Friday, January 22, 2010

Voi inhotus!

Heippa kaikki!

Ihanaa että ootte kirjotellu tänne niin paljon. Ootte uudet tulokkaat tosi sulosia! Teillä ei varmaan ihan kaikki elämän jutut oo vielä selvinny, ja hyvä niin. Tätä ei kannata lukea sit yhtään pidemmälle...

Äipästä ilmeisesti tuntu että mun korvissa on jotain vikaa, kun en oikein oo jaksanu kuunnella sitä. Kyllähän mä kuuntelen... mut se puhuu niin paljon että oon aika valikoiva:) Mut joka tapauksessa, se siis päätti että nyt kyllä puhdistetaan korvat! Vaikka mä yleensä tykkään kaikesta mitä mun kanssa tekee, niin tää homma on kyllä ihan listan häntäpäässä. Mut pienen kiemurtelun jälkeen annoin sen ottaa mun korvista, äipän sanoja lainaten, ällöttäviä inhotuskökköjä. Niitä siis vaan revitään sellasilla saksien näkösillä jutuilla. Tekee mieli vaan ravisuttaa päätä kun korvat aukee. Arghh!

Mut onneks mä sain jättisuuren possunkorvan heti kun oltiin valmiita, sitä osasinkin vähä oottaa ja sen voimalla jaksoin juuri ja juuri kestää tän.

Nyt siis oletuksena on, että kuulen kaiken mitä mulle sanotaan. Unen näitte, sanon mä. Mulla on varmaan joku myöhäisteini-ikä, tekee vaan mieli tehä just niinku itteä huvittaa. Oisittepa nähny kun äippä veti mua perässään pihalla, heh! Mä päätin että just nyt mua ei huvita liikkua enää senttiäkään ja iskin nelitassujarrut päälle. Tassuja kyllä paleli kun ulkona on varmaan sata astetta pakkasta ja äippä näytti joltain eskimolta, mutta päätetty mikä päätetty, en liiku ja piste. Äipältä tais sit hermot mennä ja se vaan päätti et nyt mennään, kävellen tai raahaten. Onneks lumella liukuu aika hyvin, niin en joutunu luovuttamaan. Sit se siis vaan raahas mua perässään. Tää on kyl vähän epäreilua, mun pitäis olla se joka päättää mitä tehdään. Ihmettelin vaan et mitä se äippä nyt oikein kiukuttelee...


Sillon kun meillä menee ajatukset lenkillä vähän paremmin yksiin, niin oon saanu leikkiä kukkulan kuningasta! Meillä on mielettömiä lumipenkkoja ja mikäs sen mukavampaa kuin valloittaa vuoret. Siellä ylhäällä mä tunnen olevani todella minä, maailman suurin ja paras glenni!

Romeo

Wednesday, January 13, 2010

Moi kaikki pitkästä aikaa!

















b hjm hgbnjylokö, njmjhnmk ijkuhmok ee töl,. (T. Molly)


c mfvd c ,fgt.l.cf mcff c,mgbhvcv ,. cv,mk xm, ko,lm,kä-sws.ö mn

bnh m m (T. Miller)


Me justiin huomattiin, että mehän osataankin käyttää tietokonetta. Näin hienosti meiltä sujuu ihan omatoimisesti blogin kirjoittaminen iiriksi, ehkä, ei tarvita Mamin apua juuri ollenkaan. (Siihen vaan tarvitaan Mamia, että pitää olla sen sylissä, että ylettää nappuloille.) Ja voi olla, että mukaan on eksynyt joku kielioppivirhekin, mutta me ei olla niin tarkkoja, pääasia, että tulee ymmärretyksi ja tassut hakkaavat vinhaa vauhtia näppäimiä.


Molly tuossa ylempänä kertoilikin jo tärkeimmät kuulumiset, eli oltiin tänään juoksentelemassa järven jäällä ja oli tosi kivaa. Täällä on ihan hirveän paljon lunta! Sitten päästiin vielä metsäänkin tutkimaan polkuja ja hajuja hangilla.


Mä olen ollut tänään vähän kipeä. Kovasti meinaa yskittää tai aivastuttaa, en oikein tiedä mitä se on. Ruoka kyllä maistuu hyvin, herkut erityisesti, joten en kuulemma voi olla kauhean kipeä. Mutta olenhan mä kipeä; ne herkut vaan tekee mut terveeksi, ei noi ihmiset sitä oikein ymmärrä.


Muuten menee entiseen malliin; masennellen päivä kerrallaan…Molly taas riehuu päättömään tapaansa kuten aina. Saunominen on edelleen in, me tapellaan verisesti keskenämme siitä, kumpi ehtii ensiksi ylälauteille löylyttelemään. Jos ihmiset yrittävät livahtaa sinne kuumaan huoneeseen ilman meitä, me hakataan heti nyrkeillä saunan oveen, että koko talo paukkuu. Ja sitten me aina päästään!


Muistuipa tässä mieleen yksi tapaus viime kesältä. Jouduin kuulusteluun missä olen oikein ollut, kun Iskä ja Mami kävi katselemassa jossakin netissä mun virallisia tietoja. Mä käväsin huvikseni agilityssä Mikkelissä kenenkään tietämättä. Ja vielä luokassa maxi 3. Sijoitukseni oli perusradalla 16., ei siis ollenkaan hullumpi saavutus. En mä vaan ymmärrä mikä haloo siitä syntyi; kai sitä nyt glennikin saa välillä käydä omissa harrastuksissan, ei kai sitä nyt kaikkea tarvitse Mamille ja Iskälle kertoa. Nyt sitten asiaa selvitellään vieläkin. Ei kannata omatoimisuus, ei tosiaankaan!


Eipä tänne ihmeempiä kuulu tällä erää, uimaankaan ei pääse, kun järvet on jäässä, vaikka käytiinkin vielä jäiden seassa polskimassa loppusyksyllä. Mutta avantoon ei saada kuulemma mennä! Kirjuutellaan sitten taas jossain vaiheessa kun aihetta ilmenee.



P.S. Miller on mammanpoika! T. Molly


P.P.S. En ole. Ite olet Iskän tyttö, älä aina kiusaa. T. Miller



Monday, January 11, 2010

Koiran elämää

Heippa kaikille!

Täällä pitkästä aikaa Lenni alias Lemppu. Tyttöystäväni Liinu kirjoitti tässä välillä ensimmäisen kertansa ja ihan mukavastihan tuo näytti sujuvan ;o) Arvatkaapa mikä on ollut mun suosikki juttu näillä pakkasilla? Liinu tais sen jo paljastaakin, mutta se on LÖHÖILY!! Tässä pari mallisuoritusta niille jotka vielä hommaa harjoittelee:



Just niin, mä olen taatusti mestari alallani ja oppia saa tulla hakeen.

Musta on oikeesti hieman harmi, että mun kaikki sisarukset on ripoteltuina ympäri maapalloa, eikä niitä ole täällä Suomessa, että pääsis vaikka joskus jutulle... täytyy varmaan kirjautua sinne naamakirjaan jos ne olis kans siellä! Toi olikin nimittäin varsin mielenkiintoinen idea... täytyykin pyytää äipältä apua, se kun on siellä aina joskus katselemassa niitä ihmisten juttuja.

Iskä löysi hassun jutun musta ja mun yhdestä kaverista otetuista kuvista... niissä oli ihan törkeet määrät enkelipalloja! Mä en tajua millään, että miks me ei Veetin kanssa saatu leikkiä niillä eikä oikeestaan edes niitä sen kummemmin huomattu!?!? Tais mennä hieman ohi siinä leikin tiimellyksessä. Onkohan kukaan teistä törmännyt näihin? Ne onkin melko hauskan näköisiä. Katsokaapa vaikka näistä parista kuvasta tuossa alla:


Normaalisti kuvaa klikkaamalla pitäis aueta isompi versio... ai niin, selvyyden vuoksi: tuona iltapäivänä EI satanut mitään.

Joo, on se elämä tosiaan taas ihanaa kun saa olla omassa kotona ihanan tyttöystävän ikeen alla. Liinu on välillä aivan sairaan kovaotteinen ja silloin on multakin -tosi kovalta jätkältä- päässyt oikein kiljaisu! No, oon kyllä sit antanut aina välillä aika kovaa takaisinkin, että joku roti säilyisi! Vaikka se onkin sellainen takkuinen prinsessa niin ihan kaikkea ei munkaan tarvi kestää. Mulla on sellainen vahva tunne, että Liinusta tulee TOSI hyvä äiti jonain päivänä! Se nimittäin tulee taatusti laittaa kaikki sinappikoneet sellaiseen ojennukseen, että jää turhat kitinät pois. Mä en ainakaan halua olla mukana synnytyksessä, enkä muutenkaan osallistua niiden kääröjen kasvatukseen millään tavalla! Mä sain siitä ihan tarpeekseni kun toi Limppu meille tuli... ai samperi, edelleen voin sieluni syövereissä tuntea sen viiltävän kivun kun Liinu nappasi kiveksistä kiinni... aaargh! Oon tosin siitä oppinut sen, että lasken tiukasti töpöni alas aina kun juoksen edellä... vielä tänäkin päivänä ;o) Neulatyynyn osa on mun kohdaltani ohitse! Kerroin sen myös Akulle, eli sellaiselle Kääpiösnautseri pojalle kun se oli ensimmäistä kertaa meillä. Tästä kerroinkin jo aiemmassa jutussani... niin ja sanoin samat asiat uudelleen myös nyt heidän meillä käydessä. Akulla oli tosin jo aika paljon hampaat vaihtuneet, mutta varmuuden vuoksi!

Jahas, mitäs vielä. Mulla alkaa oleen 2,5 vuotta ikää kasassa, eli ihmisen iässä sellaset ajokortin verran, mutta vielä en ole autokouluun päässyt edes teoriatunneille. Autossa oloa olen kyllä paljon harjoitellut ja se sujuu huomattavan paljon paremmin kuin tuolta meidän rinsessalta. Tupakointia en myöskään ole koskaan kokeillut ja ajattelinkin olla kokeilematta, koska olen mieluummin sellainen urheilija nuorukainen... olut kyllä maistuu ;o) Humalahakuinen juominen tosin ei ole onnistunut, koska en saa niitä halvatun tölkkejä tai pulloja auki millään!! En tiä, en taida kyllä koskaan kokeillakkaan kun oon hieman seurannut tota iskää jonain aamuina kun on tullut laulettua hieman karaokee... hmm... voi se tietty olla se laulaminenkin syynä siihen väsymykseen. Kaikkihan sen tietää miten väsyneitä artistit on ;o)

Hih hei! Iskä kertoi, että se varmaan alkaa ens kuun, eli helmikuun alusta oleen taas päivät kotona!! Jee, sit me päästään taas pitkälle lenkille myös aamulla. Toivottavasti se ei sit pelkästään remontoi tai tee puuhommia vaan on kaikki päivät vaan mun ja ton pimun kanssa! Iskä on ihku :)

Tassun paiskauksin,

-lemppu-

Saturday, January 9, 2010

Tässä tulee Velma!





















Tervehdys kaikille täältä Porista. Saanen esittäytyä, olen Velma, noiden Onnin ja Vihtorin sisko (lipaisut vaan velipojille). Muutin Leena-mamman luota tänne Poriin loppiaisena ja nyt jo tuntuu että minähän olen ollut täällä vaikka kuinka pitkään ja kaikenalista on ehtinyt jo tapahtua pienen koiran elämässä.

No jos aloitetaan ihan siitä loppiaisajelusta, niin osoitin jo alusta asti reippaan automatkustajan kykyjä, sillä ajoimme suoraan pysähtymättä koko reilun kolmen tunnin matkan. Iskä ajella hursteli ja minä vaan makoilin tyynesti äipän sylissä, mitä nyt välillä piti tarkistaa maisemat, että minne ollaan menossa. Perillä minua sitten odotti ihka oma kotiluola (eli iso kangashäkki, jonne mun punkka mahtuu oikein mukavasti) sekä monenlaisia leluja!








Minun ihmisveikat Samuel ja Patrik innoissaan esittelivät niitä leluja ja sitten yhdessä leikittiinkin. Illan ajan tutustuin uusiin kotinurkkiini ja nukahdin sitten olohuoneen sohvan alle jo ennen iltaruokaa, kun oli niin väsynyt kaikista uusista jutuista. No, onneksi äippä antoi vielä myöhäisen iltapalan, vaikka nukuin ruoka-ajan ohi, oli mukavampi mennä nukkumaan täydellä vatsalla.

Ja hyvin minä sitten nukuinkin, aina aamuneljään asti, jolloin mun mielestä olisi voinut jo herätä ja alkaa vaikka leikkimään! Mut ei, nuo ihmiset vaan käänsi kylkeä ja äippä hätisti mut takaisin omaan punkkaan. No eihän siinä auttanut muuta kuin alkaa uudestaan koisimaan. Aamulla sitten noustiin ihmisveikkojen kanssa reippaana leikkimään ja katsottiin vähän piirrettyjäkin, äippä vaan raahusti sohvalle, ja taisi nukahtaa uudelleen. Oli muka jäänyt unet vähälle, höh. Yritin samaa aikaista aamuherätystä seuraavanakin päivänä, mutta taaskaan ei kukaan innostunut, niinpä sitten viime yönä en jaksanut enää vaivautua vaan, nukuin kanssa koko yön.

Omaan pihaan en ole vielä ehtinyt kauheasti tutustua, kun tuo pakkanen on ollut kuulemma sen verran kipakkaa, ettei äippä ole raaskinut minua paljoa ulkona pitää. Pisulla on toki käyty monta kertaa päivässä ja kolme hihnalenkkiäkin tehty! Tosin lähinnä vaan takaovelta etuovelle, mutta kuitenkin. En minää niistä pannasta ja hihnasta ole oikein moksiskaan, se panta nyt kyllä jotenkin kutittaa ja pitää sitä aina vähän väliä rapsutella, mutta reippaasti minä kuljen äipän perässä hihnassa, tosin minun pitää välillä aina auttaa äippää sen hihnan kanssa ja kantaa sitä suussa, kun oli mennyt niin pitkän ostamaan, että se muuten melkein laahaa maassa. Eilispäivänä me sitten törmättiinkin omalla pihan kulmalla ensimmäisen kerran toiseen koiraan. Sekin oli vielä pentu, 10 viikkoa ja kauheasti silla oli asiaa, kun se haukkui melkein koko ajan. Minä ensin ajattelin pinkaista takaisin kotia, kun se piti niin kovaa melua, mutta äippä houkutteli mut sitten moikkaamaan ja lopulta mä kävin nuuhkuttamassa vähän, sekin oli tyttö. Mut se riitti sit näin eka kerralla ja me lähdettiin takas sisälle, kun äippä arveli, että mulle tulee kylmä. Taisi sillä olla kuitnkin ittellä kylmä, minä oisin voinu ehkä vielä vähän aikaa nuuhkutella. Mutta eiköhän me törmätä toistekin.

Ulkoaktiviteettien sijaan me ollaan sitten puuhailtu sisällä kaikenlaista ja minä olen jo oppinut aika hyvin istumaankin, ainakin äipän pyynnöstä, koska siltä saa aina pienen makupalan, kun tekee mitä pyydetään :o). Iskä on paljon nuukempi lahjomaan, mutta kyllä mä sitäkin tottelen. Ja arvatkaas mikä on minun suosikkipuuhaa: nakkihaku! Minä olen tosin hyvä etsimään nakkipalan raksujonon päästä, jonka äippä ja pojat ovat tehneet. En tiedä miksi ne niitä raksuja siihen matkan varrelle ripottelee, varmaan että eivät itse unohda misää se nakki on? Toki minä nekin siitä matkan varrelta yleensä syön, mutta joskus olen oikaissut, kun se nakki vaan on niiin paljon ihanampi herkku!

Jep, mutta nyt alkaa olla nukkumaanmenoaika, täytyy lopetella. Hännenheilautukset täältä kaikille!

-Velma


Tervehdys kaikille!


Minä olen Vihtori ja olen viime maanataina muuttanut äipän ja Leena-mamman luota uuteen kotiini Tero-iskän ja Krista-äipän hoiviin. Ei siinä mitään ne on ihan kivoja, mutta ette ikinä arvaa keitä muita täällä asuu! Äippä ja Iskä kutsuu niitä kissoiksi; itse en oikein tiedä, että mitä ne on. Niitä on kyllä kiva ajaa takaa vaikken oikeen tahdo pysyä vielä niiden kyydissä, mutta odottakoot vaan kun kasvan... Kauheesti niitä pitää kimeällä äänellä komentaa, kun tuntuu ettei ne oikeen kuule. Curro on mun leikkikaveri ja musta on ihana syödä sen korvia ja maata sen päällä. Onnin kanssa ei olla vielä niin läheisissä väleissä, mutta se on tosi hyvä kerjäämään makkaraa ja silloin ollaan kyllä yhteistuumin hommassa mukana.
Talvisia terveisiä kaikille toivoo Vihtori


Friday, January 8, 2010

Talvi on taas

Joululomalla ja loman jälkeenkin tottakai olen päässyt reippailemaan kunnon pakkasessa Helmikoiran kanssa. Nyt ihanat lumikinokset tekevät reissuista vähintäänkin vauhdikkaan. Lunta on lenkin jälkeen vähintään koiran tassuissa, mahakarvoissa ja naamassa.

Lumiparta pukee koiraa kuin koiraa.
Taitaa tassutkin välillä tupata palelemaan ulkona.
Se ei silti estä pakollisia terveisten nuuhkimisia. Ne nuuhkitaan säällä kuin säällä.

Lumikuono:)



Tuossa on se lomallakin usein nähty "heitä pallo, heitäpallo, heitäheitäheitä. Heitä jo!" ilme. Kun sen pallon sitten heittää mökä on seuraavanlainen:


Ei ihan kokoajan tuota viitsi kuunnella...

Thursday, January 7, 2010

Sohvaperunat Kangasalta

Heippati Rallaa Rauhalan tilalta!!

Täällä Liinu Mathilda Kuhlman, alias Limppu Lippakorva.


Arvatkaas siskot ja veljet mitä?!?! Musta on nyt sit tullut nainen!! Joo, ekat juoksut on juostu ja paikat alkaa olla ennallaan... tarkoitan siis sitä vertavuotavaa persikanpuolikasta ei enää ole, vaan taas on paikat normaali koossa! Mä en oikein tiedä haluanko mä enää ikinä kokea tuota! Ihan vaan siksi, että mun rakas poikakaverini, siis toi Lenni Lepakko, oli pois kotoa melkein KUUS VIIKKOO!! Se oli hoidossa äipän siskolla ja sen pojalla Eetulla. Ne on kyllä hurjan mukavia ja sitä Minnaa on hauska välillä kiusata kun se on hiukan säikky, eikä sano koskaan pahasti, hih... mä aina välillä vähän maistan sen sormia tai varpaita ;o) Nih, mutta oli mulla valtava ikävä sitä Lenniä... Se tuli kerran käymäänkin kotona kun äiti ja iskä ajatteli mun juoksun olevan jo loppu. Arvatkaas mitä mulle tapahtu kun näin Lennin? Multa tuli ilopissat ulkoportaille... snif, sit se taas vietin pois mun luota ja sain olla ihan yksin päivät. Onnex kaikki on taas niinku ennen!!

Täällä on ollut todella talviset kelit aina tuolta joulukuun puolivälistä alkaen ja sekös meitä Glennejä pistää laiskottaan!!


Meillä on 'ihan omat' nojatuolit joihin aina käperrytään ja ekaksi tietty kuoritaan suojana olleet pyyhkeet sivuun ;o) Ihan parasta on kuitenkin takkojen lämmitys!! Kyllä mustakin lämpö on kivaa, mutta Lemppu kultani jotenkin erityisesti tykkää elävästä tulesta... tässä tyylinäyte:


Ruokahalu mulla on edelleen varsin hyvä, mutta en enää kovin paljon välitä niistä kakaroiden kuivanappuloista... syön paaaaljon mieluummin samoja natusia kuin Lemppu. Olenhan jo iso tyttö!! Äippä ja iskä sanoo, että mä olen kiltimpi ja kuuliaisempi kuin toi jääräpää irkku... heh, ton mä keksin ihan ite! Eiks ookkin aika hyvä ;o) Noi vanhemmat on alkanu ite leikkaan mun kynsiä ja tahti on ollut yksi kynsi päivässä. Tosin sekin tuottaa tuskaa, mutta saan aika hyvät herkut kun annan sen yhdenkin leikata! Aiemmin en antanut edes koskea tassuihin ja ne vei mut eläinlääkärille missä mulle pistettiin piikillä jotain aivan sairaan paljon väsyttävää ainetta. Sit kun mä heräilin, niin multa oli viety kynnet ja suurinosa ihanista takuista turkissani... silloin päätin, että humala hakuinen toiminta saa kertakaikkiaan päättyä ja annan heidän touhuta asiat täällä kotona... vaikka se olis kuinka vastenmielistä!!

Mitäs vielä... ai niin, me käytiin ihmisveljien, heidän serkkujensa ja Jatsi setän kanssa laavuretkellä tossa lähellä olevan Katajajärven kupeessa ja siellä oli tosi kivaa!! Me oltiin poikien kanssa laskemassa mäkeä ja syötiin myös nami nami makkaraa!!


Lunta on vaan ihan sairaan paljon ja sit sitä piti vielä ravistella puistakin meidän niskaan... tosin suurinosa tais mennä poikien päälle, mutta kuitenkin.


Lenni käy tossa kuvassa hieman ojentamassa Jatsi setää, kun se oli joka kerta ravistamassa tai potkimassa niitä lumia alas puista... Olipa tuo kertakaikkiaan mukava päivä!

Jahas, nyt kun olen tehnyt tän läpimuuron tänne blogiin iskän luvalla, niin lupaan kirjoitella aina joskus jonkun tilannekatsauksen mun edesottamuksista. Meidän kuvia löytyy sieltä multiply:n sivuilta lisää, eli käykää siellä katsomassa myös mun kavereita ja kotia, joka on tosi ihanan näkönen näin talvella ;o)

Karvaisin terveisin,

Liinu Mathilda

Wednesday, January 6, 2010

Hei kaikille!



Olipas jännittävä matka uuteen kotiin Espooseen! Tosin nukuin kyllä puolet matkasta, eikä se nyt oikeastaan niin jännittävää ollutkaan. Hurjinta täällä on koliseva hissi, sekä pesu oli vähän liian märkää, vaikka aika hyvin senkin jaksoin.

Tämä päivä onkin mennyt kotiin tutustuessa, Annan ja Matin kanssa leikkiessä, ja nukkuessa. Glennihenkiset Terhi ja Timo kävivät myöskin ihastelemassa minua, ja Timon kanssa leikinkin vähän koiratutustumista - on se mukava mies, melkein kuin Glenni!!

nyt uni jo maittaa, uusi sänky on ihan kiva, ja siellä olen jo nukkunutkin. paras paikka on pedissäni köllötellä selällään, vähän pää pedin ulkopuolella.





Kieleni on niin kovin iso, ettei se millään meinaa mahtua suuhun. tosin se onkin aika söpö näinkin!






















Ensiharjoituksia lumessa, on se kummallisen tuntuista!










Tällä tapaa on kiva köllötellä!!