Monday, May 23, 2011

Glennin elämää Portugalissa

Hei kaverit, terveiset Lissabonista!

Minä Alma, perheen kesken myös Alpukainen, Alpu tai Alma-neiti muutin tammikuun viimeisenä päivänä tätä kuluvaa vuotta Lissaboniin. En ollut käynyt täällä aikaisemmin niin kuin ei perheenikään, Heikki ja Noora. Mistä lie saivat sitten ajatuksen tänne tulla, sitä en tiedä ja kuinka pitkään täällä ollaan, eivät taida itsekään sitä tietää. Mutta minulle on pääasia, että perhe on koossa! Ennen tänne lähtöä elämä alkoi olla kummallista, Heikki hävisi, koti oli täynnä laatikoita, joskus ei edes sohvalle mahtunut ja Noora oli vihainen kuin vahtikoira. Onneksi pääsin Iisalmeen mummolaan ja puuhastelemaan Ruska-serkun kanssa.

Sitten koitti ihmeellinen päivä! Heräsimme ihan liian aikaisin ja lähdimme ihan liian suuren tavaramäärän kanssa automatkalle. Tunnistin paikan, hei jätimme Heikin tänne! Mutta haisteluista huolimatta Heikkiä ei löytynyt. Tavarat hävisivät jonnekkin hihnalle, mutta se iso muovinen laatikko jäi. Tassuttelimme pitkiä käytäviä pitkin. Se nainen kyllä sanoi, että voi miten noin pienestä koirasta pitää maksaa paljon...mitä se minun pienuudestani tiesi siellä tiskin toisella puolen! Kuulin jotain kilohinnasta ja kolmesta sadasta.

Hipsuttelimme takaisin niiden hihnojen luokse ja Noora alkoi vaikuttaa oudolta. Muovinen laatikko laitettiin kasaan, minun peti, viltti ja Hiiru menivät sinne sisälle. Odottelun jälkeen valkopaitaiset naiset tulivat tarkastamaan laatikkoni ja Hiiru joutui poistumaan kuulemma turvallisuussyistä. Minun piti loikata laatikkoon ja lähteä niiden valkopaitaisten naisten mukaan. Yksin.

Jonkin ajan kuluttua joku mies kärräsi minut laatikossa Nooran luokse. Olipas mukava nähdä, mutta toisaalta olipas paljon kaikkea mielenkiintoisia hajuja ja ihmisiä. Ja Heikki löytyi! Voi että nukuin koko sen päivän, mutta mikäs siinä oli nukkuessa, kun perhe oli koossa.

Tulipas kirjoitettua paljon, vaikka tämä on vasta alkua tarinalle! Paljon on ehtinyt tapahtua tällä välin, mutta siitä lisää myöhemmin. Nyt täytyy lähteä iltapissalle!

Sunday, May 22, 2011

Voihan Whippet!

Tinka

Mä olin vielä vähän poikki eilisestä näyttelystä, mutta taas mentiin. Tällä kertaa äippä pakkas autoon mut ja Romeon eli päästiin molemmat mukaan. Suuntana oli Laukkoski eli Leena-mamman luo oltiin menossa. Äippä päästi meidät heti vapaaksi kun päästiin sinne, ihan loistavaa:) Meistä on molemmista niin kiva vaan juoksennella ja tutkia paikkoja, tai Romeo enemmän on utelias ja mähän tietty menin perässä.

Kun ooteltiin Minjaa trimmailemaan Romeota, niin Leena-mamma päästi pihalle Santunkin, sen niitten hassun pitkäjalkasen koiruuden. Sitä iloa ei kyllä kauaa kestäny, kun Romeolla meinas kärähtää käämi ja se suuttu Santulle kun se vaan ryntäili ja hyppi päälle. Santtu meni siis vähäksi aikaa takas sisälle. Taidetaan Romeon kanssa molemmat olla vähän tulisi luonteita....

Kun Romeo sit pääsi trimmiin, niin mä sain nauttia Santun seurasta. Meillä on ennenkin ollut kivaa ja niin oli nytkin:)


Santtu on kyllä siitä hassu ettei se osaa painia tai sit se ei vaan halua. Mä niin kovasti yritin että se ois tullu painimaan mun kanssa mutta ei. Keksittiin sitten muuta tekemistä:)

Santtu ja Tinka - ystävykset

On se Santtu kyllä aika erilainen... kun muhun vertaa...

Välilepo veden äärellä:)

Romeo näytti ihan hassulta kun se tuli takas trimmistä, sillä oli niiiiin lyhkänen turkki. Mutta mun rakas kaveri se kuitenkin on. Sillä tais tulla mua jopa vähän ikävä, kun muakin hetki trimmattiin. Kuulemma se oli jotenkin orvon olonen yksin pihalla. Mutta mulla ei kauaa kestäny ja päästiin sit taas tutkimaan paikkoja:) Santtu meni sisälle lepäilemään siksi aikaa, niin kuin varmaan arvasittekin...

Romeo tutkailee tilannetta, josko sitä vaikka tuonne lampeen
menis kun äipän silmä vaan välttää...

Tässä tulee sit arvoitus teille: Arvatkaas millä on mutaset tassut, se haisee viemäriltä ja sillä on "Onnistuinpas" -virne naamalla? No se on ROMEO! Sillä tuli niin hiki touhutessa, että se sit päätti käydä Leenan pihalammessa oikein uimalenkin vetäsemässä. Äippä kielti sitä monta kertaa ja aika monta kertaa se uskoikin, mutta sitten se vaan meni sinne! Nooo, mikä mä nyt oikeestaan siihen oon mitään sanomaan kun itekin olin siellä pari viikkoa sitten...

Just uin mutta voisin vielä uida uudestaankin...

Ihan mieletön päivä siis kokonaisuudessaan! Oltiin molemmat niin poikki että nukuttiin koko kotimatka, hyvä ettei äippä joutunu herättelemään meitä kotipihassa. Mun unia tosin hieman häiritsi se viemärinhaju, joka Romeosta lähti... Kotona mä menin heti sängyn alle nukkumaan. Siellä mä yleensäkin nukun kun oikeesti haluan olla rauhassa.

Kiitos Santulle ja Santun ihmisille seurasta:) Niin ja tietty Minjalle trimmistä!

Tinka (ja Romeo)

Patsaana

Huh, olipas aika vauhdikas viikonloppu!

Lauantaina oltiin äipän kanssa taas näyttelyssä, Helsingissä Aptuksessa. Äippä sanoi että mä menin niin hienosti, että se meinas haljeta ylpeydestä:) Mutta kyllä mä panostinkin siihen että seisoin kuin patsas, sillee sitä kait piti ollakin.


Äippä vähän psyykkas mua kun odoteltiin omaa vuoroa,
 lupasin olla kiltisti;)
Näin mä sit seisoin, ihan patsaana.

Tuomari-täti oli aika tiukka ja se katsoi meidät kaikki tosi tarkkaan. En ollut vieläkään ihan paras, mutta erittäin hyvä olin:) Tällä kertaa mukana oli myös Nero ja Rozzikin, Rozzi oli se sama joka vinkkaili mulle silmää jo sillon Lahden näyttelyssä... Päätin etten tykkää siitä vieläkään ja pari kertaa tein sen sille todella selväksi. Ihmiset sanoi mua jo kiukkuseksi tytöksi, sen verran painokkaasti esitin asiani. Se Nero oli ehkä vähän mukavampi... siis vaan ehkä.

Rozzi

Nero

Tämä oli Nerolle eka näyttely, mun mielestä se pärjäsi siihen nähden tosi hyvin. Mun ekat näyttelyt oli meinaa aikamoista ryntäilyä ja sähläystä, hih! Äippä sanoi että ensi viikonloppuna ollaan taas menossa näyttelyyn. Harkitsen ensi viikon aikana että oisko silloin patsaan vai villihevosen vuoro, pidetään äippää jännityksessä!

Tinka

ps. Jatkan kohta sunnuntain tapahtumista, se se vasta vauhdikas päivä olikin!

Saturday, May 21, 2011

Mikä kesä? Mikä soutelu?

Heips!

Äippä keksi taas jotain hassua, ainakin mun mielestä. Se höpisee kesästä ja veneilystä ja sit se osti mulle tälläset pinkit jutut! Kuulemma nämä päällä mä en voi upota järveen. Eli sit pääsisin mukaan vaikka souteluretkellekin. Mä oon kyllä nyt vähän pihalla, mitä ihmettä on souteleminen? Ja hienostihan mä uin siellä Leena-mamman lammessakin, vaikka se olikin vähän vahinko. Enhän mä voinu tietää että en osaa kävellä veden päällä. On tää kaikki kyllä vielä niin uutta ja ihmeellistä:)

Pinkit Hurtan pelastusliivit on kesän must-varuste! 

Mä en kunnolla muista mikä kesä on. Sen muistan, että kun olin ihan vauva ja vielä Leena-mamman luona, niin saatiin kyllä olla ulkona aika paljon. Leena keksi sellasen kivan leikin, että se laittoin meidät, siis mut ja mun sisarukset, sellaseen aitaukseen, ja sit se muka hämmästy kun mä olin päässy ulos sieltä ja seikkailin ihan omia retkiäni. Joo, sitä leikkiä me leikittiin. Mun sisarukset ei yhtään tajunnu sen leikin oikeaa ideaa, ne vaan ootti siellä aitauksessa ja leikki keskenään. Onneksi mä olin mukana, ettei Leena-mamman tarvinnu pettyä, hih!

Mua kyllä vähän kiinnostaa se veneily ja muutkin jutut mistä äippä on puhunu. Toivottavasti äkkiä tulis kesä!

Tinksu

ps. Mun 1-vuotissynttärit tulee kohta, muistakaa ostaa mulle paljon lahjoja:) En kyllä tiiä mitä synttäritkään tarkottaa, mutta äippä sano että se on mun päivä ja sillon saa paketteja niinkuin joulunakin.. eli siis kivaa!

Sunday, May 8, 2011

Sisko ja sen veli

Mä oon siis se sisko ja mun veikka on Elmeri:) Me tavattiin Leena-mamman luona eilen, nähtiin kyllä Lahden näyttelyssäkin mutta ei sillon saatu leikkiä ja riehua, kun siellä oli niin paljon muitakin koiria. Meillä oli ekana näyttelyjuttuja, treenattiin kävelyä ja pöydällä seisomista ja meitä vähän trimmailtiinkin. Mähän oon jo ihan pro, ainakin eilen olin. En oo ehkä ikinä kävelly niin nätisti kuin eilen.. voi olla että sitten näyttelyssä täytyy taas villiintyä, katotaan sitä sitten myöhemmin, heh!


No joka tapauksessa, kun muut oli lähteny niin saatiin juosta Elmerin kanssa ihan vapaana ja kyllä me juostiinkin!


Elmeri ehti välillä vähän poseeratakin, eikös mulla ookin komea veikka!



Mä en oo koskaan aiemmin uinut, mutta tulipahan sitten sekin kokeiltua. Leena-mammalla on pihalla sellanen lampi ja mä otin oikein vauhtia ja hyppäsin kaaressa pää edellä sinne. Vähän kyllä pelästyin, mutta pääsin aika nopeesti pois sieltä.. Voishan sitä uida vaikka toistekin! Elmerin äiti oli helpottunu kun Elmeri ei tullu mun perässä. Mutta eihän siinä menny kuin pari minuuttia niin Elmeri hyppäs sinne ihan samalla lailla, mun veikka:)


Tässä me sit oltiin, juuri näyttelyvalmiina;) No, eihän tää oo niin vakavaa, ainakin meiän äitejä nauratti! Ja tais vähän meitäkin naurattaa... Kuivateltiin sitten itseämme, yllätys yllätys, juoksemalla ympäri pihaa. Aurinko kuivatti turkit nopeasti, melkein ois tehny mieli mennä sinne lampeen uudestaan, mutta mulle ainakin tuli tosi jyrkkä ei kun ees yhtään näytin siltä että kohta voisin hypätä.

Siirryttiin sitten keppihippaan, ensin keppi oli mulla, sitten Elmerillä, sitten mulla, sitten Elmerillä... ja välillä vähän taisteltiin sen herruudesta.

Tinka

Elmeri


Meillä oli ihan loistopäivä ja illalla väsytti mielettömästi. Toivottavasti meidän äipät kehittää meille lisääkin mukavia leikkipäiviä:))

Tinka