Friday, October 22, 2010

Äänekäs vastalause

Jaahas, taas oli aika ottaa meistä ryhmäkuva, tai ainakin yrittää. Tässä heti ekana meidän yhteinen vastalause näille kuvauksille!


Ja sitten äipän yritystä ottaa parempi kuva...  Istumaan vierekkäin ei todellakaan nyt suostuttu (tai Tinka ei suostunut..), vaikka oli herkut  ja kaikki. Kokeillaan sitten kuukauden päästä uudestaan.




Näin meillä tällä kertaa.  Mutta ilman kuviakin on selvää, että toi tiitiäinen kasvaa edelleen kovaa vauhtia. Nykyään se ei ees jätä mulle yhtään omaa ruokaansa, eli se syö ihan kaikki. Ja nuolee vielä lautasenkin sen jälkeen. Oon miettiny, et onko sillä oikeesti niin kova nälkä vai haluaako se vaan estää mua syömästä sen ruokia..? No, vähän aikaa vielä niin sit voidaan syödä samaa ruokaa, katotaan häviääkö ruokahalu siinä vaiheessa kun se tajuu ettei sillä enää ookaan (muka) parempaa ruokaa kuin mulla;)

Romeo

Sunday, October 17, 2010

Lisämeininkiä pentupäiviltä:)

Huh, olipa superhauska päivä! Mä leikin ihan kaikkien kanssa monta tuntia ja juoksin varmaan sata kilometriä. Sit meiän kanssa oli sellanen hassun näkönen koira, Santtu. Se on joku whippetti... ihan kiva se oli kanssa, paitsi että se jotenkin villiinty koko ajan ja yritti saalistaa meitä. Ilmeisesti juostiin niin kovaa, että sillä heräs joku alkukantanen metsästysvaisto, joka kyllä multa puuttuu..

Kaikki halus tutustua oudon näköiseen Santtuun.

Sanni ja Helmi-äiti (siis munkin äiti..)

Hirmu meininki:)

Koiria siellä, koiria täällä, koiria joka puolella!

Sanni taitaa pohtia että mihin perheeseen se on oikein syntyny:)

Äippä antaa vinkkejä lapsukaisille.

Äippä-Helmi valvoo lasten touhuja:)

Sannin selätys


Lipaisuja kaikille teille ihanille koiruuksille:) Leikitään taas joku kerta, nyt mun on ihan pakko mennä nukkumaan tai nukahan istuviltaan.

Tinka

Pentupäivät


Leena pisti pystyyn Tee pentueelle pentupäivät ja melkein koko poppoo pääsi mukaan tapaamiseen. Helmi oli rylläämisessä mukana innolla, välillä se vaan taisi hieman ihmetellä että mitä nämä natiaiset oikein on ja miksi ne rymyää ihan koko ajan.

Tällaista tapahtui:

Oli rylläämistä ja remellystä muodossa jos toisessa.



Oli oppimista. Mitä isot edellä...

...sitä pienet perässä.


Oli jutustelua kavereiden kesken,


oli hippaa kavereiden kesken.

Oli pieniä lepohetkiä
ja oli pieniä kauneudenhoitohetkiä.


Ja ihan vaan lisää remellystä. :)




Tällaisia ihanuuksia oli myös talossa.

Friday, October 15, 2010

Ja oliks vielä jotain kysyttävää..?


Ei mulla tällä kertaa muuta...

Tinka

Riehumista

Meillä on kotona aika hurja meno välillä...Mut ei meistä kumpikaan mitään pahaa tarkoita, vaikka muista tämä meidän riehuminen voikin näyttää aavistuksen vihamieliseltä... :)





Me ollaan siis frendejä!

Romeo ja Tinka

Monday, October 11, 2010

Elmeri kertoo vähän ittestään..


No niin, nyt sitten: mulla menee ihan hyvin kanssa, mitä nyt vaan huomenna revitään kulmahampaat alhaalta pois, mutta en oo katkera viälä ainakaan. Pikkuhampaita on lähtenyt kolme ittestään. Oon käyny mettässä monta kertaa, kivointa siellä on juosta niissä moottoripyöräurissa, mutta siinä tulee kyllä aika likaseks. Sitten kävin kolme kertaa äitin kanssa koiranpentukoulussa, osasin kyllä valmiiks monta temppua, istu, maahan ja se pupu, ne ainakin. Siällä ei ollu kun kolme koiraa mun lisäks, mutta ne oli tosi kivoja, ainoo että iskä kauhistu kun tultiin eka kerran kotio kun olin ihan veressä, kun siltä lapinkoiralta lähti hampaita. Kai luuli että olin tapellu. Tossa kuvassa on muuten mun kaveri Elli, se on bullmastiffi ja vähän iso, mutta kyllä mä sille pärjään. Mulla ei ole vielä paljoo koirakavereita, sen takia mä ootan kovasti sitä kun siskojen kanssa tavataan siellä pentutapaamisessa.

Tässä kuvassa on mun toinen kaveri, sillä on kumma nimi: Raa. Nyt me tullaan jo toimeen kun mä en aja sitä liikaa takaa, alkuun se kyllä murisi ja löi mua, mutta ei kynnellä.

Naapurissa on koira, se ei oikein leiki mun kanssa, oon viime aikoina pari kertaa menny niitten pihaan salaa, mutta äiti on kyllä ollu siitä vihanen. Pitäis kuulemma aina mennä kun se huutaa nimeä, mutta en kyllä viitti. Korkeintaan jos sillä on jotain namia. Siellä koulussa muuten sai niin paljon na
mia ettei ikinä ennen, sen takia vois mennä vielä johkin kouluun. Tässä tulee vielä pari kuvaa. Nähdään! t. Elmeri













Friday, October 8, 2010

Siis mä en kestä!


Joo - mä en kestä tätä! Äippä toi meille kotiin uuden häkin ja sanoi että se on Tinkan! Häkki tarkoittaa ainakin mulle näyttelyyn lähtöä ja en kestä että Tinkalla on kans oma häkki ja sekin pääsee kaikkiin kivoihin paikkoihin!


Mä menin tietty sinne häkkiin heti ekana, ängin Tinkan ohi ja meinasin et jos jään sinne niin se on mun häkki. Äippä sit käski mut pois sieltä ja antoi Tinkan mennä sinne. Sit se vielä antoi sille herkun että sillä ois kivaa siellä häkissä. Tää on siis niin väärin! 


Mä sit vaan mulkoilin Tinkaa häkin ulkopuolelta, äippä pisti vielä häkin kiinni et Tinka saa olla rauhassa ja tutustua häkkiin ilman mua. Mua siis ärsytti ihan mielettömästi.


Kattokaa nyt kuinka ylionnelliselta toi tiitiäinen näyttää??  Se varmaan jo tietää et sillä on kivoja reissuja tiedossa äipän kanssa. Tai ehkä se ei vielä tiedä, se näyttää itse asiassa tolta lähes aina... No, mun oma häkki on kyllä onneksi vähän isompi, siellä mä mahdun paremmin olemaan.

Ihan lohdutukseksi äippä sanoi mulle että kolmen viikon päästä MINÄ pääsen lähtemään näyttelyreissulle ja Tinka jää kotiin.  Hyvä ettei kaikki kiva tapahdu vaan Tinkalle:)

Romeo

Sunday, October 3, 2010

Syksymetsä

Nyt on muuten jo syksy, ootteko huomanneet? Me oltiin Tinkan kanssa tänään metsäretkellä, tai tietty äippäkin oli kun ei meitä kahdestaan päästetä (aika epistä..). Mutta joka tapauksessa, oltiin siis pitkällä metsälenkillä, tälläsillä retkillä me puhalletaan aika hyvin samaan hiileen, eli siis mennään samaan suuntaan jne ettei äipän kädet repee, hih!

Tinka on ihan hassu, kun sen pitää tulla aina haistelemaan samaa paikkaa mun kanssa. Se ei ihan vielä tajuu ettei toisten koirapostia saa lukea. Yritin valistaa sitä asiasta niin, että pissaisin sen päälle, mitäs tulee väliin sähläämään. Äippä ehti tällä kertaa väliin, tais jotenkin aavistaa et mitä mun päässä liikkuu. Se taitaa tuntee mut jo ihan liian hyvin!


Tinkalle kaikki on vielä uutta ja ihmeellistä, eihän se oo koskaan syksyä nähny. Se sai jonkun ihme hepulikohtauksenkin kesken lenkkiä, se vaan loikki ja kieriskeli lehtikasassa, ihan pimee siis toi mun systeri. Mä en ainakaan myönnä että olisin ollu yhtään samanlainen joskus kun mäkin oon kuulemma ollu pieni. Mä oon kyllä ihan varmasti ollu ainakin ees vähän viisaampi.

Mutta kivaa meillä oli joka tapauksessa, Tinkakin jaksoi hienosti koko lenkin. Vähänkö ois alkanu ottaa päähän jos se ois jääny jumittaa jonnekin...  Mitenköhän Tinkalle käy kun tulee talvi? Sehän ei oo koskaan nähny lunta. Jos ens talvena tulee yhtä paljon lunta kuin viime talvena, niin täytyy olla varovainen ettei Tinka häviä lumeen, ei se nyt siihen mennessä ihan aikuisisoksi ehdi kasvaa. Mutta ei murehdita sitä vielä, vaan nautitaan syksystä ja ihanista lenkeistä!

Romeo

Saturday, October 2, 2010

Tapasin mun Sanni-siskon!

Tänään olikin tosi jännä päivä, kun lähdettiin äipän kanssa retkelle! Ensin luulin että mennään taas kouluun kun äippä laitto mut autoon, mutta ei mentykään. Me mentiin moikkaamaan mun siskoa:) Se on vähän eri värinen kuin mä, mutta silti mun sisko. Tää oli tosi kiva yllätys tälle viikonlopulle!

Tinka ja Sanni
 Toi mun sisko on kyllä aika hassu tyyppi, niillä oli kotona possukorvia ja muita herkkuja lattialla, eikä se oo syöny niitä! Mä tietty löysin heti kaikki herkut, jostain kumman syystä Sannia alkoikin sitten ne kiinnostaa ja kilpajuoksuhan siitä tuli!


Jonkun aikaa jaksettiin juosta ympäriinsä ja sit mä menin sohvan alle piiloon syömään herkkuja ihan rauhassa. Se olikin aika luksusta, koska meillä kotona sohva on niin matala, ettei sen alle pääse ollenkaan piiloon.  Sanni kyllä yritti änkeä sinne mun kanssa, mutta murisin sille tosi pahasti... ei ehkä ois kannattanu koska herkut otettiin multa pois ettei tuu tappelua. Ois siis pitäny vähän miettii ennenkuin aloin uhoamaan, no, toisen kerran sitten!

Päätettiin sitten vaan  ajankuluksi painia ihan huvikseen:) Sanni on kyllä aika kova painikaveri, vaikka onkin noin pieni, siis mun veikkaan verrattuna. Pari kertaa meillä tuli painiessakin tappelu ja meiän äipät joutu vetämään meidät eri puolille huonetta. Vähän aikaa kun päästeltiin hyöryjä niin sitten oltiin taas kamuja:) Pitäähän sitä nyt ees pikkasen näyttää toiselle että vaikka kuinka kiva onkin leikkiä niin ryttyilemään ei kannata alkaa!



Kun oltiin aikamme painittu sisällä niin vaihdettiin ulkotiloihin, meinas varmaan että meillä voipi tulla pieni pisuvahinko sisälle kun niin hurjasti riehuttiin. No, se oli kyllä varmaan ihan aiheellinen pelko, ihan aina ei vielä meinaa pysty oottamaan ulos asti kun on niin kova hätä...

Ulkona Sanni sitten näytti mulle ihan uuden jutun, hiekkalaatikolla kaivamisen! Äippä ei ookaan vieny mua mihkään hiekkalaatikolle, niitten edessä on kuulemma yleensä sellasia kylttejä, jossa on ruksit koirien päällä. Ne ruksit on kyl punaset ja se väri sopis mun turkin väriin, mut kuulemma se tarkottaa ettei sinne saa mennä. Höh! Mutta Sannilla oli siis hiekkalaatikko ja sovittiin et yhdessä kaivetaan niin iso kuoppa et mahdutaan sinne molemmat. Ja eihän siinä kauaa mennyt kun vaan ryhdyttiin toimeen:)


Lopputulos oli että oltiin molemmat aika hiekassa. Käytiin sit vähän metsässä välillä et suurin osa hiekoista tippui matkalle eikä tullu sisälle meiän mukana.

Täytyy kyllä sanoa että olin jo aika puhki kaikesta siitä touhuumisesta. Sisällä sit oisin halunnu vetää pikku päikkärit, mut enhän mä malttanu ku Sanni oli vielä siinä. Taidettiin olla molemmat vähän yliväsyjä kun homma meni vaan yhdeksi uhoomiseksi enää ja Sanni sai ihmissiskoltaan kyydin yläkertaan lepäämään. Sit mäkin rauhotuin vähäks aikaa, paitsi tokihan meiän piti vielä vähän huudella kerrosten välillä pari tärkeetä juttua, hih!



Mutta oli siis ihan loistoretki:) Kiitos Sanni ja nähdään toistekin!

Tinka