Romeo avautuu, osa 1

Hei kaikki mun ystävät!
Ootte varmaan jo huomannu että Tinka on pöllinyt puolet mun profiilistani... olihan se muutenkin aika järkytys, kun menin yksi perjantai aamu pihalle ja siellä se taas oli ja tuli vielä meidän kanssa kotiin! Yritin olla ekat päivät ihan vaan sillee että jos mä en huomaa sitä niin se haihtuu ilmaan, onhan se niin pienikin... Äippä sano että meistä tulee parhaat ystävät ja siitäkin kasvaa iso glenni, mutta vaan tyttö eikä poika niinkuin mä. En kyllä usko tuota vielä ollenkaan, kuinka tuosta riehuvasta ja purevasta rääpäleestä voi kasvaa yhtään mitään järkevää (niinkuin esimerkiksi glenni..)?

Mua on vähän ottanu päähän kun se saa niin paljon huomiota ja sitä viedään uloskin paljon enemmän kuin mua. Tosin ei ne kovin pitkällä lenkillä voi käydä, koska ne ei oo niin kauaa pois. Sillon ekana päivänä mulla meni hermot ihan tosissaan, kun äippä yritti lähtee sen kanssa ulos. Luulin jo että se lähtee kokonaan Tinkan kanssa muualle ja jättää mut yksin. Sillon en suostunu lähtemään ulos myöskään muiden kanssa, koska ajattelin että se voisi olla joku salajuoni ja Tinka jää vaan äipän kanssa. Mun ja äipän väliin ei tulla ja äipästä en luovu, piste!

Nyt Tinka on ollut meillä melkein viikon, ja osaan ottaa jo vähän rennommin. Oon huomannu ettei äippä oo kadonnu mihinkään vaan se tulee aina Tinkankin kanssa takas (miksei sitä vois kyllä vaikka unohtaa jonnekin..). Ja oon ollu Tinkallekin vähän suosiollisempi, oon jopa antanut sen leikkiä mun leluilla. Mun mielestä se on ihan jättimäinen juttu, siis antaa sen leikkiä niillä. Tokihan mun välillä täytyy vähän komentaa sitä ja käydä hakemassa ainakin mun rakkaat pallot pois sen käsittelystä.

Mut on meille tapahtunut mukavaakin! Me päästiin mökille ja saatiin Tinkan kanssa juosta siellä ihan vapaana. Silloin mä ekan kerran aattelin, että ehkäpä siitä tosiaan tulee mulle hyvä ystävä joku päivä:) Jopa melkein intouduin leikkimään sen kanssa kun se niin kovasti halus!

Vaikka onhan se vielä aika raskasta, kun se välillä roikkuu mun jaloissa ja partakarvoissa. Mut mä tiedän, että pääsen sitä kyllä vielä karkuun, juoksen paljon kovempaa kuin se!

 Ja onhan se aika pimee fiilis, että toinen seuraa koko ajan mua. Vaikka se on niin pieni, että se ei yksinkertasesti voi tehdä kaikkea perässä, kuten tulla vaikka uimaan. Aika nopeesti se kyllä mökillä oppi juomaan järvestä, äippä näytti sille sellasen lasten uimapuolen, josta on turvallista juoda ja vaikka kokeilla uimistakin. Mä oon niin iso että voin mennä uimaan ihan mistä mä haluun, vaikka näiltä rantakiviltä, jotka vähän hidasti Tinkaa;)

Mä huomasin itessäni yhen jännän jutun... Kun oltiin siellä mökillä, niin parin päivän päästä sinne tuli myös se Remu-koira, jonka kanssa oon aiemminkin ollu siellä. En ees ite ensin tajunnu sitä, mutta mulla naksahti saman tien päässä, kun näin se katselevan ja haistelevan Tinkaa. Ei se sille mitään pahaa meinannu, mutta mun Tinkaa ei tollaset isot koirat haistele ja piste, se on nyt mun kaveri kun mun on pakko olla sen kanssa koko ajan! Mulla meni siis herneet nenään ihan tosissaan ja hyökkäsin vähän sen Remun kimppuun. En mä sillee ihan glenni-tosissaan hyökänny, kunhan vaan näytin sille että paree pysyä kaukana. Ja sit mä kävin vähän nuolemassa Tinkaa, näytin sille että veikka kyllä suojelee kaikilta isoilta koirilta pikkutyttöä. Se tais olla aika otettu siitä kun kerrankin oli ihan paikallaan...

 Tällänen rääpäle mulla on siis nyt elämässäni, voi olla että hermot menee vielä monta kertaa kun oottelen että siitä tulee glenni. Tinka varmaan esittää täällä ihan oman näkemyksensä meidän yhteiselosta, se on niin pieni että sitä ei kannata ihan aina vielä uskoa, kysykää multa ensin.

Romeo