Saturday, January 9, 2010

Tässä tulee Velma!





















Tervehdys kaikille täältä Porista. Saanen esittäytyä, olen Velma, noiden Onnin ja Vihtorin sisko (lipaisut vaan velipojille). Muutin Leena-mamman luota tänne Poriin loppiaisena ja nyt jo tuntuu että minähän olen ollut täällä vaikka kuinka pitkään ja kaikenalista on ehtinyt jo tapahtua pienen koiran elämässä.

No jos aloitetaan ihan siitä loppiaisajelusta, niin osoitin jo alusta asti reippaan automatkustajan kykyjä, sillä ajoimme suoraan pysähtymättä koko reilun kolmen tunnin matkan. Iskä ajella hursteli ja minä vaan makoilin tyynesti äipän sylissä, mitä nyt välillä piti tarkistaa maisemat, että minne ollaan menossa. Perillä minua sitten odotti ihka oma kotiluola (eli iso kangashäkki, jonne mun punkka mahtuu oikein mukavasti) sekä monenlaisia leluja!








Minun ihmisveikat Samuel ja Patrik innoissaan esittelivät niitä leluja ja sitten yhdessä leikittiinkin. Illan ajan tutustuin uusiin kotinurkkiini ja nukahdin sitten olohuoneen sohvan alle jo ennen iltaruokaa, kun oli niin väsynyt kaikista uusista jutuista. No, onneksi äippä antoi vielä myöhäisen iltapalan, vaikka nukuin ruoka-ajan ohi, oli mukavampi mennä nukkumaan täydellä vatsalla.

Ja hyvin minä sitten nukuinkin, aina aamuneljään asti, jolloin mun mielestä olisi voinut jo herätä ja alkaa vaikka leikkimään! Mut ei, nuo ihmiset vaan käänsi kylkeä ja äippä hätisti mut takaisin omaan punkkaan. No eihän siinä auttanut muuta kuin alkaa uudestaan koisimaan. Aamulla sitten noustiin ihmisveikkojen kanssa reippaana leikkimään ja katsottiin vähän piirrettyjäkin, äippä vaan raahusti sohvalle, ja taisi nukahtaa uudelleen. Oli muka jäänyt unet vähälle, höh. Yritin samaa aikaista aamuherätystä seuraavanakin päivänä, mutta taaskaan ei kukaan innostunut, niinpä sitten viime yönä en jaksanut enää vaivautua vaan, nukuin kanssa koko yön.

Omaan pihaan en ole vielä ehtinyt kauheasti tutustua, kun tuo pakkanen on ollut kuulemma sen verran kipakkaa, ettei äippä ole raaskinut minua paljoa ulkona pitää. Pisulla on toki käyty monta kertaa päivässä ja kolme hihnalenkkiäkin tehty! Tosin lähinnä vaan takaovelta etuovelle, mutta kuitenkin. En minää niistä pannasta ja hihnasta ole oikein moksiskaan, se panta nyt kyllä jotenkin kutittaa ja pitää sitä aina vähän väliä rapsutella, mutta reippaasti minä kuljen äipän perässä hihnassa, tosin minun pitää välillä aina auttaa äippää sen hihnan kanssa ja kantaa sitä suussa, kun oli mennyt niin pitkän ostamaan, että se muuten melkein laahaa maassa. Eilispäivänä me sitten törmättiinkin omalla pihan kulmalla ensimmäisen kerran toiseen koiraan. Sekin oli vielä pentu, 10 viikkoa ja kauheasti silla oli asiaa, kun se haukkui melkein koko ajan. Minä ensin ajattelin pinkaista takaisin kotia, kun se piti niin kovaa melua, mutta äippä houkutteli mut sitten moikkaamaan ja lopulta mä kävin nuuhkuttamassa vähän, sekin oli tyttö. Mut se riitti sit näin eka kerralla ja me lähdettiin takas sisälle, kun äippä arveli, että mulle tulee kylmä. Taisi sillä olla kuitnkin ittellä kylmä, minä oisin voinu ehkä vielä vähän aikaa nuuhkutella. Mutta eiköhän me törmätä toistekin.

Ulkoaktiviteettien sijaan me ollaan sitten puuhailtu sisällä kaikenlaista ja minä olen jo oppinut aika hyvin istumaankin, ainakin äipän pyynnöstä, koska siltä saa aina pienen makupalan, kun tekee mitä pyydetään :o). Iskä on paljon nuukempi lahjomaan, mutta kyllä mä sitäkin tottelen. Ja arvatkaas mikä on minun suosikkipuuhaa: nakkihaku! Minä olen tosin hyvä etsimään nakkipalan raksujonon päästä, jonka äippä ja pojat ovat tehneet. En tiedä miksi ne niitä raksuja siihen matkan varrelle ripottelee, varmaan että eivät itse unohda misää se nakki on? Toki minä nekin siitä matkan varrelta yleensä syön, mutta joskus olen oikaissut, kun se nakki vaan on niiin paljon ihanampi herkku!

Jep, mutta nyt alkaa olla nukkumaanmenoaika, täytyy lopetella. Hännenheilautukset täältä kaikille!

-Velma


1 comment:

LenniMax said...

Voi vitsit Velma: sä olet super söpö!

T: Lenni Max Kuhlman