Tuesday, February 28, 2017

Tehtäviini kuuluvat..

Moi kaikki, mä oon Jare - Meomodon Karkki tai Kepponen ;) Hienommasti sanottuna Meomodo Boho´s Trick or Treat. Mutta kuka sitä nyt tässä hienostelemaan alkaa, en ainakaan mä.



Just pissasin matollekin ja kattelin kun mun mamma lähti kiireen vilkkaa imeyttämään mun pissoja pois matosta. Tilannekuvan kyllä vähän pilasi se, että se käytti pinkkiä pyyhettä. Mutta en mä jaksa ottaa tosta tyttöjen väristä mitään stressiä. Niinkuin en paljon muustakaan, mähän oon siis vasta jotain 4 kuukautta vanha! Ja tässä kuvassa oon siis vasta 12 viikkoa, eiks mee aika hyvin ;)



Mä voisin vähän kertoo itsestäni, kun ei olla vielä tuttuja. Tehtäviini kuuluvat (yritän matkia Aina Inkeri Ankeista):

* Terassilla olevien lumien syöminen
* Isin tohveleiden varastaminen ja niillä ikenien hankaaminen
* Keittiön imuroiminen
* Portin takana odottamineeeeen.

Tämän lisäksi tehtäviini kuuluvat:
* Söpöileminen
* Isoveikka-Romeon kanssa painiminen
* Mummo-Tinkan kiusaaminen
* Alimmaisena oleminen
* Lumihankeen uppoaminen
* Pöydällä seisomineeennn.

Oi Luoja, anna minun jatkaa tätä hauskanpitoa :D


Hih, huomasittekos, mä oonkin varsinainen vitsiniekka! Nii-i, Karkki tai Kepponen! Tai kyllä mä osaan jo vaikka mitä, siis tuon ankean listan lisäksi. Osaan istua, odottaa ja tulla luoksekin. Myös Ei- sanan merkityksen tiedän, joskus vaan satun kuulemaan sen väärin. Mä oon kyllä niin perso kaikille herkuille ja kehuille, että mulla meinaa lähtee ihan lapasesta kun onnistun ja mamma on tyytyväinen.



Tosiaan asustelen Romeon ja Tinkan kanssa. Romeo on tosi ihana ja jaksaa leikkiä mun kanssa ihan joka päivä ja monta kertaa, vaikka onkin mua melkein 10 vuotta vanhempi. En ees osaa käsittää kuinka paljon se, mutta kait aika paljon. Tinka-mummo on vähän nuorempi, mutta sillä ottaa välillä mun hepulikohtaukset hermoon ja sit se vaan pysäyttää mut. Nykyään riittää että se vaan mulkasee mua sillä "hermo pettää ihan just" -silmällä, niin osaan väistää sitä. Kait se on taito sekin ;) Mutta tuun siis myös Tinkan kanssa hyvin toimeen, se vaan kait oottelee että kasvaisin vähän. Saan meinaa mulkoiluja siitäkin että joskus pissaan sisälle. Tinka ei taida enää muistaa että se on itekin ollu joskus pieni ja kaikki ei oo aina ihan niin helppoa. Kuten joka kerta muistaa kertoa, että nyt pitäis päästä ulos.

Innostuin niin tästä kirjoittamisesta, että taidankin kirjoitella useammin, nähdään siis taas!

Jare