Kuka juoksee..?

Moi taas kaikki!

Mulla on ollu niin kiirusta etten oo vähään aikaan ehtiny kirjotella. Mutta tässä mä oon, enkös ookki aika ihana;)

Arvatkaas mitä? Mulla alkoi ekat juoksut! Musta se sana on jotenkin hassu, pojathan ne vaan juoksee meidän perässä eikä me niitten.. niin eikös ne vois olla vaikka "Olen ihanan kiinnostava" -viikot tai jotain? No kuitenkin, olen siis jo niin iso, että mulla on näitä samoja juttuja kuin ihan aikuisillakin tytöillä. Ensin olin kyllä vähän hämilläni, etenkin kun sain pöksyt jalkaani... Mutta oikeestaan ne on aika jees:) Etenkin mun farkut!

Kattokaa nyt, takatasku ja kaikkee! Mä en kyllä tiiä mihin sitä käyttäis, mut äipän mielestä se on jotenkin söötti, kai. Mulla on myös sellasia mustia ihan perushousuja, yhet sellaset ehin kyllä jo hieman tuhota, hih! Niissä oli sellanen kiva lukko ja just yletyin hienosti pureskelemaan sitä. Ne oli sit siinä. Se oli kyllä ihan pakon sanelema juttu... Kuulin kun äippä kehu mua eilen, että oon jo viikon käyttäny pöksyjä ja oon ollu tosi nätisti niitten kanssa yksin kotonakin. Pitihän mun näyttää, ettei nää "Olen ihanan kiinnostava" -viikot oo vieny multa jekkuilumieltä, heh!

Lipaisuja kaikille teille ihanille glenneille ja glenni-ihmisille,
Tinka- Tinksu - Pinksu - VuhVuh

Toi vika oli kyllä ehkä joku mun intiaani-nimi tai jotain...

Kovemmat systeemit käyttöön

Heips!

Äippä sitten kyllästy mun käyttäytymiseen kankaisessa kevythäkissä... Lähinnä siis ilmeisesti siihen, että musta oli kiva pomppia siellä niin, että koko häkki liikkui holtittomasti ja sen lisäksi vielä yritin aika sinnikkäästi kaivaa itseni ulos sieltä.

Nyt tilanne sitten muuttui ja äippä osti mulle uuden häkin, metallisen. Tämä asettaa jo jonkin verran lisähaastetta mulle;)

Romeo tietenkin heti änki mukaan mun häkkiin ja asettui aloilleen sinne. Oli meillä ehkä vähän ahdasta siellä kahdestaan, mutta sopu tilaa antaa;)  Uusi häkki pääsee kuulemma ekan kerran tosi-toimiin Lahden kv-näyttelyssä joskus kuukauden päästä. Mä oon muuten sillon just junnuikänen eli pääsen aikuisten näyttelyyn niiden pentunäyttelyiden sijaan. Aika jees! Treenaamista mulla kyllä taitaa vielä olla, äippä on roudannu mua sellaseen näyttelyvalmennukseenkin. Musta on kyllä paljon kivempi vaan riehua ja ryntäillä kuin kävellä nätisti äipän vierellä... Mulla taitaa muutenkin olla vähän uhmaikä... tekee mieli kiukutella vähän joka asiasta;)

Tinka

Talviterveiset

Moi Kaverit!

Mä oon löytänyt täältä meidän uudesta naapurustosta ja yhden ihanan glennineidin. Se oli vähän vanhempi neiti, mut ei se mitään, mä tykkään sellaisista. En kyllä tajua miksei se ollenkaan lämmennyt mulle? Vähän aikaa heilutteli häntää ja sit sillä oli jo kiire jatkaa matkaa.

Mä oon jo testaillut tota mun uutta pihaa. Se on aika pieni, mut mahtuu siinä spurtit ottaa silti. Kesällä siinä on kuulemma jo enemmän tilaa, kun lumi sulaa. Saas nähdä.



Meillä oli just isot juhlat, johon oli kutsuttu tosi paljon ihmisiä mua viihdyttää. Ihmisten mielestä ne oli muka juhlimassa meidän uutta kotia, mut mää tiiän, että ne oli siellä mua varten. Mä kiersin koko illan sylistä toiseen. Mä rrrrrakastan ihmisiä! Seuraavana päivänä mä sit nukuinkin kuin tukki koko päivän, toi juhliminen on sen verran rankkaa puuhaa.

Nyt tarttee mennä, iltaruoka kutsuu! Nam.

11.3. ja Helmin monet ilmeet

Siitä on jo kolme vuotta kun Helmi tuli Suomeen. Pieni pelästynyt reppanaraasu pienessä kuljetuskopissa. Ei Helmiitsio kyllä kauaa ujoillut ja se oli heti oikein herttainen turri. Ihan niinkuin vieläkin :)Miten se on voinutkaan olla noin pieni? Ihan tirrikka :)

Kesällä on ollut tyylikästä suohirviö-look:)

Ja välillä on ollut turjake-look.

Rotusääri-look.



Kalansuomu-look.
Mihin mä olenkaan joutunut-look.
Masulook ja kellotuslook yhdistettynä
Lumikoira
On se ihana kun Helmi on täällä.