposin sinne ihan kokonaan, kuulemma häntä vaan näkyi ja äippää nauratti niin paljon että se meinas pissata housuun, se oiskin ollu näky! No kuitenkin, mä sit vähän ehkä nolona kaivoin tieni ulos sieltä penkasta ja nyt oon ollu vähän varovaisempi, etten ihan kokonaan huku tohon valkoseen töhnään.

Tuolla on pakko olla jotain mielenkiintoista!

Tänään äippä lähti pitkälle lenkille mun ja Romeon kanssa, oli aika hienoa kun aurinkokin paistoi. Ja sit me tavattiin melkein-naapuri Doris-glennikin! Romeo ei ees ollu kertonu mulle että täällä nurkilla asuu samaa sarjaa kun me ollaan... Mut syykin selvis, se ois halunnu omia Doriksen äidin ja Doriksen vaan kokonaan eikä se Doriskaan oikein välittäny musta. En mä nyt oikein ymmärrä mitä se Romeo intoili...



Lumi on muuten tosi kivaa, mutta tassut meinaa ainakin pitkälle lenkillä jäätyä ja niihin tulee sellaset kokkareet. Se ei tunnu kovin kivalta, mut ei se kyl mun menoa haittaa. Se mikä mun menoa hidastaa niin taitaa kyllä olla Romeo... Sen on ihan pakko pysähtyä joka lumikökin luokse muka haistelemaan jotain ja sit se itekin jättää siihen koirapostia. Oon yrittäny sanoo sille että se vaikuttaa ehkä epätoivoselta kun noin paljon jättää viestejä, mut eihän se mua kuuntele. Sanoo vaan etten mä muka tajua vielä mitään. Tietäs vaan kuinka paljon jo tajuan! Sitä paitsi kun mä oon tyttö, niin yleensähän tytöt on paljon viisaampia kuin pojat, eikös niin?

Tinka

Pentunäyttelyssä

Ai niin, mähän olin eilen siellä pentunäyttelyssä! 
Pää oli kyllä ihan pyörällä siitä tohinasta, mielettömästi ihmisiä ja koiria ja kaikki liikku koko ajan eri suuntiin. Ja me jouduttiin venailemaan aika kauan. Ensin en ees tajunnu et mitä me oikein venaillaan ja sit kun tuli meiän vuoro niin mentiin sellaseen kehään parin muun glennin kanssa. Mua ei ois enää yhtään huvittanu olla siellä, mut yritin kuitenkin. Sainkin äipältä kehuja että jaksoin tosi hienosti  seistä kun se setä katto mua. Äippä sanoi että jaksoin seistä ihan siinä kuin aikuisetkin koiruudet, eli mun täytyi olla sit tosi hyvä:) 

Voitteko uskoo että tässä olen minä? :)

Ja mä jaksoin vieläkin seistä nätisti
 vaikka kaikki sähläs joka suuntaan...

En ollu siis kaikista ykkönen, mutta kyllä mä olin silti ihan voittaja! Autoon kun päästiin ja lähdettiin kotia päin, niin nukahin ihan saman tien. Äippä välillä huhuili mua, et oonko vielä messissä, mutta en jaksanu ees päätä nostaa kun nukutti niin paljon. Mutta oli ihan kiva ja jännä päivä, äippä lupas että mennään joskus uudestaankin:) 

Romeo ei oikein tykänny ettei se päässy mukaan. Se oli ihan varma kun häkki ja muut kamat pakattiin autoon, että se pääsee enkä mä. Se oli mököttäny kuulemma koko ajan kun oltiin pois eikä ollu suostunu ees syömään possunkorvaa, joka on sen suurta herkkua. No, se saa tottua siihen et mäkin teen äipän kanssa kahdestaan tyttöjen juttuja:)

Tinka

Tuesday, November 23, 2010

Uusi look ja jekkuilua

Heissan!
Mun veikka näyttää nykyään ihan hassulta! Me käytiin sunnuntaina retkellä yhdessä Leena-Mamman luona. Mä sain leikkiä sen pitkäkoipi-pomppija Santun kanssa ja Romeo oli jossain muualla sen yhen vieraan naisen kanssa. Ei kyllä ehtiny ees ottaa päähän et Romeo varmaan pääsi jonnekin kivaan paikkaan, koska mulla itelläkin oli niin kivaa! Sit kun me äipän kanssa lähdettiin autolle, niin siellä Romeo odotti mua ton näkösenä meiän auton takaboksissa. Sehän on siis melkein samannäköinen kuin mä, ihan yhtä lyhyet karvat:)



Tennispallot on meidän molempien suosikkileluja. Ja vaikka meillä on niitä monta, niin tietty meiän pitää tykätä just siitä yhdestä ja samasta yhtä aikaa. Mä joudun sit ottamaan sen Romeolta vaikka suusta. Tietty sekin kyllä saa sen pallon multa jos haluaa (ärsyttävää..)



Mä taidan olla sellanen meiän perheen jekkuilija. Tai äippä ei ehkä kutsuis mua edes noin positiivisella nimellä... Ainakaan kun päätin sisustaa makuuhuonetta vähän uudestaan kaivamalla seinään sellasen ihanan kolon ja pureskelemalla kaikki turhat johdot;) Ja pari muutakin juttua on tullu tehtyä, mutta ei niistä nyt sen enempää tällä kertaa... Mut äippä siis ei arvostanu mun kovaa työtä koiramaisemman sisustuksen eteen, höh!



Mulla on kyllä jo pari uutta jekkua mielessä, äippä sanoo että sen näkee jo mun silmistä. Mutta enhän mä nyt niin läpinäkyvä voi olla... vai voinko?

Tinka

Monday, November 15, 2010

Treeniä

Huh huh, mihinköhän mä taas oikein joudun? En oo nyt yhtään vakuuttunu että tää pöydällä seisominen on kovin kivaa hommaa. Paitsi tietty jos heti sen jälkeen saa herkkuja niin voin just ja just sulattaa tän. Äippä sanoo et me treenataan... Ollaan siis menossa johonkin näyttelyyn parin viikon päästä, siellä on kuulemma vaan pelkkiä pentuja;) Onkohan siellä leikkituntikin?? Se ois aika jees!

Mä taidan olla siellä kaikista pienin, koska oon sit vasta viisi ja puoli kuukautta, mä oon siis oikee pentu! Ei ne sellaset melkein vuoden ikäset enää mitään pentuja ole, heh! Äippä sano mulle et mä oon vauvaryhmässä... heti alkoi ottaa taas päähän, koska enhän mä nyt enää mikään vauva sentään ole... (vuhvuh!!).


Eiks tää ala olee jo aika ammattimaisen näköstä? Se oli muuten ihan vahinko et mun kaulapannan väri on ihan samis mun äipän paidan kanssa. Taidettiin aamulla valita kaksosvaatteet, hih!

Mutta joka tapauksessa, en siis oikeesti vielä tiiä et mihin joudun, pitäkää mulle sit peukkuja joka tapauksessa:)

Tinka

Tuesday, November 9, 2010

9.11.

Helmi täyttää tänään 3 vuotta. Sen kunniaksi sessu sai uuden maukkaan luun.

Helmin on saanut myös uudet housut. Ihanat uudet housut. Pinkit uudet housut. Niissä on röyhelökin. Kyllä kelpaa noissa tepastella vaikka olisikin juoksut.


Ihana hörhelö!

Monday, November 8, 2010

Toivoo possua


Toivon, äiti, sellasta possua joulupukilta, joka oli sulla suussa kuvassa, mutta vaan ruskeeta possua, ihmisäiti sanoi että ehkä saan sellaisen. Elli-kaverilla on sellainen, se röhkii. Mulla on melkein kaikki lelut edellisten koirien vanhoja, esimerkiksi tämä kala.






Tässä on yksi ostettu, vauvalelu, mutta se toimii vielä (vinkuu).




Ja tässä lopuksi kuva Ellistä, aika tyhmän näkönen vai mitä!

Hyvää joulun odotusta kaikille toivoo Elmeri.


Sunday, November 7, 2010

Syökää kanaa...

Helmillä on kaksi mieluisaa vinkulelua hoitopaikassa, sika ja kana. Molemmista lähtee mieletön meteli (Helmistä ja vinkulelusta).

Viime talvena sika oli ykkössuosikki kuten näkyy.


Ja on se kanakin useimmiten myös tosi ihana, sen kanssa vaan ei viitsi poseerata.

Saturday, November 6, 2010

Uusi yritys:)

No niin, nyt sit äippä sai tahtonsa läpi ja me istuttiin ihan nätisti ainakin viisi sekuntia. Tässä me siis ollaan, Tinka on noin 5 kuukautta ja mä jo kohta neljä vuotta. Yhtälönä aletaan olla jo täysin erottamattomat:)

Mehän ollaan kohta jo samankokoiset;)

Lipaisuja kaikille ihanille ihmisille ja koiruuksille!

Romeo ja Tinka

Ps. Toi Romeo alkaa kyllä näyttää kohta jo leijonalta, kun sillä on niin pitkät karvat. Mut niissä on kyl kiva roikkua! Harmi vaan et äippä sanoi et Romeolla on parin viikon päästä trimmi ja kaikki lähtee... Tinka

Friday, October 22, 2010

Äänekäs vastalause

Jaahas, taas oli aika ottaa meistä ryhmäkuva, tai ainakin yrittää. Tässä heti ekana meidän yhteinen vastalause näille kuvauksille!


Ja sitten äipän yritystä ottaa parempi kuva...  Istumaan vierekkäin ei todellakaan nyt suostuttu (tai Tinka ei suostunut..), vaikka oli herkut  ja kaikki. Kokeillaan sitten kuukauden päästä uudestaan.




Näin meillä tällä kertaa.  Mutta ilman kuviakin on selvää, että toi tiitiäinen kasvaa edelleen kovaa vauhtia. Nykyään se ei ees jätä mulle yhtään omaa ruokaansa, eli se syö ihan kaikki. Ja nuolee vielä lautasenkin sen jälkeen. Oon miettiny, et onko sillä oikeesti niin kova nälkä vai haluaako se vaan estää mua syömästä sen ruokia..? No, vähän aikaa vielä niin sit voidaan syödä samaa ruokaa, katotaan häviääkö ruokahalu siinä vaiheessa kun se tajuu ettei sillä enää ookaan (muka) parempaa ruokaa kuin mulla;)

Romeo

Sunday, October 17, 2010

Lisämeininkiä pentupäiviltä:)

Huh, olipa superhauska päivä! Mä leikin ihan kaikkien kanssa monta tuntia ja juoksin varmaan sata kilometriä. Sit meiän kanssa oli sellanen hassun näkönen koira, Santtu. Se on joku whippetti... ihan kiva se oli kanssa, paitsi että se jotenkin villiinty koko ajan ja yritti saalistaa meitä. Ilmeisesti juostiin niin kovaa, että sillä heräs joku alkukantanen metsästysvaisto, joka kyllä multa puuttuu..

Kaikki halus tutustua oudon näköiseen Santtuun.

Sanni ja Helmi-äiti (siis munkin äiti..)

Hirmu meininki:)

Koiria siellä, koiria täällä, koiria joka puolella!

Sanni taitaa pohtia että mihin perheeseen se on oikein syntyny:)

Äippä antaa vinkkejä lapsukaisille.

Äippä-Helmi valvoo lasten touhuja:)

Sannin selätys


Lipaisuja kaikille teille ihanille koiruuksille:) Leikitään taas joku kerta, nyt mun on ihan pakko mennä nukkumaan tai nukahan istuviltaan.

Tinka

Pentupäivät


Leena pisti pystyyn Tee pentueelle pentupäivät ja melkein koko poppoo pääsi mukaan tapaamiseen. Helmi oli rylläämisessä mukana innolla, välillä se vaan taisi hieman ihmetellä että mitä nämä natiaiset oikein on ja miksi ne rymyää ihan koko ajan.

Tällaista tapahtui:

Oli rylläämistä ja remellystä muodossa jos toisessa.



Oli oppimista. Mitä isot edellä...

...sitä pienet perässä.


Oli jutustelua kavereiden kesken,


oli hippaa kavereiden kesken.

Oli pieniä lepohetkiä
ja oli pieniä kauneudenhoitohetkiä.


Ja ihan vaan lisää remellystä. :)




Tällaisia ihanuuksia oli myös talossa.