Sunday, March 29, 2009

Lunta :o

Olin tossa lenkillä eilen ja ulkona oli satanu lunta aikamoiset kinokset. Nautin lumesta täysin siemauksin ja nuuskin minkä kerkesin. Tuli jopa vähän maistettua miltä se lumi oikeen maistuu. Siinä on kiva pomppii ja maistellaSitten siinä lenkillä tuli sellanen liukas kohta ja liu´uin vatsallani niin että kuonon eteen tuli hirveä lumikinos Ulkoiluttajilla(Kia&Inka tytöt) oli ainaki hauskaa, kun mä liukastelin. Siinä lenkillä tuli kanssa vastaan sellaset kaks poikaa ja äiti, joilla oli pulkka mukana. Oisin voinu mennä niitten kanssa pulkkailemaa, mut mua kiellettii Terkkuja sisaruksille! T: Veeti

Wednesday, March 25, 2009

Riiviö

Moikka taas kaikki!!
Ihmiset on oikeesti hölmöjä ku ei tajuu et se leikki missä mä oon peto ja ne saaliita on kiva, mun mielestä :)
Aina ku alkaa liikaa järsii jotai ihmistä ni joutuu jäähyilee, sit meen nurkkaan mököttää ku ei muutakaa tekemistä....Tai sit toi Toni poika nostaa jalat sohvalle niin ettei pääse niihin käsiks ku en vielä osaa/pysty/jaksa hypätä niin korkeelle.
Mun Iskä on menos aina mun petiin ja sitä kyllä saa näykkästä mut sekin sanoo seis sit kun ei saa :(
Päivällä ku tulin ulkoo oli mulla glennihepulikohtaus. Toni poika pelas ni mä kävin haukahtamas siinä vieres ja sit täysillä pakoon :))
Tänää kun olin iltalenkillä äiskän ja iskän kanssa ni vastaan tuli nyt jo tuttuja isoja koiria ja sit yks sellane pienempi joku chihuahua tai joku mut se ei mua paljon liikuttanu oli vähä rotan näkönen ;)
Isommat koirat on paljon mukavampii, mun lenkillä tulee usein vastaan kaks jotai saksanpaimenkoiraa, iskä ainaki sanonu et ne on, Nelson ja Emma. Niitten kans en vielä oo ollu nenät vastakkain ku niitten äippä sanoo et oon muka pieni, pyh pah.

Tuesday, March 24, 2009

Hyvää kevät-talvea kaikille!!

Heipä hei, pitkästä aikaa..

Maaliskuuta mennään ja vauhdilla ja lumet sulaa kohisten, vaikka sitä vielä välillä sateleekin lisää.. Minusta on tullut iso tyttö ja ensimmäiset juoksut tuli juostua ja oli muuten aika outoa ja uutta!! Pidin sellaisia tosi käteviä ja hienoja pöksyjä, etten tiputtelisi ympäriinsä, mutta kaikista parasta niissä oli se, että minäkin pystyin rauhoittumaan uneen paremmin, kun ei tarvinnut jatkuvasti putsata!! Eli vähensi stressiä kummasti!

Opin uuden asian taas tuossa juoksun myötä eli laulamisen jalon taidon!
Lauloin aarioita kaikille ohikulkijoille ja vähän muillekin! Olen löytänyt maailman parhaan "tähystyspaikan" olohuoneen sohvalta (siis istun silleen ihan pystyssä, melkein kuin ihmiset ja nojaan johonkin tukevaan eli yleensä pappaan), siitä kun on suora näköyhteys tiélle, missä sitten tallusteleekin jos jonkinlaista kulkijaa! Tulipa tuossa useana iltana peräkkäin jäniskin istuskelemaan ikkunan alle, kuuntelemaan lauluani.. olin nimittäin juuri oppinut "ulvomaan" tosi kauniista!!

Olen minä muutakin oppinut tässä näiden kuluneiden viikkojen aikana eli osasin istua käskystä JO KAUAN SITTEN ja tassun antamisenkin opin tosi aikaisin, samoin kuin "paikka" on toiminut jo pitkään, mutta nyt osaan mennä maahan!! Ja koska olen melko kulturelli ja kielitaitoinen koira, tottelöen tietenkin käskyjä sekä suomeksi että ruotsiksi!! Eipä olekaan ihan pieni juttu, kun kaikki pitää opetella tuplasti!

Kävin tänä'än pitkästä aikaa moikkaamassa Leena-mammaa ja vähän kyllä jännitti, kun olin menossa trimmattavaksi, enkä ollut ihan varma, että onko se hyvä vai huono juttu?? Siis että onko kivaa vai sattuuko ehkä.. Kaikki meni kuitenkin paremmin kuin osasin odottaa, eikä trimmaus kestänytkään kovin kauaa, olin ilmeisesti melko hyvin hoidettu jo kotosalla..

Ai hurja, unohdin kertoa, että olin verikokeessa tuossa pari viikkoa sitten ja se sitten vasta olikin kauheaa tai ainakin esitin sen olevan, nimittäin ponkaisin takajaloilleni niin kovalla voimalla lääkärin pistäessä, että veri lensi ympäriinsä, samoin kuin mamman silmälasit.. ja kesti hetkisen ennen kuin saivat tilanteen taas haltuunsa.. Saatiinpa sielläkin aikamoinen show aikaiseksi, niinkuin usein eläinlääkärissä teen! Aiemmalla käynnillä lensivät ilopissit pitkin seiniä tassujen vatkatessa lisää vauhtia (mamma piti kovasti hihnasta kiinni, enkä siis oikeasti liikkunut mihinkään..), kun oli NIIIIIN monta ihanaa karvaista kaveria samassa huoneessa..

Oli tarkoitus pyörähtää alkukesästä Ruotsin kautta Tanskaan, mutta saadaan jättää ensi kesään, kun ei olleet nuo rabies-vasta-aineet vielä tarpeeksi koholla (sain kyllä tehostepiikin, mitä en sitten edes huomannut, joten en voinut edes teeskennellä, että olisi sattunut!).. Kierretään siis vain bähän tätä kotosuomea ja suunnataan juhannukseksi Ahvenanmaalle ystäviä tapaamaan!

Niin .. ja sitten ilmoittauduin elämäni ensimmäiseen näyttelyyn Haminaan toukokuussa, saas nähdä kuinka "muijan" käy..

Mutta ensi kerralla enemmän ja nyt nukkumaan..
Väsyttääkin jo kovasti, on taas ollut sen verran tapahtumarikas päivä..

Unisin haukahduksin, Sandy (Marfidal Suzan Mignonne)

1.2.09 Lomaviikko takanapäin!

Heippa taas kaikille!

Piti tuossa jo aiemmin kirjoittaa, mutta menee tuo aika niin sukkelaan, ettei millään ehdi kaikkea, mitä on aikonut!

Perhe kävi tuossa viikon lomalla Teneriffalla ja minä lomailin mamman siskonpojan perheen luona sen aikaa. Oli tosi kivaa tavata uusia ihmisiä, mielenkiintoista tutustua uusiin paikkoihin ja penkoa uusia nurkkia!
Aika meni kuin siivillä, kunnes tajusin pari päivää ennen loman loppua, että "hei, missäs mun ihmiset on?" ja sit iskikin jonkinlainen ikävänpoikanen. Vähän olin apea ja itkeäkin piti ihan pikkuisen, mutta en menettänyt ruokahalua tai mitään niin vakavaa.
Mutta voi sitä riemua, kun omat ihmiset tulivat minua hakemaan ja pääsin takaisin kotiin!!! Olin pari päivää ihan TOSI kiltti, en yhtään kiskonut hihmasta tai tehnyt muitakaan tavallisia temppuiluja, vaan olin oikea mallikoira..
Mutta kukas sitä sellaista pitkään jaksaa?? En minä ainakaan ja ennen kuin viikko oli kulunut, olin taas tuttu vanha itseni ja yritin vähän sitä sun tätä, että saisin enemmän huomiota ja tietysti piti taas välillä testata, että kuka nyt sitten olikaan se pomo..!?
Elämä kulkee tuttuja uomiaan, eikä kuulemma ole ainakaan tiedossa, että pääsisin pitkään aikaan uudestaan "hoitoon" (tai retkelle, niinkuin itse ajattelen..), vaan ihan tässä tutussa ympäristössä tuttujen ihmisten kanssa elellään taas tuttua arkea!!

Halauksin!

13.1.09 Uusi vuosi, uudet kujeet..

Niinpä niin, siinä meni uusi vuosi ilman mitään traumoja.. juhliessa ja riekkuessa. Oltiin Turussa monta päivää (ja yötä) kyläilemässä ja kylläpä väsytti kun vihdoin kotiuduttiin.. Nukuin käytännössä pari päivää putkeen, mamma ja pappakin jo oikein ihmettelivät, että mikä oli kun ei edes aamupissille ollut kiirettä. Kellon ympäri tuli vedettyä sikeitä ihan ilman että olisi tehnyt heikkoakaan.. No, nyt on sitten loppuviikosta taas jotain uutta ja erilaista tiedossa, kun ihmisperhe lähtee lomalle etelään, eikä sinne voi kuulemma ottaa koiria mukaan, vaikka kuinka perheenjäseniä olisivatkin. Niinpä minä sitten muutan viikoksi muualle asumaan. Pääsen leikkimään vähän pienempien ihmisten kanssakin, kun perheen lapset ovat paljon pienempiä kuin meidän pojat, joista nuorinkin jo toisella kymmenellä. Saapas nähdä pidetäänkö minulle kovaakin kuria vai saanko porskuttaa ihan ilman mitään rajoituksia.. Mamma kyllä muistutti moneen otteeseen perheen aikuisia, että kuri on oltava ja tiukkana sääntöjen kanssa ja että tarvittaessa saavat laittaa minut vaikka jäähylle (ja kuulemma pitääkin, jos rupean isottelemaan..??). Onhan niillä ennen ollut omakin koira, mutta Linda oli kuulemma noutaja, joten ihan eri puusta veistetty kuin minä, joka saan edustaa glennien jaloa sukua.. Palataan asiaan parin viikon päästä ja katsotaan miltä silloin tuntuu. Lomat pidetty ja palattu taas arkeen!! See you later alligator!

Sunday, March 22, 2009

Hammaskeiju

Terve kaverit!

Aattelin vähän kertoilla kuulumisia pitkästä aikaa. Ikää mulla on jo hurjat 5kk. Alan olla aika iso poika, painan kuulemma jo 12 kiloa. Kuulemma alkaa käydä jo kunnon päälle nostella mua esim rappusista ylös. Mä en muuten tykkää yhtään rappusista, ainakaan niistä mitkä meidän kellarissa on!

Mun hampaita vaivaa joku ihme juttu, ne tipahtelee pois yksi toisensa perään. Tän viikon aikana lähti kaikki kulmahampaat. Voitteko kuvitella miten vaikeaa on retuutella kaikkea ilman kulmahampaita. Noi mun ihmiset kuitenkin sanoi, että kyllä sieltä uudet jo kuulemma näkyy, että ei hätää. Osa mun hampaista on tallessa tossa pöydällä, oottelen josko hammaskeiju ne veisi ja toisi tilalle vaikka possunkorvan tai herkkuluun!

Oon aloittanut koulunkin tossa muutama viikko sitten. Siellä on aika iisejä juttuja opiskeltu vielä, niin kuin istumista ym. Musta siellä pitäisi keskittyä leikkimiseen! Oonkin osoittanut mieleni siellä aika vahvasti, koko ajan olis hinku päästä kaverien kaa peuhaamaan. Se vaan on harmi, että ne muut kaverit siellä on tosi pieniä, jotain miniatyyrikoiria, ja mä oon kuulemma ainakin 3 kertaa isompi kuin ne. Joten ei me päästä aina ihan kunnolla leikkimään, kun en mä tajua oikein varoa niitä. Höh! Mut on ne silti aika kivoja kavereita.

Ai niin, ja loppuun vielä yksi kuva, luettiin "iskän" kaa Ramones kirjaa tässä.

Eka viikko kotona


Nyt on pieni glenni isossa maailmassa ihmeissään kun ei enää ole niitä siskoja ja veljiä. Kaikki on kauheen isoa ja korkealla.....Sit kun meen tän paikan missä nukun ulkopuolelle on märkää ja kylmää ja jossain paikoissa on sellasta valkosta juttua jota kuulema sanotaan lumeksi, ihme tököttiä.
Täällä kotona on kiva mennä ja tutustua paikkoihin ku välillä pääsee pisut ja sit tulee mun iskä tai äippä korjaa niitä paperilla tai rätillä. Munhan piti kyllä heti ku olin tutustunu paremmin tähän paikkaan niin käydä merkkaa joka matto joka huoneessa.
Ulkona ku oon niin kuuluu hirveesti eri ääniä ja kauheesti menee sellasia isoja juttuja ohi nopeesti kuulema ovat autoja... sit täällä on muitakin koiria kun tonne ulos menee ja neki on hirveen isoja.
Mun naapurustossa on kaks rottweileria ja ne murisee mulle, omituisia. Iskä sanoo ettei niillä oo kaikki kotona :)) mähän oon niin pieni ettei mulle vielä voi murista mut kun mä kasvan isoks niin sit ainaski murisen takas tai annan olla ja kävelen ohi arvokkaasti häntä pystyssä...
Ulkoo kun oon tullu sisälle niin pikkusen pitää levätä ennen kun mopo lähtee tosi pahasti käsistä, sitte mennään ja purraan kaikkea, vinkulelusta ihmisiin. Noi ihmiset ei vaan tykkää ku niitä puree, joutuu jäähylle jos ei lopeta ajoissa :( oon ollu pari kertaa jäähyllä....

Saturday, March 21, 2009

Rakkaalla koiralla monta nimeä

Helmi on ollut Suomessa nyt vähän päälle vuoden. 11.3. 2008 oli se päivä, kun tessun tassut osuivat Suomen kamaralle ensikertaa. Katselin juuri kuvia vuoden takaa ja kyllä se Helmi on kasvanut. Pienestä ja lentokonetta pelästyneestä turrista on tullut iso turri, joka ei näytä pelkäävän oikein mitään (no ehkä ilotulitusta).

Se on oppinut huomionkerjäämisen jalon taidon, kuten vikasta kuvasta huomaa. Se on valloittanut monta sydäntä, niin omistajansa kuin myös hoitajien. Se on syönyt kirjan selän ja pari piuhaa ja paljo koiranruokaa ja herkkuja. Teurastanut useamman pehmoeläimen, oikein tunteella.

Vuodessa siitä on tullut erottamaton osa elämää, en enää voi kuvitella päiviä ilman sitä. Tänä aikana se on saanut myös monta uutta nimeä, pari vähemmän mairittelevaakin ;)
Helmi, Helmi Orvokki, Orvokki, Orvokki Lehdokki (Vuokko ja moni muu), Helmut, HelmutKohl, Helmut Lotti, Helmutin enkeli, Hurja Helmi, Rukkanen, Kökkökoira, Pienikoira, Turjake... Siinä nyt pari käytetyintä nimeä, jolla sesseen viitataan.





























On se aikasta ihana.

Monday, March 2, 2009

Intopelle:)

Tätä lunta vaan tuntuu riittävän, ihan erilainen talvi kuin viimeksi. Jatkan siis intoilua lumessa! Helmin tyylillä en kyllä kaivaudu hankeen, vaan pompin ja kirmailen kuin sekopäinen:)

Kohta kuulemma äippä pistää mut ruotuun kun täytyy taas käyttäytyä näyttelyssä. Tulkaa kaikki glenniystävät moikkaamaan meitä Tampereelle!

Romeo