Viikko "kotona"!

Heipä hei vaan kaikille..
Halusin vain kertoa kaikille, että olen asunut uuden perheeni luona nyt viikon ja eilen vietin 8 viikkois- synttäreitäkin. Olen sopeutunut tosi hienosti niin omasta kuin perheeni mielestä!! Hyvä minä!

Meillä on ollut aikamoista hulinaa nyt parin päivän ajan, kun meille tuli Turusta vieraita. Niilläkin oli lapsia: kaksi vilkasta poikaa, jotka heti ihastuivat minuun ihan täysillä! Niin, kukapa ei sitä tekisi, mutta voi olla aika rankkaa, kun on tosi suosittu.. Päiväunet jäivät aika katkonaisiksi, kun ei millään malttanut nukkua ja koko ajan olisi joku halunnut syliin. Tosin mamma ja pappa sitten monesti rauhoittelivat tilannetta, muuten olisi mennyt liian villiksi. Eikä ne oikein tykänneet siitäkään, kun roikuin poikien housunlahkeissa. Vaikka se oli minusta tosi hauskaa..

Sitten yksi tosi iso juttu: MINÄ OSAAN SYÖDÄ IHAN ITSE!! Eli eipä tarvitse enää mamman tai papan syöttää, vaan olen päässyt pelostani ruokakuppia kohtaan ja käyn sillä silloin, kun olen nälkäinen. Vieläkään en syö kauhean isoja määräiä, mutta iahn selvästi olen ruvennut pyöristymään, ruuan jälkeen on välillä kuin pieni pallo mahan paikalla. Ja on niin hyvä olla, kun ei ole nälkä! Yhtään ei ole yököttänyt sen jälkeen, kun aloin saada useammin ruokaa.

Ukkosta en pelännyt yhtään, kun sellainen pyöri tässä Loviisan yläpuolella perjantaina ja lätäkössä uiminen vasta hauskaa olikin!! Siis aivan mahtavaa! Meille nimittäin tuli kovan vesisateen seurauksena jätti-iso lätäkkö heti ulko-oven rappujen eteen ja mikäs sen parempi, kuin päästä uimaan siihen. Ja tottakai pääsin välillä livahtamaan sisäänkin ilman että kukaan ehti kuivata minua tai tassujani. Taitaa olla pian siivouspäivä meillä kotona, sen verran hiekkaa ja kuraa on kulkeutunut sisään, vaikka ne mukamas yrittävät aina vähän pyyhkiä minua.
Turhaa touhua, sanon minä. Paljon kivempi on juosta sisään ja hypätä suoraan sohvalle (paitsi etten ihan vielä yletä sinne itse) juuri sellaisen kuin olen eli useimmiten VÄHÄN märkänä ja kuraisena..

Täytyy vielä vähän kehua, kun nimittäin tytöthän eivät koskaan kuule liikaa kohteliaisuuksia.. Yksi täti sanoi ihmis- veljelleni ettei ole koskaan nähnyt suloisempaa koiranpentua kuin minä,
eikä muuten ole ainoa joka niin on sanonut eli taidan olla harvinaisen kaunis..

Sitten kuulin mammalta, että onpas käynyt niin hauskasti, että koira-siskoni on muuttanut asumaan mamman serkun luokse Pyhtään Munapirttiin (matka kestää n.25min.), eikä mamma tiennyt etukäteen asiasta mitään vaan kuuli siitä sattumalta omalta äidiltään, jonka mökki on ihan lähellä koira-siskoni uutta kotia.. Että on se maailma ihmeellinen paikka! Samaan sukuun kaksi saman pentueen koiraa, toisista tietämättä!!

Nyt olisi päästävä iltapissille ja sitten yritettävä rauhoittua nukkumaan, mikä on yleensä aika vaikeaa, kun silloin on ihan hirveästi virtaa..

Kuulumisiin..

haukahduksin ja häntää heiluttaen,
Sandy (M. Suzan Mignonne)