Tapasin mun Sanni-siskon!

Tänään olikin tosi jännä päivä, kun lähdettiin äipän kanssa retkelle! Ensin luulin että mennään taas kouluun kun äippä laitto mut autoon, mutta ei mentykään. Me mentiin moikkaamaan mun siskoa:) Se on vähän eri värinen kuin mä, mutta silti mun sisko. Tää oli tosi kiva yllätys tälle viikonlopulle!

Tinka ja Sanni

 Toi mun sisko on kyllä aika hassu tyyppi, niillä oli kotona possukorvia ja muita herkkuja lattialla, eikä se oo syöny niitä! Mä tietty löysin heti kaikki herkut, jostain kumman syystä Sannia alkoikin sitten ne kiinnostaa ja kilpajuoksuhan siitä tuli!

Jonkun aikaa jaksettiin juosta ympäriinsä ja sit mä menin sohvan alle piiloon syömään herkkuja ihan rauhassa. Se olikin aika luksusta, koska meillä kotona sohva on niin matala, ettei sen alle pääse ollenkaan piiloon.  Sanni kyllä yritti änkeä sinne mun kanssa, mutta murisin sille tosi pahasti... ei ehkä ois kannattanu koska herkut otettiin multa pois ettei tuu tappelua. Ois siis pitäny vähän miettii ennenkuin aloin uhoamaan, no, toisen kerran sitten!

Päätettiin sitten vaan  ajankuluksi painia ihan huvikseen:) Sanni on kyllä aika kova painikaveri, vaikka onkin noin pieni, siis mun veikkaan verrattuna. Pari kertaa meillä tuli painiessakin tappelu ja meiän äipät joutu vetämään meidät eri puolille huonetta. Vähän aikaa kun päästeltiin hyöryjä niin sitten oltiin taas kamuja:) Pitäähän sitä nyt ees pikkasen näyttää toiselle että vaikka kuinka kiva onkin leikkiä niin ryttyilemään ei kannata alkaa!

Kun oltiin aikamme painittu sisällä niin vaihdettiin ulkotiloihin, meinas varmaan että meillä voipi tulla pieni pisuvahinko sisälle kun niin hurjasti riehuttiin. No, se oli kyllä varmaan ihan aiheellinen pelko, ihan aina ei vielä meinaa pysty oottamaan ulos asti kun on niin kova hätä...

Ulkona Sanni sitten näytti mulle ihan uuden jutun, hiekkalaatikolla kaivamisen! Äippä ei ookaan vieny mua mihkään hiekkalaatikolle, niitten edessä on kuulemma yleensä sellasia kylttejä, jossa on ruksit koirien päällä. Ne ruksit on kyl punaset ja se väri sopis mun turkin väriin, mut kuulemma se tarkottaa ettei sinne saa mennä. Höh! Mutta Sannilla oli siis hiekkalaatikko ja sovittiin et yhdessä kaivetaan niin iso kuoppa et mahdutaan sinne molemmat. Ja eihän siinä kauaa mennyt kun vaan ryhdyttiin toimeen:)

Lopputulos oli että oltiin molemmat aika hiekassa. Käytiin sit vähän metsässä välillä et suurin osa hiekoista tippui matkalle eikä tullu sisälle meiän mukana.

Täytyy kyllä sanoa että olin jo aika puhki kaikesta siitä touhuumisesta. Sisällä sit oisin halunnu vetää pikku päikkärit, mut enhän mä malttanu ku Sanni oli vielä siinä. Taidettiin olla molemmat vähän yliväsyjä kun homma meni vaan yhdeksi uhoomiseksi enää ja Sanni sai ihmissiskoltaan kyydin yläkertaan lepäämään. Sit mäkin rauhotuin vähäks aikaa, paitsi tokihan meiän piti vielä vähän huudella kerrosten välillä pari tärkeetä juttua, hih!

Mutta oli siis ihan loistoretki:) Kiitos Sanni ja nähdään toistekin!

Tinka