Mättäissä oli mukava makoilla ja välillä napsia muutama mustikka varvusta suuhun.
Eräällä lenkillä vastaan tuli oikea kummajainen. Ensin kuului kapsetta metsästä ja Helmi yritti kovasti kuikuilla mikä siellä metelöi.
Tuolla!
Poronkanttura taisi olla yhtä ihmeissään Helmistä kuin Helmi oli kantturasta. Helmi kun ei haukkunut kantturalle laisinkaan, sillä oli vain hirveä hinku päästä lähemmäksi tutkimaan uutta ilmestystä. Poroakin kiinnosti ja se seuraili meitä parinkymmenen metrin turvaetäisyyden päästä puolet lenkistä. Lopulta se sitten katosi takaisin metsään kun sai tuijoteltua tarpeeksi.
Ihmeellisiä nuo Lapin eläjät ;)
No comments:
Post a Comment