Kun sessen naama on tarpeeksi lumessa, pitää röhistä ja aivastella pariin otteeseen. Lunta nenässä ei olekaan niin kiva juttu kuin voisi luulla. Sen ei kuitenkaan voi antaa estää lumesta nauttimista ja kun aivastelusta on toivuttu on hyvä kellahtaa pehmoiseen lumeen ja ehkä kieriskellä siinä hetken. Vähintäänkin on yritettävä tunkea taas koko glenni lumen alle.
Tulos on sitten tässä:
Ja sitten sama homma uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen. Aina uudelleen kunnes ilkeät ihmiset kaappaavat glennin takaisin autoon ja vievät kohti uusia seikkailuja (esim. suihkua, jossa saa lumipaakut pois koirasta).
Helmi rakastaa lunta.
1 comment:
Helmi, olet ihan loistava tyyppi! Ihania kuvia:) Jos jostain tykkää, niin täytyyhän siitä nauttia täysillä.
Post a Comment