Hiphei!

Moi, mä oon Sointu eli Susannan pentueesta M. Suzan Chérie. Vihdoinkin pääsin tänne kirjoittelemaan! Kaikennäköistä on jo kahdentoista elinviikkoni aikana ehtinytkin tapahtua. Olen käynyt kahdella eri mökillä, veneilemässä, uimassa, kylässä isovanhemmilla ja muualla ja nähnyt erikokoisia koiria. Yks oli aikuinen ja mua pienempi ja ihan hassu, kun olin sen mielestä hirveen pelottava! Toinen taas oli kans vielä pentu mut mua kolme kertaa isompi. Alko vähän nyppimään, kun se vahingossa osui tassuillaan mua naamaan. Vähän rotia hei! Omaa siskoa Sandya oli kyllä tosi kiva käydä moikkaamassa. Meilä oli ihan omat kujeet!

On mulle käyny ikäviäkin juttuja. Kaks punkkia oon jo meijän pusikoista löytäny, mut onneks ne saatiin punkkipihdeillä irti. Sitten tässä eräänä iltana mulle tuli tosi ikävä olo. Oli pakko välillä kiljua, kun sattu niin paljon. Koko yönä en oikeen saanu nukuttua. Aamulla lähettiin sitten lääkäriin, ja olin kuulemma tosi reipas. Verinäytteestä selvisi, että mulla on alkava pissatulehdus. Onneksi ne tädit löysi heti ongelman syyn, ja nyt popsin jotain antibootteja ja ei satu enää yhtään. Mut Sandy, ei siellä lääkärissä ollut yhtään pelottavaa, saat vaan lisää ihailijoita!

Ja Sandy, ei sisälle oo kivaa tehdä tarpeita! Siel alkaa haisee.. Mä pyydän mieluummin ulos, kun on hätä. Tosin joskus leikin lomassa en ihan ehi sinne asti. Sateella yritän päästä rapun portaiden alle vääntämään, mutta ilmeisesti ne ei oikein mahdu hakemaan kasoja sieltä pois, joten joudun tyytymään puskaan. Muutenkin oon nykyään kuulemma aika kelpo pentu. Vähän mulkasin Leenamammaa, kun se viime viikonloppuna koulutti mua kovemmalla otteella. Mutta nyt kun mami ja iskä on tehny samalla tavalla kotona, oon ymmärtäny talon säännöt. Välillä tietty pitää vähän hepuloida ja pistää ranttaliksi!

Mukavaa viikonloppua kaikille ja kovasti hännän (kyllä koko koira sillon heiluu) heilautuksia!

Sointu, Anna & Jarkko

(Höh, ei nyt saada liitettyä tähän kuvaa, mutta ens kerralla sitten!)