Romeo vetää täysillä!

Ihana talvinen päivä ulkoilla ja vaikka riehaantua lumesta:) Äippä vei mut kylään ja samalla pääsin haistelemaan ihan uusia koiraviestejä. Ja kaiken lisäksi vielä sain riehua hetken vapaanakin, ja voitte uskoa että otin siitä kaiken ilon irti! Äippä ei meinannu pysyä kameran kanssa perässä, hih...

Lumiset terkut kaikille!

Romeo

Eläin"ystäviä"

Me oltiin eilen koko perheen voimin lankalauantain vietossa isännän sukulaisilla. Siellä oli paljon innokkaita rapsuttajia ja kaksi kissaa! Ne kissat tosin säikähti mua ja pakeni heti saunaan, vaikka mä olisin halunnut leikkiä niiden kanssa. Olen aikaisemmin nähnyt vain yhden kissan eikä mua laskettu leikkimään senkään kanssa, se on kuulemma niin vihainen. Kun katselin sitä emännän sylistä, se yritti hypätä mun kimppuun. En silloin tajunnut, että siinä olisi voinut käydä pahastikin, kyseiselle kissalle oma reviiri on ilmeisen pyhä asia. Kyllä mäkin välillä kotona vähän vahdin, pari kertaa haukahdan, jos rappukäytävästä kuuluu jotain tosi epäilyttävää meteliä. Mutta en mä kenenkään vieraiden kimppuun yritä vaikka sisälle tulisivatkin, nehän on kaikki mun kavereita!

Menneellä viikolla pääsin elämäni ensimmäistä kertaa koirapuistoon ja ihan sattumalta siellä oli samaan aikaan Miina-glenni ulkoilemassa. Me juostiin kilpaa ja painittiin myös, mutta Miina on mua niin paljon isompi ja vahvempi, että mä jäin koko ajan ihan kakkoseksi. Ja sekös potutti! Olin niin vihainen kuin vain pieni glenni olla voi, hampaat irvessä louskutin leukojani hurjasti, kun Miinakaan ei halunnut luovuttaa. Mutta niin siinä vaan kävi, että jouduin yhä uudestaan ja uudestaan alakynteen, ja lopulta olin ihan ylt'ympäriinsä mutainen kaikesta siitä maahan heittäytymisestä. Emäntä jäi tämän esitykseni jälkeen miettimään, että uskaltaako tällaista sisupussia ollenkaan enää laskea leikkimään, kun jatkan vaan enkä ymmärrä luovuttaa vaikka toinen on selvästi niskan päällä. En mä kenellekään vihainen ole, kaikkien ihmisten, ihmislasten ja koirien kanssa mielellään leikkisin, mutta niiden pitää ymmärtää, että mun pomoja on vain isäntä ja emäntä.

Nyt pitänee lopettaa ja mennä "auttamaan" emäntää ja isäntää siivouksessa. Mä olen nimittäin saanut aikaan melkoisen sotkun täällä. Vaihdan hampaita ja revin pieneksi silpuksi kaiken mitä saan tassuihini. Olen repinyt yhden petipehmustepatjani, lukuisan joukon talouspaperirullia ja roskiksesta olen käynyt hakemassa milloin mitäkin, papereita, karkkipusseja ynnä muuta. On mulla puruluitakin, mutta suu on välillä niin kipeä, ettei niitä oikein ilkeä syödä. Niinpä olen piilotellut niitä ympäri nurkkia. Parempi mennä tarkkailemaan, ottaako emäntä ne taas parempaan talteen.

Nyt se on sitten alkanut...

Koiranomistajan elämä nimittäin. Viikko sitten Helmi saapui Helsinki-Vantaalle ja sieltä sitten kotiin. Ensimmäinen ja toinenkin päivä kului aikalailla ihmetellessä, vähän vaisuissa tunnelmissa. Lentokoneen ruuma ei varmasti ole niitä kaikkein mukavimpia tapoja matkustaa. Se ilta ja seuraava päivä meni ujostellessa. Mutta ujous on karissut yllättävän nopeasti, nyt vierailijatkin valloitetaan tohotuksella.

Kaikkea uutta on tullut koettua Helmin kanssa. On ensimmäinen hissikyyti (nyt se sujuu kuin vanhalta tekijältä), remmilenkki, raput, naapurien ja ystävien hurmaaminen... Ja autot. Niitä on paljon ja ne ovat äänekkäitä ja likeltäkin tuppaavat menemään penteleet. Niitä on Helmi päässyt ihmettelemään joka päivä, mutta jo viikon treenien jälkeen ei paljon Ford Escortit enää hetkauta.
Yöt on saatu nukuttua ja pikkuhiljaa sesselle rupeaa hahmottumaan miksi sinne ulos pitää mennä niin useasti, joka päivä. Eli pikkuhiljaa tämä lähtee tästä käyntiin, meidän molempien kohdalta.

Sydän on menetetty tuollaiselle kaunottarelle, minkäs sille mahtaa. On se sellainen helmi tuo Helmi.

-Ellen ja Helmi-

Ihan putkeen!

Hih! Mulla menee nykyään ihan putkeen. Äippä osti mulle sellasen putken ja voi veljet (ja siskot) kuinka siitä on kiva juosta. Koulusta jo tiesin, että miten siitä mennään. Yleensä oon kyllä saanu herkkuja aina kun oon juossu siitä läpi, mut kun SE oli kotona, niin ihan sekosin. Äippä jätti sen eteiseen ja minä poika juoksin varmaan tunnin sitä ees taas, ihan keskenäni. Mut olipa se vaan hauskaa! Äippä tuli aina välillä kurkkaamaan pärjäänkö ja sit se vaan naureskeli nurkan takana. Ja minä mennä rytistin entistä kovempaa.

Ja sit toinenkin juttu... oon keksiny kivan uuden leikin, äipän harmiksi:) Aika usein äippä menee työpäivän jälkeen nukkumaan päikkärit (tietty mua kyllä pitää rapsutella ensin..). Ootan yleensä vähän aikaa, sitten otan vauhtia ja hyppään sen päälle pommilla. Voitte varmaan uskoo kuinka kivaa se on, hihhih! Sit äippä muka suuttuu mulle, mutta mitäpä pari märkää glenni-pusua ei korjaisi. Ei se kauaa jaksa olla vihanen kun suukottelen sitä kunnolla ja sit käperryn sen kainaloon. Eihän meitä voi kukaan vastustaa, sellasia me glennit ollaan!

Kevättä odotellen, Romeo

Ensi viikolla!

Aamukampa senkun harvenee. Ensi viikolla sessen pitäisi tulla taloon. Päivää ei kyllä vielä tiedä, että ihan kaikkeen ei voi varautua. Mutta on tämä ottanut oman aikansa. Ei koiran tuominen ulkomailta ole ihan niin helppo juttu kuin luulisi, ainakin aikataulut venyvät ja paukkuvat. Tietty olisi kiva, jos tietäisi päivän tarkkaan (tai olisi alusta asti tiennyt milloin sieltä tullaan). Toisaalta hämmästelen, että olen näin rennosti ottanut asian. Sen jälkeen kun päätös syntyi, että sesse tulee taloon, asian odottelu on vaivannut aikasta vähän. Jotenkin sitä on vaan ollut varmana, että se tulee kun on tullakseen. Eli ensi viikolla! :)

Kaikki on valmiina viimeistään viikonlopun jälkeen. Vien matot pois ja siistin roikkuvia johtoja ja paperipinoja parempaan talteen. Jos siinä samalla innostuisi kunnon kevätsiivoukseen. Ei haittaisi yhtään. Laittelen sitten koiralle pedin ja muut omille paikoilleen. Saas nähdä kuin kauan ne pysyvät "oikeilla paikoillaan".

Mutta tärkein kysymys on yhä vastaamatta. Mikä nimeksi?

-Ellen-