Minä Alma, perheen kesken myös Alpukainen, Alpu tai Alma-neiti muutin tammikuun viimeisenä päivänä tätä kuluvaa vuotta Lissaboniin. En ollut käynyt täällä aikaisemmin niin kuin ei perheenikään, Heikki ja Noora. Mistä lie saivat sitten ajatuksen tänne tulla, sitä en tiedä ja kuinka pitkään täällä ollaan, eivät taida itsekään sitä tietää. Mutta minulle on pääasia, että perhe on koossa! Ennen tänne lähtöä elämä alkoi olla kummallista, Heikki hävisi, koti oli täynnä laatikoita, joskus ei edes sohvalle mahtunut ja Noora oli vihainen kuin vahtikoira. Onneksi pääsin Iisalmeen mummolaan ja puuhastelemaan Ruska-serkun kanssa.
Sitten koitti ihmeellinen päivä! Heräsimme ihan liian aikaisin ja lähdimme ihan liian suuren tavaramäärän kanssa automatkalle. Tunnistin paikan, hei jätimme Heikin tänne! Mutta haisteluista huolimatta Heikkiä ei löytynyt. Tavarat hävisivät jonnekkin hihnalle, mutta se iso muovinen laatikko jäi. Tassuttelimme pitkiä käytäviä pitkin. Se nainen kyllä sanoi, että voi miten noin pienestä koirasta pitää maksaa paljon...mitä se minun pienuudestani tiesi siellä tiskin toisella puolen! Kuulin jotain kilohinnasta ja kolmesta sadasta.
Jonkin ajan kuluttua joku mies kärräsi minut laatikossa Nooran luokse. Olipas mukava nähdä, mutta toisaalta olipas paljon kaikkea mielenkiintoisia hajuja ja ihmisiä. Ja Heikki löytyi! Voi että nukuin koko sen päivän, mutta mikäs siinä oli nukkuessa, kun perhe oli koossa.
Tulipas kirjoitettua paljon, vaikka tämä on vasta alkua tarinalle! Paljon on ehtinyt tapahtua tällä välin, mutta siitä lisää myöhemmin. Nyt täytyy lähteä iltapissalle!
1 comment:
Tervetuloa mukaan Alma ja tosi mielenkiintoista kuulla mitä kaikkea sun elämään kuuluu siellä kaukana;)
Post a Comment