Sunday, August 28, 2011

Kuumaa rakkautta Portugalin taivaan alla

Tämän kokemuksen osalta aika on nyt jo hieman kullannut muistoja ja hyvä niin, sillä jos olisin kirjoitellut tätä pari kuukautta sitten, voisivat sanavalinnat olla...noh, erilaisia. Almalla oli nimittäin elämänsä toiset juoksut ja ensimmäiset täällä Portugalissa ollessa. Heikki sanoi että Leena oli kuulemma varoitellut yli-innokkaista uroskoirista juoksujen aikaan, ilmeisesti en ollut ottanut tätä tosissani tai ajatukset siintelivät jo jossain Portugalin auringon alla, sillä tämä innokkuus (tai rakkaus) mitä saimme kokea löi minut kyllä ällikällä.

Juoksut alkoivat 16.6. paikkeilla ja melkeinpä suorana monsuunivuotona, eli juoksupöksyt ja suojat olivat tarpeen. Reilun viikon päästä juhannuksen aikaan olimme ulkoiluttamassa Almaa, kun saimme ensimmäisen urosseuralaisen. Tämä koira seurasi meitä koko lenkin ajan kotiovelle asti, mutta herrasmiesmäisesti muutaman kymmenen metrin päässä. Koska en tiennyt mitä tuleva pitää sisällään, pidin tätä kokemusta jotenkin hauskana.

Juhannuksen jälkeisenä tiistaina kävelimme Heikin kanssa (ilman Almaa) lähiravintolaan syömään, kun samainen koira seurasi meitä ravintolalle ja odotteli ravintolan edessä meitä noin puolisen tuntia kunnes hävisi omille teilleen. Tässäkin vaiheessa ajattelin vielä että onpa söpöä ja hauskaa. Ystävämme saikin nimeksi Juan. Juanilla ei ole pantaa, mutta hän on todella hyväkuntoinen.



Juan ravintolan edustalla.

Tämän jälkeen mikään ei enää ollutkaan hauskaa. Juan alkoi asustaa kotimme edessä ja sai myös kilpakosijoita. Tämä tarkoitti armottomia rähinöitä kun lähdimme ulos, eikä kukaan näistä hurtista Juan mukaan lukien osoittanut enää mitään herramiestapoja, vaan "rakkaudenosoituksista" tuli kiihkeitä. Tässä vaiheessa ulkoilusta tuli todella haasteellista!


Illalla Juan odottelemassa kotimme edessä.

Käytännössä toinen meistä kantoi Alman autoon ja toinen piti kosijat loitolla. Sitten ajelimme Alman kanssa ulkoilemaan jonnekkin rauhalliseen paikkaan. Juan ja välillä myös muut kosijat rupesivat kuitenkin seuraamaan myös meidän autoa. Hyväkuntoisena koirana Juan saattoikin juosta automme perässä pidempiäkin matkoja ja jopa 40 km/h vauhdissa. En tiedä mitä ohikulkijat ajattelivat nähdessään koiran juoksevan automme perässä keskellä tietä ja pyörivän risteysalueilla auton ympärillä. Juanin väsyttyä seuraamaan hän palasi takaisin kotimme eteen odottamaan.

Yritimme myös kerran harhauttaa Juania niin, että Heikki lähti autolla ensin ja Juanin seuratessa autoa, me Alman kanssa lähdimme jo ulos ja Heikki poimi meidät kyytiin kauempaa. Juan kuitenkin tuli vielä matkalla vastaan ja ajaessamme hänen ohi noin 15 metrin päästä, hän haistoi meidät ja lähti juoksemaan perään.

Tätä piinaa kesti noin viikon ja kuin salamaniskusta Juania ja muita kosijoita ei enää näkynyt. Muilla kosijoilla oli pannat, mutta jäi epäselväksi onko heillä omistajia vai ei. Kummasti taas arvostaa sitä että koiran kanssa voi mennä vapaasti ulkoilemaan silloin kun haluaa.

Monday, August 22, 2011

Kaksi kaverusta


No niin. Sanni ehkä heinäkuun alussa aavisti jotain kun käytiin Leena-mammalla ja siellä oli lauma pikkuepeleitä.


Sannin vaistot oli oikeassa, Samupoika muutti meille.


Samu osoitti heti samanlaisia puutarhurin"taitoja" kuin Sannikin.



" Onks ton pakko jäädä meille????"


"Siis ihan oikeesti??? Mutsi???? "


Mutta kun Samu vaan on niin valloittava niin pikkuhiljaa on yhteinen sävel alkanut löytyä.



Paini, hippa ja retuutus on jatkuvaa. Väliin pikku rähinät mutta vähenevässä määrin.


Ja juuri kun mutsi pääsi kehumasta miten Samua ei kaivaminen kiinnosta niin hah, Suuri Kuoppa ja Samu ihan maatyöläisen näköinen. Sannin opissa kaivuutyöt sujuu :)

Hyvää kesän loppua kaikille toivottavat Sanni, Samu ja Kristiina

Kesämuistoja

Kesä 2011 kuvina. Kesällä oli aikaa...
tuijotella kaihoisasti metsälammelle...

oli aikaa myös juokaista vähän...

joutua nolatuksi typerien karhunkorvien kanssa... Muka viimekesän terveisiä Ranualta, pah!
Onneksi kesällä oli aikaa nauttia kanervikon tuoksusta ja poseerata vähän...
ja poserata vähän lisää...
ja vielä lisää...
oli aikaa syödä herkullista heinää...

kuijottaa sylissä...
kokea hurja ja pelottava riippusilta Auttinkönkäällä...
pitää runsaasti taukoja Könkhäänreissulla...
reippailla pitkospuita pitkin...


nauttia kesästä. Olispa jo taas kesä ja loma :)

Tuesday, August 16, 2011

Lötkönpötkön

Heips!

Vaikka tästä kaikesta touhuumisesta vois päätellä, että me ei nukuta ollenkaan, niin ei se ihan niin mene. Kyllä mekin tarvitaan unta ja isot unet tarvitaankin, etenkin jos ei malteta nukkua päikkäreitä. Silleekin on käyny pari kertaa, kun on koko päivän ollu ihan liian kivaa:)

Romeo on ihan mestari-nukkuja, se nukahtaa milloin mihinkin asentoon. Musta tuntuu että se on käyny salaa jollain jooga-kursseilla, sellasiin asentoihin se venyy..

Romeo toivoo unissaankin, että joku rapsuttais masusta;)

Kooma...

Mä vedän perinteisellä tyylillä, mieluiten sohvalla tai sängyssä,
eli jossain pehmeässä. Tyynykin on yleensä hyvä olla. Paitsi sit nukun sängyn alla,
jos on yliväsy olo...
Näin meillä, mites teillä?

Tinksu

Monday, August 15, 2011

Ai kuka on mutainen??

Hei taas!

Nyt ois menossa äipän ja iskän vika lomaviikko ja se ollaan mökillä. Me tietty nautitaan viimeiseen saakka ;) Glennin mökkipäivään (ainakin meidän) kuuluu niin paljon kaikkea kivaa, että väistämättä sitä vähän likaantuukin...

Kävin just hakemassa pallon tuolta mutalammesta;)

Samat mestat ollu molemmilla;)

Ai näyttelyyn taas ensi viikonloppuna? Mä oon valmis vaikka heti!
Ainut huono puoli tässä hommassa oli se, että me oltiin sit kans ulkona koko päivä. Sisään mökkiin ei ollu menemistä, paitsi sit illalla kylvyn kautta suoraan petiin;) Mutta päivän juoksemisen jälkeen oltiinkin kyllä aika valmista koiraa suoraan nukkumaan. Tinksu hiipi tapansa mukaan heti sängyn alle, se tekee aina niin kun se on ihan yliväsy ja haluaa ettei kukaan häiritse sen kauneusunia...

Kauniita unia kaikille! Huomenna on taas uusi vauhdikas päivä:)

Romeo & Tinka

Friday, August 12, 2011

Korpikuusen kannon alla...

Käytiin kesäloman kunniaksi Helmin kanssa parin viikon mökkikeikalla Etelä-Lapissa. Helmi sai möyriä mättäissä sydämensä kyllyydestä, eikä tänä vuonna kiusana ollut edes hyttysiä tai mäkäräisiä. Niiden sijaan mättäissä ripisteli paljon hiiriä ja myyriä, mutta (onneksi) Helmi ei saanut yhtään sellaista kiinni.

Mättäissä oli mukava makoilla ja välillä napsia muutama mustikka varvusta suuhun.

Eräällä lenkillä vastaan tuli oikea kummajainen. Ensin kuului kapsetta metsästä ja Helmi yritti kovasti kuikuilla mikä siellä metelöi.

Ei näy siellä, eikä näy täällä...


Tuolla!
Mikä ihme tuo on?

Poronkanttura taisi olla yhtä ihmeissään Helmistä kuin Helmi oli kantturasta. Helmi kun ei haukkunut kantturalle laisinkaan, sillä oli vain hirveä hinku päästä lähemmäksi tutkimaan uutta ilmestystä. Poroakin kiinnosti ja se seuraili meitä parinkymmenen metrin turvaetäisyyden päästä puolet lenkistä. Lopulta se sitten katosi takaisin metsään kun sai tuijoteltua tarpeeksi.

Ihmeellisiä nuo Lapin eläjät ;)

Sunday, August 7, 2011

On/Off -nappula

Ja vähän ois vielä energiaa jäljellä... mä tässä hetken tuumaan ja sit lähen taas täysillä. Äippä onkin sanonu että mulla on vaan on ja off -nappulat eikä mitään välimuotoja ;)



Oltiin siis taas monta päivää mökillä, sen verran tuli siellä tota on-nappulaa paineltua että nyt nukun vaan sängyn alla reporankana. Kerään vähän energiaa kun ylihuomenna taas lähetään reissuun :) Mun äipällä ja iskällä on vielä pari viikkoa lomaa, joten ollaan siis lähiaikoina aika paljon reissussa!

Tinka

Voi ärsytys!

Tolla Tinksulla on välillä vähän liikaakin energiaa ja se oikein tahallaan yrittää kiusata mua vaikka ihan varmasti tietää että mua ei nyt huvittais leikkiä. Tai kyllä mä toisaalta vähän tykkäänkin huomiosta, mutta vähän sitä pitää kuitenkin yrittää pitää järjestyksessä :)




Mutta ei se ihan aina usko mua, kait se tajuaa etten ole tosissani vaikka yritänkin olla aika hurja ;)

Romeo

Tuesday, August 2, 2011

1.8. Glennitreffit Leena-Mammalla

Me ei siis kestetä että kaikkea kivaa pitää tapahtua samaan aikaan! Isi vei meidät mökille - tietty sielläkin oli ihan älyttömän mukavaa, mutta sillä aikaa äippä oli Leena-Mamman luona kattomassa kaikkia muita koiria, siis ILMAN MEITÄ! Oli sillä kuulemma meitä aika ikävä, onneksi.

Glennitreffit järkättiin, koska norjalainen kasvattaja tuli hakemaan Mia-pentua kotiin ja halusi sitten samalla nähdä muitakin glennejä. Nyt sillä siis jäi ihan parhaat näkemättä kun me ei oltu siellä ;) Tosin huomion taisivat kaikilta aika pitkälti viedä Mia, Samu ja Manta -pennut, joiden touhuja ei kuulemma kyllästynyt ollenkaan katselemaan. Ne taiskin olla jotain tulevaisuuden urheilutähtiä kun agilityakin jo treenasivat ja sit niillä oli juoksukilpailut. Vastapainoksi ne kyllä sit piti myös ruoan etsintä/ahminta -kisan.

Äippä kun ei osaa kirjoittaa, niin tässä sitten kuvia siitä eilisestä.

Iines ja Elmeri, Tinkan sisaruksia

Glennejä ja niitten ihmisiä

Manta ja Samu 

Kuka on pienin ja mahtuu tuolin alle? :)

Älä sä mulle rupee!

Iines tutustuu Mian kanssa.
Moskukin ihmettelee mikä meininki täällä oikein on :)


Samu - Tinkan siskon Sannin uusi pikku-veikka

Mosku ja Mia, ehkä;)

Täältä mä tuun, musta kasvaa iso ja hulja lenni!

... tai sitten maailman suloisin tyttö!

Elmeri seuraa pikkusten touhuja. Voishan sitä vähän ehkä osallistua...

Ollaanko hippaa!

Oi kuinka iso lenni tuo on, tuleekohan mustakin tollanen?

Seuraavalla kerralla me kyllä halutaan ehdottomasti mukaan! Onneksi Leena-Mammakin oli sitä mieltä, että äippä oli ihan orpo kun sillä ei ollut meitä mukana. Eli se on meidän puolella:)

Tinka ja Romeo