Väsynyt bloggaaja

Helmikoiralla on ollut elämässä hieman muutoksen tuulia. Ekat juoksut alkoi ja niiden kanssa sesse on tavallistakin enemmän siinä luulossa, että se on ihan kokonaan sylikoira. Mutta vaikka väsyttääkin tavallista enemmän, on Helmi kokoajan vähintään hengessä mukana ihan kaikessa. Blogin kirjoittamisessakin, kuten kuvasta näkyy.


















Helmu on saanut myös todella komeat uudet speedomalliset pöksyt, kyllä tuollaisilla kelpaa koreilla joka tytön.















Näin meillä.

-Ellen& Helmi-

Tuijotusta

Hmmm..
Jos mä oikein tuijotan tota tyttöä, niin tuliskohan se mun kanssa leikkimään?

Ei muuten tullu, äippä kielsi leikit ennen kehää...

Mun mielestä näyttelyihin pitäis kyl muitten kehien lisäksi tehä leikkikehä! Kuka on samaa mieltä?

Romeo

Hiphei!

Moi, mä oon Sointu eli Susannan pentueesta M. Suzan Chérie. Vihdoinkin pääsin tänne kirjoittelemaan! Kaikennäköistä on jo kahdentoista elinviikkoni aikana ehtinytkin tapahtua. Olen käynyt kahdella eri mökillä, veneilemässä, uimassa, kylässä isovanhemmilla ja muualla ja nähnyt erikokoisia koiria. Yks oli aikuinen ja mua pienempi ja ihan hassu, kun olin sen mielestä hirveen pelottava! Toinen taas oli kans vielä pentu mut mua kolme kertaa isompi. Alko vähän nyppimään, kun se vahingossa osui tassuillaan mua naamaan. Vähän rotia hei! Omaa siskoa Sandya oli kyllä tosi kiva käydä moikkaamassa. Meilä oli ihan omat kujeet!

On mulle käyny ikäviäkin juttuja. Kaks punkkia oon jo meijän pusikoista löytäny, mut onneks ne saatiin punkkipihdeillä irti. Sitten tässä eräänä iltana mulle tuli tosi ikävä olo. Oli pakko välillä kiljua, kun sattu niin paljon. Koko yönä en oikeen saanu nukuttua. Aamulla lähettiin sitten lääkäriin, ja olin kuulemma tosi reipas. Verinäytteestä selvisi, että mulla on alkava pissatulehdus. Onneksi ne tädit löysi heti ongelman syyn, ja nyt popsin jotain antibootteja ja ei satu enää yhtään. Mut Sandy, ei siellä lääkärissä ollut yhtään pelottavaa, saat vaan lisää ihailijoita!

Ja Sandy, ei sisälle oo kivaa tehdä tarpeita! Siel alkaa haisee.. Mä pyydän mieluummin ulos, kun on hätä. Tosin joskus leikin lomassa en ihan ehi sinne asti. Sateella yritän päästä rapun portaiden alle vääntämään, mutta ilmeisesti ne ei oikein mahdu hakemaan kasoja sieltä pois, joten joudun tyytymään puskaan. Muutenkin oon nykyään kuulemma aika kelpo pentu. Vähän mulkasin Leenamammaa, kun se viime viikonloppuna koulutti mua kovemmalla otteella. Mutta nyt kun mami ja iskä on tehny samalla tavalla kotona, oon ymmärtäny talon säännöt. Välillä tietty pitää vähän hepuloida ja pistää ranttaliksi!

Mukavaa viikonloppua kaikille ja kovasti hännän (kyllä koko koira sillon heiluu) heilautuksia!

Sointu, Anna & Jarkko

(Höh, ei nyt saada liitettyä tähän kuvaa, mutta ens kerralla sitten!)

Sandy täällä taas moi!!

Heippa vaan kaikille..
Mulla on taas tänään jotain erikoista tiedossa, kun kuulemma ollaan menossa eläinlääkäriin ja puhuivatpa ihmiset jotain rokotuksistakin.. Mitähän se on? Toivottavasti jotain syötävää..
Olen oppinut tosi hienosti tuon ulkona käymisen! Mamma tai pappa puoliväkisin raahaavat minut pihalle (useimmiten) monta kertaa päivässä ja koska leikki on varmaan niitten mielestä ihan huippukiva, niin minä tyttöhän laitan jarrut päälle nykyään jo eteisessä, viikko sitten pääsin rappusille asti ja sitä ennen yleensä vasta meidän pihasta poistuessa.. Mutta luulen, että mitä aiemmin, sitä kivempaa ihmisillä on.. Ei tarvitse tuhlata aikaa "esileikkiin"..
Sitten olen oppinut senkin, että siinä vaiheessa kun näen (ihan kuin en muka koko ajan tietäisi?? minähän vaan testaan/leikin) että ovat oikeasti taas lenkin tarpeessa, juoksen melkein koko matkan tosi hienosti ja välillä vaan vähän haistelen kaikkia kauniita kukkia ja toisten koirien hajuja, mutta sitten taas pikapikaa matkaa jatkamaan.. Lenkin aikana minä "muka pissin" muutaman kerran, mutta kuka nyt märässä ja kuraisessa haluaisi kykkiä?? Eli ihanaan, lämpimään ja kuivaan kotiin saavuttua voin vihdoin vapauttaa rakkoni ja suoleni ja tehdä tarpeeni joko sanomalehdelle tai sen viereen!! Kakkiminen sanomalehdelle ei ole mielestäni hienojen tyttöjen hommia, vaan mielummin ihan siihen viereen vaan.. Yleensä revin lehden sivuun, ennen kyykistymistä, ettei vaan mene siihen päälle.

No, totuuden nimessä.. teen välillä tarpeeni kyllä uloskin, mutta nyt viime päivinä vasta oikein tajusin, kuinka kätevää se oikeasti on vasta kodinlämpimässä.. Siitä voi sitten heittää itsensä suoraan päiväunille tai mikä nyt milloinkin sattuu huvittamaan!

Olen kovasti ruvennut testaamaan mammaa ja pappaa! Eli kun välillä tuntuu, että voisinhan minäkin yhtä hyvin päättää meidän "perheen" asioista, saataisiin ainakin enemmän tuota koiranäkökulmaa kaikkiin asioihin.. Ruokaa voisin saada paljon useammin ja enemmän, maata saisin missä haluan, milloin haluan, ulos ei tarvitsisi mennä ollenkaan, paitsi riehumaan kamujen kanssa.. saisin repiä sukkia, housunlahkeita ja kaikkea muuta turhaa mielinmäärin..
En vaan ollenkaan ymmärrä, miksen saisi tehdä sitä?? Kun kuitenkin olen "suurin", kaunein ja viisain koira maan päällä, vai??

No, kerron siitä lääkärikäynnistä myöhemmin..
siitä tulee varmaan tosi hauskaa!!
Sillä eihän nyt kukaan voisi tehdä minulle mitään kurjaa tai tylsää..

Sandy "suuri" (M. Suzan Mignonne)

Uman juttuja Vaasasta

Hei kaikille! Uma tässä!

En ole aikaisemmin kirjoitellut mitään. Nyt kun syksy alkaa, niin uhkaavia pilviä on ilmassa. Pappa sanoi, että minun pitää mennä kouluun, että opin tavoille. Ja se kuulemma alkaa jo ensi viikolla, hui! No, ehkä saan myös kavereita.
Kyllä minä jo osaan kaiken maailman juttuja, mutten rupea käskystä mihinkään, en ainakaan heti, vaan yleensä mietin hetken erilaisia vaihtoehtoja, miten voisi luistaa esimerkiksi tassujen pesusta tai harjaamisesta. Yritin aluksi jättää menemättä ruokakupille ja odotin, että mamma tai pappa tuo ruuan eteeni. Aluksi ne luuli, että minulla on huono hajuaisti tai jotain ja toivat makupaloja lepopaikalleni, mutta sitten ne veivät kupin takaisin vakiopaikalle kun huomasivat että narrasin ihan laiskuuttani.
Juuri nyt vietän hiljaiseloa. Makailen parvekkeella auringonpaisteessa ja olen nukkuvinani. Varsinaisia kavereita minulla ei ole, mutta se ei haittaa. Yläkerrassa asuu collie, mutta se ei juuri minusta välitä enkä minä sen kummemmin siitäkään, mitä nyt joskus rapussa tai pihalla tervehditään muodollisesti. Joitakin lähitienoon asukkaita kyllä tulee silloin tällöin vastaan kun ollaan poluilla ja metsiköissä tekemässä pakollisia askareita, mutta useimmiten saan juoksennella yksin ympäriinsä ja patistella myös pappaa mukaan leikkiin.

Meillä oli kesällä ukkonen. Aluksi olin kyllä aika hermostunut, mutta sitten pappa rauhoitteli ja istuttiinkin sitten kaksistaan parvekkeella katselemassa salamointia.

Pappa on sen verran laiska jätkä, että kun mennään ulos, nappaan talutushihnasta kiinni ja talutan pappaa ja vielä juosten, koska minä pidän juoksemisesta. Tiedän tarkat paikat mihin asti pitää juosta. Ja kun jonkin ajan kuluttua ja tuhannen tuoksun jälkeen haluan taas kotiin, niin silloinkin talutan pappaa, mutta en viitsi juosta, kun pappa on lenkin jälkeen jo sen verran väsynyt.

Oltiin yhtenä iltana jalkapallokentällä ja pappa kutsui minua kaukaa. Lähdin juoksemaan, mutta törmäsin hämärässä maaliverkkoon. No, eihän siinä mitään, mutta se verkko irtosi kehikosta kokonaan. En päässyt yksin pois siitä nyytistä vaan rimpuilin verkossa kuin kala ja sehän meitä molempia nauratti.

Yhtenä päivänä joku viikko sitten olin vartioimassa kulttuurikeskuksen pihaa ja penkille tuli kovaääninen variksenpoikanen. Tästä minä hikeennyin, kun se on meidän penkki ja sanoin sille, että liidä sinä roisto pois täältä! Sen poikasen iskä ja äiskä oli vähän kauempana ja ne pirulaiset rupesivat pitämään kauheaa meteliä ja lähtivät lentämään minua kohti. Silloin sain jalat alleni ja juoksin minkä jaksoin taloon sisälle. Enpä uskaltanut mennä pihalle niin kauan kuin varispariskunta istua tuijotteli talon katolla ja vahti meidän ulko-ovea!

Olen myöhään hereillä. Aika usein mennään ulos puolenyön aikaankin. Silloin kaikki on hiljaista täällä ja saan paremmin tutkittua ympäristöä. Ja jännintä on silloin, kun tapaan pupuja.
Niitä asustelee meilläpäin. Kun sellaisen näen, niin unohtuu aika ja paikka ja minusta tulee suuri saalistaja ja lähden takaa-ajoon. Ja iskä perässä, että kerrankin siltä meinasi jalat mennä alta. Iskä sai kuitenkin rauhoiteltua minua ja muutuin taas kotikoiraksi.

Täällä asustelee myös siili. Joskus se tulee ruokakaupan rappusille etsiskelemään jotain syötävää. Siilistä en oikein tiedä, kun sen kanssa ei voi edes jutella. Ja kyllä minä tiedän, että ne piikit voi olla aika pahoja, jos osuvat nenään, joten jätän siilit sikseen.

Oltiin sittenkin ilmoittautumassa koirakouluun ja sekös oli stressaavaa, kun siellä oli koiraa kuin pipoa. Yksikin dreeveripoika yritti jekkuilla kanssani. Se vinkuili jotain ja kun katselin sitä ja uhkasin tulla lähemmäs, niin se meni äitinsä jalkojen taakse piiloon ja kyttäili sieltä. Sitten oli todella iso rottis, joka tuli varovaisesti nuuhkimaan minun poskeani.
Olin kyllä varuillani, mutta se oli ihan mukava. Onneksi se ei puhunut saksaa, kun en sitä osaa.

Että sellaista.

T: Uma

Koiria, koiria, hirmusti koiria = näyttelyssä:)

Hei!
Me oltiin tänään Valkeakoskella näyttelyssä. Olin kesän aikana jo melkein unohtanutkin tämän touhun. Näyttelyissä olis aina mielettömästi kavereita, äippä ei vaan anna mun leikkiä niitten muitten kanssa, höh!

Tuomari tykkäs selkeesti glenneistä ja mustakin. Yritin olla kova poika ja päätin että hampaita en kyllä näytä. Sit se kommentoi että ihanan temperamenttinen, onhan toikin tietty yks näkökanta asiaan, ei vaan ihan se mitä hain...

Leena-mamman Taavi oli mun kilpakumppani. Tuijottelin sitä välillä pahasti, mut ei se auttanu. Se oli parempi ja siitä tuli vielä valiokin! Kyllä mustakin joku päivä... mutta tietty oon onnellinen Taavin puolesta, nyt ei ainakaan enää tartte kilpailla serteistä sen kanssa, hih.

Ens viikonloppuna mennään kuulemma taas näyttelyyn, mitäköhän metkuja mä sinne keksisin? Niitä en taida kyllä nyt kertoo, jätän ne äipälle yllätykseksi:)

Romeo

Tapasin siskon!!

Hei kaikille!

Pakko kertoa.. eilen oli ihan älyttömän jännä päivä, kun mun sisko Sointu tuli Espoosta saakka kyläilemään!
Ensin meitä jännitti aika lailla ja Sointu oli vähän ehkä peloissaan, kun joutui ihan outoon pihaan ja kaikki. Ja oli varmaan vähän väsyksissä automatkastakin, kuitenkin yli tunnin joutui istumaan ihan hiljaa paikallaan..

Mutta sitten ei riemulla ollut rajoja, kun päästiin oikein vauhtiin! Juostii marjapensaiden alla ja ympäri, ympäri piha-aitausta.. Vauhtia riitti ja vaarallisia tilanteitakin, kun piti väistellä pöytää, tolppia yms.
Välillä villiinnyttiin niin, että ihmiset jo melkein pelästyivät. Pidimme hurjaa meteliä, haukuttiin ja muristiinkin, kuin oltaisiin oltu keskellä hurjaa tappelua.. Onnerksi sitten kuitenkin taas rauhoituttiin, eikä kumpaakaan varmaan oikeasti sattunut, vaikka välillä tuli vingahdettuakin niin kuin olisi ottanut kipeää..

Vesikin maistui juoksun jälkeen ja saipa oikein juoda samasta kupista siskon kanssa.

Kylläpä oli kiva nähdä pitkästä aikaa!

Onneksi taas tavataan Leena-Mamman luona pentutreffeillä lokakuun alussa!

Arvatkaa vaan jos uni maittoi viime yönä..?

Iloisin terveisin, Sandy

Tuh tuh tuh, tuuh

Helmi on viime aikoina kunnostautunut etsimisessä. Siis lähinnä (tai no, ainoastaan) herkkujen etsimisessä. Helmi on oppinut etsi käskyn ja iltaleikki sujuu seuraavanlaisesti:
Helmi laitetaan vaikka kylppäriin odottamaan.
Minä piilotan raksun/ herkun, tai pari.
Sesse syöksähtää etsi-käskyllä hakemaan piilotettuja herkkuja. Aluksi näitä sai olla kyllä useampi, joskus tuli iltaruokaakin annettua tämän varjolla.
Ja hirmuisen tuh tuh tuh tuuh:in kanssa (=äänitehosteet) sesse saa nenän käytön harjoittelua.

Videolla sesse on jo löytänyt yhden herkun piilosta ja ei ole ihan ymmärtänyt heti, että niitä olisi toinenkin jossain... Mutta kyllähän se uuden käskyn kanssa löytyy. Äänitehosteet eivät ole ihan sitä, mitä ne ovat livenä, mutta komeat kuitenkin.



-Ellen&Helmi-

Melkein "yksin kotona"..

Hei taas kamut..

Olin tänään todella reipas (taas kerran), kun pappa ja mamma lähtivät töihin, eikä kukaan aikuinen vahtinut mua kokopäivänä! Niiiin, olihan mulla tietysti nuo ihmisveljet kaverina, mutta kun mammakin epäili, että voikohan niihin edes luottaa.. Vanhin pojista, jonka "piti" ottaa päävastuu minusta, nukkui puoleen päivään, HÖH! Onneksi sitten nuo kaksi nuorempaa oliva thereillä ja leikkivät mun kanssa. Sain ruokaakin ihan oikeaan aikaan, kun mamma töistä soitti ja ilmoitti milloin oli aika. Sitten pääsin ulos useampaan kertaan ja siivosivat pojat kakatkin ihan oikeaoppisesti pois.. Aamulla vain sain aikomoiset shokin, kun pappa oikeasti vain lähti ja jätti minut ihan yksin vartiksi!! Mamma heräilikin sitten melkein heti, mutta kun en ollut uskoa silmiäni, että niin ne vaan vuorollaan menivät, eivätkä ottaneet minua mukaan!! Sanoivat kyllä, että ollaanhan me harjoiteltu, mutten minä vaan muista!! Papan mentyä vinguin ja haukuin jonkin aikaa, mutten sitten mamman mentyä enää jaksanutkaan ja olinkin ihan tyytyväinen siinä vaiheessa, kun pojat vihdoin heräsivät ja tulivat aamiaisella..

Että silleen.

No, huomenna kuulemma alkaa koulu ja koko talo tyhjenee.. Saattaa olla aika outoa, kun on vain radio seurana siihen asti, kun pappa tulee ruokatunnilla töistä kotiin. No, mamma tuleekin sitten jo kahden aikaan.. Enköhän minä reippaana tyttönä selviä siitäkin päivästä!!?

Kuin glennille tehty

Hei!
Olin mun kaverin luona leikkimässä ja sen äiti oli tehty ihan selvästi sellasen glenni-altaan niitten pihalle! Koska järveä ei ollut näkyvissä, niin loikkasin sitten kivojen asetelmien läpi suoraan sinne altaaseen:) Olihan mulla ihan järjetön hiki kun olin jo pari tuntia juossu ja kisaillu mun kaverin kanssa! Mun äippä kyllä oli jotenkin turhautunut ja sanoi ettei se ole koirille tehty vaan se on koriste. Mut enhän mä nyt voinu ymmärtää väärin, se oli just mulle sopiva, kattokaa vaikka!

Nyt oon kyl ihan poikki kun oltiin kylässä jotain kolme tuntia enkä sinä aikana tainnu ottaa lepoasentoa kertaakaan. Taidanpa nyt sitten käpertyä omalle tyynylle pitkille yöunille, nähkäähän kaikki glenni-ystävät hauskoja leikkiunia!

Romeo

Mun remonttimies

Hei!

Vähäks ihana lukea teiän muittenkin glennien juttuja, kyllä me aika samanlaisia ollaan. Vaikka mä kyl oon jo iso poika enkä tee mitään pentujen juttuja...

Mulla on ollu tosi jännä viikko, vaikka äippä ja iskä onki jo ollu töissä. Meillä on vieraillut sellai mies omituisissa haalareissa! Kuulemma remonttimies ja sen tehtävä olis laittaa kotia kuntoon. Musta kyllä tuntu et se oli tilattu ihan mua varten, ettei mulla ois päivisin niin tylsää. Se mies kun tuli ekan kerran, niin iloistuin tästä yllätyksestä suunnattomasti ja toivotin sen pusuin tervetulleeksi, niinkuin kaikki muutkin jotka tulee meille. Äippä vähän naureskeli, ettei musta kyl sais vahtikoiraa tekemälläkään.. No joka tapauksessa, se mies siirteli tavaroita ja konttaili pitkin lattioita muka laittaen jotain listoja, olipa kiva touhuta sen kanssa! Välillä nuolin sitä korvastakin, kun olin niin iloinen kun se leikki mun kanssa, vaikka ne leikit olikin vähän hassuja. En oo tollasia leikkejä ennen leikkinytkään. Aloin jo joka päivä oikein oottaa, et millon se tulee. Mut nyt äippä sanoi, ettei se tuu enää ensi viikolla. Remontti on kuulemma valmis.

No, arkeen siis taas palataan. Mut sitä ennen lähen leikkimään mun staffi-bestiksen kanssa ulos:)

Romeo

Hei taas, Sandy tässä..

Taas tuli mieleen pari juttua, mistä on ihan pakko kertoa, ihan lyhyesti vaan..
Mamma ja pappa on saaneet iltaviihdykettä, kun mulle tulee iltaisin (yleensä ennen nukkumaanmenoa) semmoinen ihan ihmeellinen vimma juosta ympyrää makuuhuoneessa!! Se on aivan älyttömän hauskaa ja ilmeisesti mamman ja papankin mielestä, kun ne yleensä nauraa mulle ja siitähän mä innostun vielä lisää.. Mulla on semmoinen "melkein luola" mun "vanhempien" sängyn alla, kun niillä on sellainen laatikko siellä ja sinne jää just sellainen sopiva rako mistä mä pääsen juoksemaan ympyrää.. Sit mä yleensä piilotan mun pehmotkin sinne luolaan, ettei niitä vaan kukaan varasta! Niitähän pitää kuitenkin joka ilta vähän kurmuttaa ja silloin ne saakin kyllä sellaista kyytiä, että..

Yritin tossa vähän (mamman ja papan mielestä aikalailla) pomotella ja uhitella mun ihmisille, mutta eipä kannata paljon purra, siitä ei hyvää seuraa.. mamma ei ollut huomaavinaan mua vaikka sitten kuinka haukuin hampaat irvessä ja loppujen lopuksi, kun purin mammaa jalkaan se huusi tosi kovaa (tai vinku), ni sit vasta tajusin, että sitä taisi sattua.. Pappakin ärähti, kun rupesin sitten sitäkin puremaan.

Pitää aina välillä kokeilla.. eihän sitä muuten tiedä mita saa ja mitä ei saa tehdä!

Ruokahalu mulla on kasvanut tosi paljon ja syön nykyään kaiken, mitä kupissa on.. Tavaraa sitten tulee kyllä uloskin, eikä aina edes pihalle vaan milloin minnekin..

Lyhyillä lenkeillä käydään useamman kerran päivässä, kun mamma ja pappa ihan ehdottomasti tahtoo ja niitä mä sitten taluttelen tuolla kylillä (korttelin ympäri). On se kumma, ettei ihmiset osaa mennä lenkille ihan itsestään, vaan mun täytyy mennä näyttämään niille tietä!

Otan oikein hihnan suuhuni ja talutan niitä!! Näyttää kuulemma hassulta, mutta eihän ne muuten mihinkään löytäisi, jos en minä näyttäisi tietä!!

Kuulemisiin..

Sandy (M. Suzan Mignonne)

Moro täältä Mansesta, nääs!

Heippati rallaa!!

Vihdosta viimein iskä antoi mulle avaimet onneen... siis päästi tänne blogiin toteuttaan itseäni ;o)

Joo, mun tosiaan piti jo aaaaajat sitten alkaa kirjoitteleen, mutta eipä saanut iskä asiaa aikaiseksi!? Eli mä olen LenniMax alias Lenni alias Lemppu jne... noi kaks on antanu mulle hurjan monta nimee, mutta kiltisti tottelen niitä ihan kaikkia!! Onneks mun nimeks ei tullu 'Istu' tai 'Paikka' saati 'EiSaa', kuten muutama naapurin koira on kertonu omia nimiään!! Aika pian (5.9.) on sit jo vuosi siitä kun näin ekan kerran päivän valoo... tai niin noi vanhemmat väittää. Ite en ihan varmaks asiaa muista, mutta siitä olen varma, että ulkomailla se tapahtu! Tänään katselivat Jatsi setän tykönä Lempäälässä jotain lipunkanto ohjelmaa, missä oli hirveesti ihmisiä ja valoja... ne sai kummallisen "Lenni, kato tossa on Irlannin joukkue" -kohtauksen ja halus mun katsovan telkkariin!? Ei mua paljon kiinnostanut kun leikin mun hyvän kaverin Akun, sellasen kivan kultasennoutajan, kanssa.

Meillä on aina Akun kanssa tosi kivat leikit ja molemmat saa hammasta aika kivasti ja kuolassa ollaan kumpikin! Meistä se on tosi kivaa eikä tajuta miks vanhemmat nauraa mun tukalle?!?! Mulla on muitakin 'hyvää päivää' tuttuja, mutta kauheen moni ei oikein meinaa ymmärtää mun huumoria... ne on vähän erikoisia! Lenkillä iskä ja äiti aina juttelee tosi mukavien ihmisten kanssa jotka rapsuttaa mua. En ole ihan varma, mutta muistan usein kuulleeni, että ne juttelee mun päästä... siis siitä miten iso se on! Voin kertoo teille kaikille, että se on JUST SOPIVAN KOKONEN!!! Sopii tulla sanoon jotain muuta... mä kyllä uskon ;o)

Tosi ikäviä kavereita on joitain, siis sellaisia jotka alkaa heti rähjään. Mä en niistä välitä pätkääkään! Suurinosa niistä ei ole edes mun aamupalaksi sopivia ja osa kelpais ehkä just päivälliseks! Onneks kotona on aika mahtavat safkat, eli ei mun tartte alkaa todisteleen mitään; olen kuitenkin paras tällä kulmakunnalla!

Arvatkaapa mitä? Nyt äiti ja iskä on ostaneet meille uuden talon!! Se on sellanen vanha 'pitsitalo', niinkun ne sitä kutsuu. Siellä on muistaakseni 3240 m2 tontti missä saan kuulemma mennä ihan niin kuin itseä huvittaa!! Me käytiin siellä jo pari kertaa katsomassa ja mä vaihdoin pari sanaa naapurin koiran kanssa, mutta en häntä vielä tavannut. Me muutetaan sinne heti kun ollaan saatu meidän nykyinen asunto myytyä. Tykkään kyllä tästäkin paikasta tosi paljon kun täälä on niin hurjan paljon lapsia jotka paijaa mua koko ajan! Varmaan tosi hienoo sit kun on valtavan kokoinen ihan ikioma piha!! Sinne ei tarvi kenenkään tulla määräileen ;o) Mä olen kehittänyt tuota äänen käyttöä aika tehokkaasti ja kaikki ihailee mun komeaa ääntäni. Välillä tulee hieman komennettua äitiä ja isää, mutta aika harvoin... on ne kuitenkin tosi kivoja ;o)

Tyttöystävää vaan kaipaan, kun äiti ei millään suostu mun kans touhuaan juttuja... En tajua miks ne kieltää, kun haluun vaan pelkkää äidin parasta! Isin mukaan en kuitenkaan sitä saa :( No, parempia aikoja odotellessa me varmaan hoidetaan toi muutto ensin ja sit on ollut puhetta jutella Leenalle jatkosta... On kuulemma mahdollista, että saisin kaverin!!

Toivon kaikille oikein sateisia kelejä, että saa vaan maata kotona lämpöisessä ja kuivassa!

Rakkain terveisin,

-lemppu-
assisted by daddy ;o)

Siivousta mammalle!!

Heippa taas kaikille Glennien ystäville!

Vitsi että mulla on ollut hauska päivä tänään ja muutenkin viimeinen viikko.. En ole tainnut muistaa aiemmin mainita että mun mamma ja pappa rakentavat sellaista lauta-aidan pätkää.. Eli siis kun ne sai valmiiksi mulle sellaisen hienon aitauksen, missä koko perhe voi onnistuneesti ja iloisesti viettää aikaa, niin siinä oli sellainen huonompi kuntoinen orapihlaja-aidan pätkä, eikä sen kylkeen oikein viitsinyt rakentaa mitään verkkoakaan, kun oli aitareppana niin onnettomassa kunnossa. No, sitten päättivät pappa ja naapurin setä Matti, että nyt sitten vihdoin rakentavat sen huonon aidanpätkän tilalle samanlaisen pätkän lauta-aitaa. Ovat kuulemma puhuneet siitä jo monta vuotta, muttei vaan ole tullut tehtyä.. Eli tosi hyvä, kun nyt mun ansiosta saavat vihdoin senkin hoidettua!

Siinä sitten viikko sitten pappa tosi vahvana kaivoi ylös ne muutamat orapihlajat ja siinä sivussa yhden vaahterankin, että saisivat sitten sitä lauta-aitaa tilalle. No, meille tuli viikonloppuna vieraita, eikä sitä sitten enää jatkettukaan niitä hommia ennen kuin maanantaina. Joten minulla on ollut nyt TOSI ISO piha temmeltää, kun naapurin pihallekin on ihan vapaa pääsy! Eivät taida mamma ja pappa kauheasti tykätä, kunniin innoissani sinne aina ryntään.. Ja siinä multaisessa "ojassa", mikä niistä orapihlajista jäi, on IHANA temmeltää ja kaivaa. Näkisitte vaan, minkä näköinen olin yksi aamu kun aamukasteisen nurmikon jälkeen syöksyin sinne multakaivantoon ja kaivoin sydämeni kyllyydestä! Siis olin niin hieno se jälkeen, että pääsin suoraa tietä pesulle!!

Eilen illalla pihalle oli iltalenkin (pienen korttelin ympäri) jälkeen ilmestynyt AIVAN IHANA kasa sahanpuruja ja niissä kävin jo eilen illalla vähän kaivamassa, mutta tänään se vasta hauskaa oli kun sain koko päivän juosta edes takas ulos, sisälle, ulos ja sisälle ja joka kerta ulkona pyörähdin siinä sahanpurukasassa silleen sopivasti, että varmasti joka paikassa oli sahanpuruja.. Mamma sanoi, että ihan tahallani siirsin koko kasan eteisen lattialle, mutta eihän niitä millään voinut jättää pihalle. Joku muuhan olisi voinut vaikka viedä ne!!

Tein eilen tuttavuutta naapurin (siis juuri näiden jonka kanssa pappa rakentaa aitaa) Roopen kanssa ja taisi olla Roopekin aika innoissaan, kun heilutti häntää aika lailla, eikä yhtää haukkunut, vaikka muuten haukkuukin melkein koko ajan. Mutta taisi väsyä minun sähläämiseeni, kun lopuksi vain käänsi selkänsä vaikka olisin halunnut vielä leikkiä. Roope kun taitaa olla jo aika vanha.

Tapasin eilen toisenkin meidän kadun koiran! Rotua en muista, mutta joku lintukoira se taisi olla ja iso, 2 1/2 vuotias uroskoira, joka osasi suhtautua minuun tosi rauhallisesti!! Sain kiivetä sen pään päällekin eikä se mitään sanonut. Katsoi vain lempeillä silmillään ja haisteli vähän. Silläkin kyllä häntä heilui, joten taisi olla silti yhtä iloinen kuin minäkin! Sekin vain sitten tuntui väsyvän minuun, kun sählään aika lailla tavatessani muita koiria, enkä meinaa nahoissani pysyä, niin onhan se aika vaikeaa olla silloin rauhallinen..

Taraa, joka asuu naapurissa toisella puolella, en olekaan nyt nähnyt moneen päivään. Kuulin tänään jonkun puhuvan, että Taralla on juoksut.. Jaa-a, mihinköhän mahtaa olla matkalla, kun näin monta päivää kestää..??

Nyt aika mennä nukkumaan, mutta palataan taas asiaan, kun on jotain kerrottavaa..

Hännäheilautuksin, Sandy (M. Suzan Mignonne)

Viikko "kotona"!

Heipä hei vaan kaikille..
Halusin vain kertoa kaikille, että olen asunut uuden perheeni luona nyt viikon ja eilen vietin 8 viikkois- synttäreitäkin. Olen sopeutunut tosi hienosti niin omasta kuin perheeni mielestä!! Hyvä minä!

Meillä on ollut aikamoista hulinaa nyt parin päivän ajan, kun meille tuli Turusta vieraita. Niilläkin oli lapsia: kaksi vilkasta poikaa, jotka heti ihastuivat minuun ihan täysillä! Niin, kukapa ei sitä tekisi, mutta voi olla aika rankkaa, kun on tosi suosittu.. Päiväunet jäivät aika katkonaisiksi, kun ei millään malttanut nukkua ja koko ajan olisi joku halunnut syliin. Tosin mamma ja pappa sitten monesti rauhoittelivat tilannetta, muuten olisi mennyt liian villiksi. Eikä ne oikein tykänneet siitäkään, kun roikuin poikien housunlahkeissa. Vaikka se oli minusta tosi hauskaa..

Sitten yksi tosi iso juttu: MINÄ OSAAN SYÖDÄ IHAN ITSE!! Eli eipä tarvitse enää mamman tai papan syöttää, vaan olen päässyt pelostani ruokakuppia kohtaan ja käyn sillä silloin, kun olen nälkäinen. Vieläkään en syö kauhean isoja määräiä, mutta iahn selvästi olen ruvennut pyöristymään, ruuan jälkeen on välillä kuin pieni pallo mahan paikalla. Ja on niin hyvä olla, kun ei ole nälkä! Yhtään ei ole yököttänyt sen jälkeen, kun aloin saada useammin ruokaa.

Ukkosta en pelännyt yhtään, kun sellainen pyöri tässä Loviisan yläpuolella perjantaina ja lätäkössä uiminen vasta hauskaa olikin!! Siis aivan mahtavaa! Meille nimittäin tuli kovan vesisateen seurauksena jätti-iso lätäkkö heti ulko-oven rappujen eteen ja mikäs sen parempi, kuin päästä uimaan siihen. Ja tottakai pääsin välillä livahtamaan sisäänkin ilman että kukaan ehti kuivata minua tai tassujani. Taitaa olla pian siivouspäivä meillä kotona, sen verran hiekkaa ja kuraa on kulkeutunut sisään, vaikka ne mukamas yrittävät aina vähän pyyhkiä minua.
Turhaa touhua, sanon minä. Paljon kivempi on juosta sisään ja hypätä suoraan sohvalle (paitsi etten ihan vielä yletä sinne itse) juuri sellaisen kuin olen eli useimmiten VÄHÄN märkänä ja kuraisena..

Täytyy vielä vähän kehua, kun nimittäin tytöthän eivät koskaan kuule liikaa kohteliaisuuksia.. Yksi täti sanoi ihmis- veljelleni ettei ole koskaan nähnyt suloisempaa koiranpentua kuin minä,
eikä muuten ole ainoa joka niin on sanonut eli taidan olla harvinaisen kaunis..

Sitten kuulin mammalta, että onpas käynyt niin hauskasti, että koira-siskoni on muuttanut asumaan mamman serkun luokse Pyhtään Munapirttiin (matka kestää n.25min.), eikä mamma tiennyt etukäteen asiasta mitään vaan kuuli siitä sattumalta omalta äidiltään, jonka mökki on ihan lähellä koira-siskoni uutta kotia.. Että on se maailma ihmeellinen paikka! Samaan sukuun kaksi saman pentueen koiraa, toisista tietämättä!!

Nyt olisi päästävä iltapissille ja sitten yritettävä rauhoittua nukkumaan, mikä on yleensä aika vaikeaa, kun silloin on ihan hirveästi virtaa..

Kuulumisiin..

haukahduksin ja häntää heiluttaen,
Sandy (M. Suzan Mignonne)

Mitä saadaan, kun....

Mitä saadaan, kun yhdistetään seuraavat elementit:
1. kuuma kesäpäivä
2. yksi harmaa tyttöglenni joka kaipaa viilennystä
3. viileä, kutsuva joki
4. vastaleikattu korkea nurmikko

Tulos alla, eipä tässä voi oikein mitään sanoa. Antaa vain kuvien puhua puolestaan.





























-Ellen& Helmi-