Eläin"ystäviä"

Me oltiin eilen koko perheen voimin lankalauantain vietossa isännän sukulaisilla. Siellä oli paljon innokkaita rapsuttajia ja kaksi kissaa! Ne kissat tosin säikähti mua ja pakeni heti saunaan, vaikka mä olisin halunnut leikkiä niiden kanssa. Olen aikaisemmin nähnyt vain yhden kissan eikä mua laskettu leikkimään senkään kanssa, se on kuulemma niin vihainen. Kun katselin sitä emännän sylistä, se yritti hypätä mun kimppuun. En silloin tajunnut, että siinä olisi voinut käydä pahastikin, kyseiselle kissalle oma reviiri on ilmeisen pyhä asia. Kyllä mäkin välillä kotona vähän vahdin, pari kertaa haukahdan, jos rappukäytävästä kuuluu jotain tosi epäilyttävää meteliä. Mutta en mä kenenkään vieraiden kimppuun yritä vaikka sisälle tulisivatkin, nehän on kaikki mun kavereita!

Menneellä viikolla pääsin elämäni ensimmäistä kertaa koirapuistoon ja ihan sattumalta siellä oli samaan aikaan Miina-glenni ulkoilemassa. Me juostiin kilpaa ja painittiin myös, mutta Miina on mua niin paljon isompi ja vahvempi, että mä jäin koko ajan ihan kakkoseksi. Ja sekös potutti! Olin niin vihainen kuin vain pieni glenni olla voi, hampaat irvessä louskutin leukojani hurjasti, kun Miinakaan ei halunnut luovuttaa. Mutta niin siinä vaan kävi, että jouduin yhä uudestaan ja uudestaan alakynteen, ja lopulta olin ihan ylt'ympäriinsä mutainen kaikesta siitä maahan heittäytymisestä. Emäntä jäi tämän esitykseni jälkeen miettimään, että uskaltaako tällaista sisupussia ollenkaan enää laskea leikkimään, kun jatkan vaan enkä ymmärrä luovuttaa vaikka toinen on selvästi niskan päällä. En mä kenellekään vihainen ole, kaikkien ihmisten, ihmislasten ja koirien kanssa mielellään leikkisin, mutta niiden pitää ymmärtää, että mun pomoja on vain isäntä ja emäntä.

Nyt pitänee lopettaa ja mennä "auttamaan" emäntää ja isäntää siivouksessa. Mä olen nimittäin saanut aikaan melkoisen sotkun täällä. Vaihdan hampaita ja revin pieneksi silpuksi kaiken mitä saan tassuihini. Olen repinyt yhden petipehmustepatjani, lukuisan joukon talouspaperirullia ja roskiksesta olen käynyt hakemassa milloin mitäkin, papereita, karkkipusseja ynnä muuta. On mulla puruluitakin, mutta suu on välillä niin kipeä, ettei niitä oikein ilkeä syödä. Niinpä olen piilotellut niitä ympäri nurkkia. Parempi mennä tarkkailemaan, ottaako emäntä ne taas parempaan talteen.