Hypitään, kieputaan, riehutaan

Tälläsiä mun päivät on:) Nyt kun mun veikka suostuu jo leikkimään mun kanssa, niin voidaan riehua yhdessä. Välillä se kyllä komentaa mua tosi pahasti ja sit leikin muka luovuttavani, mutta enhän mä luovuta ikinä! Väsy mulle tulee kyllä vielä aika nopeesti, mutta pikkupäikkärit (tai isot..) tekee terää ja sit jaksaa taas.

Tinka

Perhepotretti: Romeo ja Tinka

Jep, täs me nyt sit ollaan, minä ja tiitiäinen. Aion kyllä vielä avautua montakin kertaa, mutta kyllä mä oikeestaan tykkään kurittaa tota;) Ja se on ihan kiva myös sillon kun se nukkuu, heh!

Romeo

Ensimmäinen viikko

Mä tulin viikko sitten kotiin Heinolaan mun syntymäkodista Laukkoskelta ja tää on ollut huisin hieno viikko. Mun koko aika tosin menee ton mutsin ja ihmissiskon opettamiseen. Ne ei vielä ole tienneet mimmoista on elää glennin kanssa. Onneks mä olen myös kova tyttö nukkumaan, en mä muuten jaksaisi.
Tällä viikolla mä opetin että tietty mä haluun pissiä ulos ja mut on sinne päästettävä. Sitten mä olen opettanut puutarhanhoitoa, noi ei ole tajunneet kuinka paljon niillä on rikkaruohoja!
Mulla on naapurissa iso koirakaveri Rino. Noi hupsut ihmiset on laittaneet siihen väliin jonkun aidan, mä näytin niille miten sen alta kaivetaan tunneli. Tosin ei vielä Rinon kans ehditty kaivaa mut sovittiin kyllä miten se tehdään.

Mun lempipuuhaa on ollu näyttää mutsille ja siskolle että mä osaan kiivetä, hypätä, kaivaa ja juosta lujaa. Ne tykkäis leikkiä mun kans leluilla mut musta on vielä paljon hauskempaa juosta hippaa!
Tänään mun oli ihan pakko vähän murista mutsille kun se pakotti mut tulemaan sisään kesken kivan leikin. Se sanoi ettei noin pienet pennut vielä murise mutta hohhoijjaa, se ei vaan tiedä vielä kun ihan vähän. Mitähän se tarkoitti sillä ettei mun kannattais kukkoilla sille? Varmuuden vuoksi annoin sille pusun , siitä pusuttelusta mä kans tykkään ihan kauheesti.
Mä lähetän kauheesti terveisiä Leena-mammalle sekä kaikille siskoille ja veljelle!

Romeo avautuu, osa 1

Hei kaikki mun ystävät!
Ootte varmaan jo huomannu että Tinka on pöllinyt puolet mun profiilistani... olihan se muutenkin aika järkytys, kun menin yksi perjantai aamu pihalle ja siellä se taas oli ja tuli vielä meidän kanssa kotiin! Yritin olla ekat päivät ihan vaan sillee että jos mä en huomaa sitä niin se haihtuu ilmaan, onhan se niin pienikin... Äippä sano että meistä tulee parhaat ystävät ja siitäkin kasvaa iso glenni, mutta vaan tyttö eikä poika niinkuin mä. En kyllä usko tuota vielä ollenkaan, kuinka tuosta riehuvasta ja purevasta rääpäleestä voi kasvaa yhtään mitään järkevää (niinkuin esimerkiksi glenni..)?

Mua on vähän ottanu päähän kun se saa niin paljon huomiota ja sitä viedään uloskin paljon enemmän kuin mua. Tosin ei ne kovin pitkällä lenkillä voi käydä, koska ne ei oo niin kauaa pois. Sillon ekana päivänä mulla meni hermot ihan tosissaan, kun äippä yritti lähtee sen kanssa ulos. Luulin jo että se lähtee kokonaan Tinkan kanssa muualle ja jättää mut yksin. Sillon en suostunu lähtemään ulos myöskään muiden kanssa, koska ajattelin että se voisi olla joku salajuoni ja Tinka jää vaan äipän kanssa. Mun ja äipän väliin ei tulla ja äipästä en luovu, piste!

Nyt Tinka on ollut meillä melkein viikon, ja osaan ottaa jo vähän rennommin. Oon huomannu ettei äippä oo kadonnu mihinkään vaan se tulee aina Tinkankin kanssa takas (miksei sitä vois kyllä vaikka unohtaa jonnekin..). Ja oon ollu Tinkallekin vähän suosiollisempi, oon jopa antanut sen leikkiä mun leluilla. Mun mielestä se on ihan jättimäinen juttu, siis antaa sen leikkiä niillä. Tokihan mun välillä täytyy vähän komentaa sitä ja käydä hakemassa ainakin mun rakkaat pallot pois sen käsittelystä.

Mut on meille tapahtunut mukavaakin! Me päästiin mökille ja saatiin Tinkan kanssa juosta siellä ihan vapaana. Silloin mä ekan kerran aattelin, että ehkäpä siitä tosiaan tulee mulle hyvä ystävä joku päivä:) Jopa melkein intouduin leikkimään sen kanssa kun se niin kovasti halus!

Vaikka onhan se vielä aika raskasta, kun se välillä roikkuu mun jaloissa ja partakarvoissa. Mut mä tiedän, että pääsen sitä kyllä vielä karkuun, juoksen paljon kovempaa kuin se!

 Ja onhan se aika pimee fiilis, että toinen seuraa koko ajan mua. Vaikka se on niin pieni, että se ei yksinkertasesti voi tehdä kaikkea perässä, kuten tulla vaikka uimaan. Aika nopeesti se kyllä mökillä oppi juomaan järvestä, äippä näytti sille sellasen lasten uimapuolen, josta on turvallista juoda ja vaikka kokeilla uimistakin. Mä oon niin iso että voin mennä uimaan ihan mistä mä haluun, vaikka näiltä rantakiviltä, jotka vähän hidasti Tinkaa;)

Mä huomasin itessäni yhen jännän jutun... Kun oltiin siellä mökillä, niin parin päivän päästä sinne tuli myös se Remu-koira, jonka kanssa oon aiemminkin ollu siellä. En ees ite ensin tajunnu sitä, mutta mulla naksahti saman tien päässä, kun näin se katselevan ja haistelevan Tinkaa. Ei se sille mitään pahaa meinannu, mutta mun Tinkaa ei tollaset isot koirat haistele ja piste, se on nyt mun kaveri kun mun on pakko olla sen kanssa koko ajan! Mulla meni siis herneet nenään ihan tosissaan ja hyökkäsin vähän sen Remun kimppuun. En mä sillee ihan glenni-tosissaan hyökänny, kunhan vaan näytin sille että paree pysyä kaukana. Ja sit mä kävin vähän nuolemassa Tinkaa, näytin sille että veikka kyllä suojelee kaikilta isoilta koirilta pikkutyttöä. Se tais olla aika otettu siitä kun kerrankin oli ihan paikallaan...

 Tällänen rääpäle mulla on siis nyt elämässäni, voi olla että hermot menee vielä monta kertaa kun oottelen että siitä tulee glenni. Tinka varmaan esittää täällä ihan oman näkemyksensä meidän yhteiselosta, se on niin pieni että sitä ei kannata ihan aina vielä uskoa, kysykää multa ensin.

Romeo

Jänniä juttuja

Mun koti on kyllä hassu paikka, ihan tuntuu kuin välillä olisin ihmemaassa. Yksi nallekin on ihan jättikokoinen. Mutta eihän se super-Tinkaa haitannut, valloitin sen! Toi nalle on kyllä yksi mun veikan suosikeista, mutta onneksi se antoi munkin vähän leikkiä sen kanssa.



Vaikka mä oonkin supertyyppi, niin tänään kyllä pelästyin aika paljon. Olin äipän kanssa ulkona, ihan tossa meidän nurtsilla ja justkasin yhen kiltin Laku-koiran kanssa. Sitten siitä ohi kulki joku iso koira ja se alkoi haukkua meille, tai ilmeisesti sille mun kaverille, tosi kovaa. Mä pelästyin ihan mielettömästi ja juoksin ihan jättivauhtia kotiovelle. Äippä tuli mut onneksi heti siitä hakemaan ja otti syliin, se tuntu tosi hyvältä. Kai mä saan jookosta olla vielä välillä ihan vauva ja pelätä pikkasen vaikka oonkin jo tosi iso? No, ei mulle siitä mitään traumoja jääny, mentiin vielä takas nurtsille ja tein sitten pissat ja kakat sinne. Siitä saa aina hurjasti kehuja ja haleja, oon huomannu:)

Päikkäreitä me nukuttiin sitten vähän niinkuin kerrossängyssä oltais oltu, mä tietenkin alasängyssä kun en osaa vielä kiivetä yläsänkyyn. Mutta jatkan huomenna hyppyharjoituksia, pääsen jo aika korkeelle ja ihan kohta sohvallekin!




Oon leikkiny ja juossu tänään tosi paljon, ilmeisesti ideana olis että mun pitäis sitten nukkua paremmin yöllä. No, katotaan nyt. Yöllä on kyllä tosi kiva riehua, ihan kuin koko koti olisi mun vallassa ja saan tehdä mitä huvittaa.

Terkkuja mun siskoille ja veikalle, toivottavasti teilläkin on kaikki tosi hienosti:)

Tinka