Hei vaan kaikille!
Täällä minä, Sandy 7 viikkoa, ihmettelen maailman menoa ja ihmeteltäväähän riittää!! Asuin elämäni ensimmäiset 7 viikkoa Lohjalla emoni Muskan ja sisarusteni kanssa. Mutta viime lauantaina tapahtui kaikenlaista.. Heti aamusta saimme vieraita, jotka halusivat viedä minut autoajelulle. Juuri, kun oltiin siskojen kanssa saatu kukkapenkki uuteen uskoon.. No, veivät minut vielä kaiken lisäksi pesulle, kun mukamas jalat olivat niin multaiset ettei autoon voinut mennä. Ja minähän yllätin mamman aivan täysin, kun olin ihan rauhallinen, vaikka laittoi minut lavuaariin ja huuhteli sekä jalat että vähän kuonoakin..Hitsi, kun otti kaiken hyvän mullanhajun pois nenästä!
Autossa oli aika lämmin ja tuoksui ihan oudolta; minua kovasti ihmetyttikin, että mihinköhän me ollaan matkalla ja miksi nämä oudot ihmiset olivat niin iloisia ja innoissaan, jos vähän nuolin kättä tai poskea. Perheen pienin poika, Jonas, kovasti paijaili ja halaili minua aina, kun olin vähänkin valveilla. Nukuin tosin suurimman osan matkasta ja heräsinkin lopulta ihan oudossa paikassa..
Ymmärsin jossain vaiheessa, että ehkei minua viedäkään takaisin emon ja muitten luo, vaan että tämä perhe halusi minut jäämään luokseen. Ensimmäisenä iltana ei ruoka oikein maistunut ja minulla tulikin huono olo, kun oli massu ihan tyhjä. Suostuin lopulta syömään vähän, kun mamma syötti minua sormenpäällään. En uskaltanut mennä aluksi edes ruokakupin lähelle! Se näytti pelottavalta, eikä ollut veljiä tai siskoja näyttämässä miten ja milloin oli minun vuoroni syödä. Vain mamma oli polvillaan kupin vieressä ja näytti ruokaa ja kehui kuinka hyvää se on ja kuinka reipas olisin kun maistaisin edes vähän.. Olihan se sitten loppujen lopuksi ihan hyvää, kun ensin uskalsin maistaa.. ja lopulta söin ihan suoraan kupistakin, kun oli oikeesti jo ihan tosi kova nälkä!
Olin melko väsynyt ensimmäisen illan ja nukuin melkein koko ajan.. Kaikki oli outoa ja haisi omituiselle. Onneksi sentään oli omat pehmot, jotka pappa oli ottanut mukaan autoon. Niissä oli emon ja muitten tuoksu ja olo oli vähän kotoisampi. Yöllä itketti ihan vähän, mutta onneksi mamma laittoi käden viereeni patjani päälle, joka muuten on ihan mamman sängyn vieressä, ja heti oli turvallinen olo. Yöllä yllätti myös pissihätä, mutta olipa joku jättänyt ihan minua varten sanomalehden lattialle makuuhuoneen nurkkaan, joten ei tarvinnut kauaa ihmetellä, että missä oikein voisin käydä pissillä ja osuin onnistuneesti ihan keskelle paperia!!
Aamulla minua sitten kehuttiin tosi paljon! Olin kuulemma ollut tosi reipas tyttö, kun en ollut itkenyt melkein ollenkaan. No, mitäs sitä itkemään, jos ei ollut mitään syytä. Pitävät kyllä minusta tosi hyvää huolta. Ruokaa on enmmän kuin tarpeeksi; en nimittäin vieläkään oikein aina uskalla mennä ruokakupille, kun vähän pelottaa, että onko se edes minun ruoka ja jos vaikka pitäisi odottaa, että muut syövät ensin. Niinkuin tein siellä entisessä kodissa, pojat ryntäsivät aina ennen minua kupille.. muistaakseni. Aika ihme juttu, jos kaikki se ruoka on vain minua varten.. Pissilläkin käyn aika usein; vievät minua pihalle ja joskus on ihan pakko päästää lattialle, kun niin kova hätä yllättää. Leikkikavereita minulla on monta. Jonas leikkii kanssani useimmiten ja olipa tässä yhtenä aamuna ihan tosi tylsää, kun Jonas nukkui niin kauan, eikä kukaan muu osaa leikkiä sellaisia lasten leikkejä! Olin ihan älyttömän iloinen, kun Jonas vihdoin heräsi ja kyllä Jonaskin huomasi, kuinka häntä heilui tosi lujaa. Hänkin ilahtui kovin nähdessään minut! Olen kuulemma hänen ihana, karvainen pikkusiskonsa!!
Perheen vanhin poika ei riehu niin paljon ja eipä häntä kotonakaan näy kauhean paljon. Menee aina kuulemma kavereiden kanssa.. Ai minkä kavereiden? Olisinhan minäkin hyvä kaveri.. Keskimmäinen pojista Kennet on ollut koko ajan partioleirillä, hän kuulemma tulee huomenna ja ovat luvanneet, että saan mennä häntä vastaan rantaa, kun tulevat veneellä saaresta. Mikähän se saari on tai vene..?? Pappa vielä sanoi, että täytyy ottaa videokamera mukaan ja filmata, kun Kennnet tapaa minut ensimmäistä kertaa. Hän osaa kuulemma olla ihan älyttömän iloinen ja kiltti, kun tykkää jostain ja olen kuulemma juuri sellainen, ketä hän varmasti rakastaa, niin "ettei pysy housuissaan! Mitäköhän sekin sitten taas on?
Leikkikavereita on ollut muitakin, kun naapurin lapset ovat leikkineet kanssani. Juostiin kilpaakin ja vaikka olen tosi pieni vielä, niin juoksen todella kovaa! Pelattiin jalkapalloakin ja taisin olla siinäkin aika hyvä, kun muut nauroivat ihan kippurassa kun otin pallon suuhun ja vein sen melkein maaliin.
Vinkuleluja minulla on myös, mutten niistä niin hirveästi välitä, ainakaan vielä. Mutta naapurissa asuu myös koira (jonkin sortin terrieri kuulemma), joka rakaastaa vinkuleluja ja kun se kuuli, että minulla oli, se istui aidan takana ja odotti, että olisin antanut hänellekin. Roope ressukka kun ei kuulemma saa sellaisia, koska rikkoo ne pieniksi palasiksi ja meinaa syödä sen vinkuvan osan. Väittävät sitä vaaralliseksi. Mitäköhän tarkoittaa vaarallinen..?
Toisella puolellakin asuu koira, Tara nimeltään. Se on sekarotuinen ja TOSI iso. Se kävi eilen illalla ihmettelemässä minun aitaukseni takana, että mikä ihme minä olen. Ihan kuin sitä voisi ihmetellä, ihme ettei se tiennyt. Se katseli pää kallellaan ja ihmetteli. Mamma sanoi, että koko Tara oli yhtä kysymysmerkkiä ja että aivan näki ulospäin, miten se mietti ja ihmetteli. Tara on kyllä kiltti, eikä edes hauku. Kun taas Roope räksyttää melkein aamusta iltaan, mikä myös välillä pelottaa minua aika paljon. Tara on kyllä aika pelottavan näköinen, kun se näytti ihan jättiläiseltä ja minun piti vähän haukkua ja murista, kun en ollut ihan varma, mitä sillä oli mielessä.
Minulla on hieno punainen panta. Ensin minulla oli sininen, mutta se oli vielä liian iso, niin sain toisen vähän pienemmän, että voin rauhassa harjoitella pannan kanssa olemista. Sitä sinistä pantaa ei voinut pitää, koska se jäi niin löysälle että meni suuhun ja joka paikkaan, jos ei sitä "kuristanut" koko ajan. Nyt en paljon enää viitsi kommentoida pantaa, se on oikeastaan aika hieno ja pitäähän hienoilla neideillä olla kaulakoru, eikö?
Viime yön nukuin, ilman että päästin inahdustakaan. Tosin jossain vaiheessa mamma kävi vessassa ja luulin, että olisi ollut leikin aika, muttei kuulemma ollut ja minut komennettiin takaisin nukkumaan. No, uni tuli aika pian ja nukuttiin sitten ihan aamuun asti. Nousin sitten papan kanssa kuuden jälkeen ylös ja pääsinkin heti aamupissille. Syötiin ja käytiin kävelyllä (ihan lyhyellä vain) ja otettiin jo torkutkin, ennen kuin mamma edes nousi. Sanoi nukkuneensa niin vähän pariin yöhön, että oli univelkaa. Taas ihan outo sana..
Mamma ja pappa rakensivat meille aitauksen pihalle ja nyt onkin turvallisempi ulkoilla! Tie menee nimittäin ihan läheltä ja junaratakin on melkein vieressä.. Aitauksesta pääsee saunaan (meillä kun on sellainen ulkosauna, joka lämmitetään puilla ja vesikin kuumenee padassa), siinä on riippukeinu, grillialusta (mistä tulee joskus grillikatos, mutta katto puuttuu vielä) missä perheeni syö välillä pöydän ääressä ja situskelee muuten vain, marjapensaita ja mamman kukka-amppeleita. Mamma ja pappa halusivat tehdä aitauksen, missä koko perhe viihtyy, ettei minun tarvitse olla yksin! Olen tosi iloinen siitä, minä kun olen aika seurallinen, enkä viihdy yhtään yksin, ainakaan vielä..
Kohta on taas ruoka-aika ja saas nähdä, josko minä jo uskaltaisin syödä ihan itse vai pitääkö minua vieläkin vähän auttaa.. Syöminen kuitenkin on tosi hyvä juttu! Enää ei ole ollenkaan huono olo ja energiaakin riittää tasaisesti koko päiväksi! Ai niin, kävin yhtenä iltana kylvyssä ja se oli aika jännää.. Mutta seisoin taas ihan paikallani ja annoin mamman ja papan pestä minut, kun kuulemma on hyvä pestä vanhat hajut pois ja saada oman perheeni tuoksut tilalle.. Kuullostaa ihmeelliseltä, mutta tiedänpähän ainakin mihin "laumaan" nyt kuulun!!
Kesäterveisin, Sandy (Mafidal Suzan Mignonne)
