Wednesday, July 12, 2017

Riekutaan, riekutaan ja riekutaan!

Lempi, Meomodo Fantabulous Amy, tuli meille viikonlopuksi. Jare oli enemmän kuin innoissaan aktiivisesta leikkikaverista ja sitä riekkumista siis vaan jatkui ja jatkui, heh! Hyvin olivat 2-vuotias ja 8-kuukautinen samalla aaltopituudella ;)

Se on sitten ACTION!






ja VAUHTITÖRMÄYS ;)


Romeo ja Tinka saivat vähän hengähtää, kun niiden ei tarvinnu olla koko ajan viihdyttämässä Jarea, hyvä niin.

Lempi täytti juuri kaksi vuotta ja siitä on kyllä kasvanut aivan ihastuttava glennineiti! Lempi käyttäytyi meilläkin aivan erinomaisesti, on kiltti ja tottelevainen. Nukkuikin meidän sängyn vieressä päästämättä inahdustakaan, tosin sitä kyllä saattoi väsyttääkin aika paljon, heh!

Yksi asia on kyllä jännä, jotenkin auton pakkaamiseen liittyy se, että Lempiltä lähtee kuulo. Reps! Tyttösellä oli siis niin mukavaa meillä, että ei olisi halunnut lähteä ollenkaan pois. Onneksi meillä on aidattu piha, koska siellä me sit yritettiin juksuttaa Lempiä, että saataisiin se kiinni ja autoon.. Lopulta se ei voinut vastustaa hyviä herkkuja ja kiinni jäi!

Lempi varmaan luuli, että se joutuu  lähtemään jo kotiin. Näin ei ollutkaan vaan ajeltiin Karjaalle näyttelyyn. Tämä oli Lempin eka näyttely sen jälkeen kun se täytti kaksi vuotta noin viikko sitten. Ja eipä ollutkaan turha reissu, todellakaan! Lempi oli PN1, VSP ja sai vikan sertinsä ja valioitui Suomen muotovalioksi, jesjesjesjes! Lempi sai kunnian olla Kennel Meomodon ensimmäinem valio!



Tuomarina oli Branislav Rajic, Sloveniasta ja arvostelut kyllä olivat erittäin mieluista luettavaa:
2 years, very beautiful head. Strong jaws. Excellent front and neck. Good topline. Excellent tail and muscles. Correct coat. Nice colour. Very sound movement. Nice temperament.

Näyttelyn jälkeen Lempin epäilyt kotiin paluusta kyllä toteutuivat.. kävin matkalla heittämässä Lempin Keravalle. Silloin kyllä sain niin säälittäviä katseita osakseni, että melkein hellyin ja otin sen mukaani. Mutta vain melkein. Oonhan mä nyt kyllä aika monta noita " sä et oikeesti voi jättää mua tänne, mä en ihan varmasti pärjää täällä ja kun oon vielä niin ihanakin ja lupaan olla koko loppuelämäni maailman kiltein glenni ja teen ihan kaikki temput mitä vaan ikinä haluat" -ilmeitä ja silmien pyöritystä nähny :D


Lempi vaan ei tässä vaiheessa vielä tiennyt, että matka jatkuu hetken päästä oman perheen kanssa mökille ;) Sitten päikkäreitten jälkeen!

Minttu


Tuesday, July 4, 2017

Jare on ihan BIS

Aika kiitää ja Jaresta on tullut jo hieno pikkumies! Tässä kuvassa se on vielä ihan puupi, mutta samanlainen halinalle se on nyt isompanakin.


Ainahan sitä on puolueellinen ja omat pennut ovat niitä ihanimpia, ja ehkä myös raivostuttavimpia ;) Jare on tuolla miinuspuolella kunnostautunut mm. järsimällä ikkunalautaa ja sohvastakin lähti yksi palanen uudelleen verhoiltavaksi. Noo, ihan kaikkea ei voi selvästikään saada kun herra sitten kunnostautuu muuten luonnepuolella (ihan loistava, reipas ja kiltti) ja rakenteellisestikin kehitys on ainakin tässä vaiheessa ollut huimaa!

Meomodo Boho`s Trick or Treat

Olemme käyneet neljä kertaa näyttelyssä ja herra on päässyt yllättämään mamin niin että meinasi jo taju lähteä ja pyörrytti! Jare oli pentunäyttelyssä Lahdessa äitienpäivänä ensin ROP, sitten ihan loistavasti RYP1 (siitäkin jo huimasi) ja sitten kaiken lisäksi vielä BIS1! Tuomarina oli Paula Heikkinen-Lehkonen.



Kaiken kaikkiaan olemme nyt käyneet neljä kertaa pentuluokassa harjoittelemassa ja jokaiselta kerralta takataskussa ROP pentu ja KP :D Myös arvostelut ovat olleet aivan mairittelevia, tosin yksi tuomari esitti myös huolensa siitä, ettei herra kasva aivan yli, koska menisi jo nyt ihan täysin juniorikoirasta. Se on kyllä ihan aiheellinen huoli, olen miettinyt samaa, mutta katsotaan nyt. Toistaiseksi näyttää hyvältä.

Vielä pari näyttelyä ehditään käydä pentuluokassa, myös erkkari menee niissä merkeissä. Elokuun alusta ollaankin sitten junioriluokassa kehässä ja kisa kovenee. Syksylle on parit näyttelyt tiedossa ja sitten marraskuussa otammekin loikan Saksaan, Maailman Voittaja -näyttelyyn. Siitä tuleekin sitten varmaan aikamoinen retki, hih!

Kaiken menon ja meiningin (sitä riittää kotonakin Tinkan ja Romeon kaverina) Jare osaa rentoutua kun siltä tuntuu. Äidiltä perittynä tapana mielellään tyynyn kera, niin saa paremmat unet. On se niin ihana!





Minttu




Tuesday, February 28, 2017

Tehtäviini kuuluvat..

Moi kaikki, mä oon Jare - Meomodon Karkki tai Kepponen ;) Hienommasti sanottuna Meomodo Boho´s Trick or Treat. Mutta kuka sitä nyt tässä hienostelemaan alkaa, en ainakaan mä.



Just pissasin matollekin ja kattelin kun mun mamma lähti kiireen vilkkaa imeyttämään mun pissoja pois matosta. Tilannekuvan kyllä vähän pilasi se, että se käytti pinkkiä pyyhettä. Mutta en mä jaksa ottaa tosta tyttöjen väristä mitään stressiä. Niinkuin en paljon muustakaan, mähän oon siis vasta jotain 4 kuukautta vanha! Ja tässä kuvassa oon siis vasta 12 viikkoa, eiks mee aika hyvin ;)



Mä voisin vähän kertoo itsestäni, kun ei olla vielä tuttuja. Tehtäviini kuuluvat (yritän matkia Aina Inkeri Ankeista):

* Terassilla olevien lumien syöminen
* Isin tohveleiden varastaminen ja niillä ikenien hankaaminen
* Keittiön imuroiminen
* Portin takana odottamineeeeen.

Tämän lisäksi tehtäviini kuuluvat:
* Söpöileminen
* Isoveikka-Romeon kanssa painiminen
* Mummo-Tinkan kiusaaminen
* Alimmaisena oleminen
* Lumihankeen uppoaminen
* Pöydällä seisomineeennn.

Oi Luoja, anna minun jatkaa tätä hauskanpitoa :D


Hih, huomasittekos, mä oonkin varsinainen vitsiniekka! Nii-i, Karkki tai Kepponen! Tai kyllä mä osaan jo vaikka mitä, siis tuon ankean listan lisäksi. Osaan istua, odottaa ja tulla luoksekin. Myös Ei- sanan merkityksen tiedän, joskus vaan satun kuulemaan sen väärin. Mä oon kyllä niin perso kaikille herkuille ja kehuille, että mulla meinaa lähtee ihan lapasesta kun onnistun ja mamma on tyytyväinen.



Tosiaan asustelen Romeon ja Tinkan kanssa. Romeo on tosi ihana ja jaksaa leikkiä mun kanssa ihan joka päivä ja monta kertaa, vaikka onkin mua melkein 10 vuotta vanhempi. En ees osaa käsittää kuinka paljon se, mutta kait aika paljon. Tinka-mummo on vähän nuorempi, mutta sillä ottaa välillä mun hepulikohtaukset hermoon ja sit se vaan pysäyttää mut. Nykyään riittää että se vaan mulkasee mua sillä "hermo pettää ihan just" -silmällä, niin osaan väistää sitä. Kait se on taito sekin ;) Mutta tuun siis myös Tinkan kanssa hyvin toimeen, se vaan kait oottelee että kasvaisin vähän. Saan meinaa mulkoiluja siitäkin että joskus pissaan sisälle. Tinka ei taida enää muistaa että se on itekin ollu joskus pieni ja kaikki ei oo aina ihan niin helppoa. Kuten joka kerta muistaa kertoa, että nyt pitäis päästä ulos.

Innostuin niin tästä kirjoittamisesta, että taidankin kirjoitella useammin, nähdään siis taas!

Jare