Lunta vieläkin...

Lumi on nyt kadonnut suurimmalta osin, toivottavasti väliaikaisesti. Sesse ainakin rakastaa lunta ja lumessa juoksemista. Vaikka sitä tuli vain vähän aikaa, tuli sitä aika kinokset ja Helmin pitäytyi lenkillä jo valmiiksi tallatuilla poluilla. Sen pari kertaa, mitä pomppi lumessa humahti koira aika hyvin sinne kylkiään myöden.

Ei se kyllä paljoa vauhtia tai kohellusta vähentänyt ja hyvä niin. Kannattaa myös huomata Helmin "poliisikoira vilkku" ;) Komia on.

Lunta!

Tämä luminen myräkkä on tuonut Helmitessusta todella leikkisän puolen esille. Kaikki lumikasat, jopa ihan pienetkin rippeet lumesta saa tessun nuuhkimaan lunta nenään ja riekkumaan kuin viimeistä päivää.

Lumen valloitus näyttää etenevän seuraavan kaavan mukaan:
1. edes hippunen lunta jossain
2. mahtava glenniloikka lumen luo
3. kuono lumeen
4. sisäänhengitys
5. lunta nenään ja röhkiminen
6. hepuli (loikkia mahdollisimman syvään lumeen mahaplätsy tekniikalla).
Toimivaa :) Näyttää olevan huvin lähde myös kanssaihmisille, joita ohitamme tällä taktiikalla.

Toivottavasti lumi pysyy maassa nyt niin kauan, että sesse ehtii nauttia siitä kunnolla.

-Ellen& Helmi-

Mun kulmilla hengaa Doris!

Hei kaikki!
Mä oon jo hyvin kotiutunut uusille kotikulmille. Ja tänään lenkillä tapasin Doriksen! Se oli aivan ihana tyttö, mua noin puoli vuotta nuorempi. Kaiken lisäksi se asuu ihan melkein meiän vieressä, sekin on just muuttanu. Ihan mieletön säkä! Nähdään Doriksen kanssa varmaan siis melkein joka päivä:) Äipät ei ollu kyllä kauheen ilosia kun tuolla sateessa ja mudassa vedettiin Doriksen kanssa kunnon painit, glennityyliin liasta välittämättä.

Lipaisut teillekin!

Romeo