Sunday, June 21, 2009

No niin...

Kyllähän tämä nyt sujuu hienosti kun ei olla näyttelyssä...

Hauskaa kesää kaikille ihanille tyttöglenneille, no.... ihan vähän pojillekin;)

Romeo

Thursday, June 18, 2009

Kuva-arvoitus

Onko koira...
...sukua Einsteinille?














...karannut leffasta Gremlins?














...vai ihan Helmi vaan, jälleen kerran edustuskunnossa ;)

Monday, June 8, 2009

Näyttelyssä


Yks sunnuntai mun mami ja iskä sano et nyt Veeti mennään..... Mentii ihan ihme paikkaan missä oli paljon koiria mut mä olin ainoo Glenni koko paikassa. Siel oli ihan äly isoja koiria ja sit oli sellasii mitkä oli mua pienempii ja mähän en niistä oikeen tajuu mitää. No sit siel oli sellanen kehä mihin piti mennä yhen dobermannin kanssa ja kiertää se ja mua alko väsyttää kesken sen kiertämisen niin et päätin vähäks aikaa mennä pitkäkseni sen kierron lomassa. Sit joku ukko joka koski mua ja silloin ois pitäny seistä mut mua väsytti, tai no ettehän kerro kellekää, mua ei huvittanu ....yäk.... sit taas mentii mamin kanssa kehässä. Sain sellasen sinisen nauhan ja sit mut kutsuttiin vähän ajan päästä uudelleen sinne kehään mut sit meitä koirii oli tosi monta siellä ja ne otti neljä erikseen siitä ja muut lähdettiin pois :(

Suuri metsästäjä/ruualla leikkijä

Kaapin kätköistä löytyi Helmille ajanvietettä ja aktivointia. Helmi saa ruokansa pömpelistä aina välillä. Ei kovinkaan usein, ettei pömpelin viehätys katoa. Pömpeliruokinnassa ruuaksi kelpaa ihan kaikki, se sama kuivaruokakin mitä ei Helmin hotsittanut äsken syödä.

On hauska katsoa miten koira on oppinut tuolla leikkimään, alussa ei oikein hokannut mistä se ruoka tulee ja miten se toimii. Pömpeli ei ole liian helppo juttu tuttunakaan, siinä on pohjassa paino joten se palautuu aina pystyyn takaisin. Vähän niinkuin joku lasten muki. Siinä on myös pieni aukko ylhäällä josta ruoka/ herkut tulevat ulos. Aukko ei kuitenkaan ole aivan pömpelin yläpäässä ja se lisää hieman tuota vaikeusastetta tähän hommaan.

Äänitehosteet ovat välillä aika kovat. Kolinaa ja lisää kolinaa. Varsinkin silloin, kun Helmi saa pömpelin jumiin siihen nurkkaan, jossa on patteritkin. Onneksi on sentään matot lattioilla, ne edes hieman auttavat tuossa äänieristyksessä... On kolinaa kerrakseen (Helmi tietenkin vie aina pömpelin pois matoilta, sori naapurit).


-Ellen& Helmi(suuri saalistaja)-

Sunday, June 7, 2009

Kuopiossa leirillä!

Heissan!

Mulla on ollut ihan mieletön viikonloppu. Susanna ja Hertta-glenni tuli hakemaan meidän kyytiin ja yhdessä mentiin Kuopioon asti. Meillä oli siellä Leena-Mamman järkkäämät treffit! Tehtiin kaikenlaista, agility-jutuista ja pitkistä lenkeistä tykkäsin kaikista eniten. Tai oikeestaan kyllä tykkäsin eniten kun Hertta ja Susanna oli meidän kanssa koko ajan, nukuttiinkin samassa huoneessa! Oli ihanaa heti aamusta vetästä pienet painit Hertan kanssa:) Hertta oli tosi kiva ja Susannallakin oli ihan erilaisia herkkuja kuin mun äipällä.


Me keksittiin Hertan kanssa pikku juoni, hih! Kun äippä lähti Susannan kanssa illalla syömään, niin minäpäs fiksuna avasinkin huoneen oven. Hertta on niin hyvä tyyppi että se jäljesti äipät ravintolasta, mä jäin vartioimaan huoneen luo ettei ovi mee kiinni;) Ei muuten menny kauaa kun mun äippä tuli ihan hädissään katsomaan että missä mä oon kun en ollu Hertan mukana ravintolassa. Juoni siis toimi! Paitsi että meidät jätettiin uudestaan kaksistaan ja äipät keksi jonkun patentin ettei me saatu enää ovea auki. Olis siis ilmeisesti pitäny seikkailla vaan ihan salaa...

Viikonlopun aikana ihan vaan paria narttua katselin myös sillä silmällä, sekin kuluttaa energiaa:) Hertasta en ollu sillai kiinnostunu, mut se oli kyl muuten tosi ihana.

Nyt oon tosi poikkikatkiväsy. Kiitos kaikille mukana olleille ja toivottavasti treffaillaan taas!

Romeo

Monday, June 1, 2009


Moi!

Me ollaan saatu uusi lempinimi! Me ollaan nykyään bipolaarihäiriö, eli kaksisuuntainen mielialahäiriö. Ai miks? Siksi, että Molly on ihan selvä maanikko, kun se ei koskaan pysähdy, ja mä olen taas kuulemma depressiivinen. No, meistä se kuulostaa tosi hienolta, niin me ollaan Mollyn kanssa mietitty.

Mua joskus rasittaa, kun aina pitäis olla tekemässä Mollyn kanssa jotain, enkä saa rauhassa levätä. Sitten Mami ja Iskä päätti erottaa meidät muutamaksi päiväksi, kun Mollylla oli juoksutkin parasta aikaa. Mä lähdin Iskän kanssa mökille ja Molly jäi Mamin kanssa kotiin. Mutta kuinkas sitten kävikään? En olis ikinä uskonu, että noi ihmiset voi olla niin hölmöjä. Eihän me kuitenkaan erossa haluta olla! Me tehtiin siskon kanssa äkkipäätös, että annetaan meidän ihmisten tuta kuinka huonon päätöksen ne oli tehneet. Me ei kumpikaan suostuttu tekemään mitään! Me ei syöty, ei kävelty lenkillä, ei leikitty, eikä oltu ihmisten seurassa. Me oltiin kumpikin ihan masentuneita. Vähän hyvä keino muuten saada uusia leluja ja herkkuja! Mutta me pysyttiin kovina, eikä menty siihen halpaan, vaan jatkettiin murjottamista, kunnes meidän ihmiset taipuivat palauttamaan meidät yhteen.

Voi sitä riemua, kun taas nähtiin pitkästä ( 5 päivää) aikaa! Me juostiin hulluina ympäri kotia, kaikki matot rullalla ja osa mööpeleistäkin uusilla paikoilla. Sitten me nukuttiin monta päivää ihan kylki kyljessä, eikä päästetty toistamme näkyvistä hetkeksikään ja ruokakin alkoi taas maistua kummallekin.Eihän noihin ihmisiin voi näköjään luottaa yhtään, kun ei tiedä mitä tyhmää ne aina välillä keksii.



No, anyway, tässäpä meidän kuulumisia muutama rivillinen pitkästä aikaa, kohta alkaa kesäloma, ja sitten meilläkin on aikaa kirjoitella tänne hauskoja tarinoita ja iloisia sattumuksia. Lämmintä ja aurinkoista kesää koko glenniporukalle!

Miller ja Molly