Aina ei voi voittaa

Retkipäivä! Tai itse asiassa päivät ;) Äipän kanssa käytiin Leena-mammalla kylässä maanantaina ja sitten keskiviikkonakin. Ja arvatkaas mitä, äipällä ja Leena-mammalla taisi olla jotain suunnitelmia, koska molemmilla kerroilla siellä oli myös Samu-glenni oman äippänsä kanssa. Maanantaina homma meni ihan leikkimiseksi, eihän se toki mua haitannut ;) Mutta äippä kertoi että nyt oltiin vähän liian aikaisessa, vaikka mä mielelläni oisinkin jo ottanut sulhasekseni kotikulmien urokset, rodusta piittaamatta. Suunnittelin jo esim. Ylämaan Glennejä, Paimen-Glennejä ja Silkki-Glennejä. Se silkki-juttu mua kyllä ihmetytti itseänikin, yleensä en yhtään tykkää siitä räksyttäjästä, mutta jotenkin nyt mulla oli aika helliä tunteita sitä(kin) kohtaan...

Hormoonit, argh!

Pusuja!

Kaikesta huolimatta tai juuri sen takia, me mentiin siis keskiviikkona uudestaan. Mua jotenkin oikein kihelmöi ja kutitteli sisuksista  kun näin Samun ja tein jotain tahattomia liikkeitäkin. Mun häntä eli ihan omaa elämäänsä ja poukkoili sivulta sivulle. 

Melko varovasti aloteltiin leikkimistä tällä kertaa Samun kanssa, vähän pussailtiin ja oltiin hippaa. Tai ei se oikeestaan ees ollu hippaa, kun Samu halus koko ajan ottaa vaan mua kiinni. Ehdittiin me kyllä papukaijojakin tsekkaamaan. Siitä hommasta meille kyllä tuli vähän huutoa, ois kuulemma saatu niiltä nekkuun hyvin nopeesti.. 

Mä haluun tutustua tohon! Ei se voi olla vaarallinen
kun se on noin pienikin...

 Mä olin yllättävän hyvällä tuulella, mutta Samu ei ehkä tainnu ihan tajuta sitä. Se ois vaan halunnu leikkiä mun kanssa eikä ryhtyä tositoimiin ollenkaan. Aikamoinen härnääjä se poika! Toisaalta, Samu asuu mun siskon kanssa ja se varmaan luuli, että munkaan päälle ei saa hyppiä, vaikka kuinka sitä kannustettiin. Sanni kun on vielä ehkä vähän temperamenttisempi kuin mä, niin Samu on tottunut olemaan superherrasmies, ettei tule tytöltä sanomista ;)

Saisko täällä ees jotain juotavaa? Mulle tuli hiki.

Tällä kertaa ei siis vauvoja tule, mutta sitten seuraavista juoksuista kokeillaan uudestaan. Pääsen silloin  kuulemma leikkimään eri pojan kanssa, kukakohan se mahtaa olla? Taidankin aloittaa seuraavat juoksut heti ensi kuussa, on nää retket Leena-Mammalle niin jännittäviä!

Niin tekis mieli, mutta janokin tuli ja tuolla on noita
papukaijojakin kyttäämässä miten mä suoriudun..
yritä nyt sit tässä jotain!

Oli kyllä aika rankka viikko, kun on koko ajan pitäny rakastaa jotain. Romeo on yrittäny lohduttaa mua puksuttelemalla mua kylkeen ja pussailemalla mua. Mutta ei se nyt kuitenkaan oo auttanu, se on mun veikka ja se ei haluu mua silleen oikeesti, tietenkään. Ja jos muistatte, niin ei sillä olis kyllä miehisiä edellytyksiäkään rakastaa mua "sillai" ;)

Nyt näistä jutuista alkaa tulla jo niin levottomia, että on pakko lopettaa. Hei ai niin vielä, nyt kun vauvoja ei tule, niin äippä kertoi että pääsen keväällä ja kesällä näyttelyihin. Sekin on kyllä kivaa, laatureissuja äipän kanssa kahdestaan!

Tinka

Koiranelämän aakkosia

Bruno Kokkolasta tervehdys! Ajattelin viestitellä teille mun kuulumisia, kesä on ollut ihan mahtava ja mustakin on tainnut tulla jo tosi iso poika:) Mamma ainakin on sanonu mulle, että oon oppinu jo tosi paljon, oon siis ihan just täydellinen!

Mamma sanoi että tästä pitää ehkä kertoa ihan ykkösenä, mutta mä oon nyt ihan oikeasti sisäsiisti! Se ei tainnut ollut ihan helppo projekti, kuulemma jäin luokalleni pari kertaa ja niinpä opiskelinkin vähän pidemmän oppimäärän. En mä kyllä vaan huomannu, että koulu ois ollu rankkaa. Mammalle se tais ollakin vähän rankempaa, kuulemma mun sisäsiisteyskoulu kuuluu TOP10-listalle sen elämän haastavimmissa hetkissä. No, kai sitä jo vähän helpottaa kun se sai laittaa matot lattialle ja mä osaa ihan ite pyytää ulos jos siltä tuntuu:)

Kattokaas tätä! Mä osaan jo nostaa jalkaakin niinkuin isot pojat tekee! 

Kesän aikana olen tavannu tosi paljon muita koiruuksia. Mamma sanoo, että olen ihanan avoin ja sosiaalinen, ja tuun toimeen kaikkien kanssa. No, johan niitä erilaisia karvaturreja on kotonakin melkein joka päivä, heh! Kotona ravaavien koirien lisäksi olen tavannut kesän aikana mun siskon Taimin, pariinkin kertaan! Ekana nähtiin pentutapaamisessa Leenalla, siitä taisi ollakin juttua jo aikaisemminkin. Samalla reissulla tapasin Samu-glennin Heinolassa, se oli kyllä hassu poika ja ihana leikkikaveri! Ehkä me tavataan joskus vielä toistekin:)

Bruno ja Taimi

Hulina alkoi meillä heti Kokkolan näyttelyn aikoihin, kun Tinka tuli Lahdesta meille kylään. Ja sitten vielä Taimi ja sen veikka Untokin tuli meille poikkeamaan! Aika hurja meininki, etten sanois:) Eniten mä kuitenkin ehkä tykkäsin juosta sen Taimin kanssa ja kurmuuttaa sitä, pitäähän siskoa nyt vähän kiusata, eiks niin? Näiden vierailevien tähtien lisäksi mun glennikamuihin kuuluvat Lissu ja Nemo, jotka kanssa asuu Kokkolassa:)

Mitäs muuta mä oonkaan jo oppinu..? Ai niin, mä oon päässy tosi pitkälle siitä alun "panta kaulaan ja en suostu kävelemään kuin metrin" -vaiheesta. Pahimpana mielenosoituksena heittäydyin silloin jopa selälleni. Enkös ollutkin aika hurja? No, mamma voitti ja nykyään me lenkkeillään pitkiä lenkkejä. Sen oon huomannu, että mamma tykkää kun katson sitä silmiin. Kontakti selkeästi kannattaa, siitä saa aina välillä herkkujakin;)

Näyttelyharkoissa, handlerina Selina

Oon kokeillu tuota katsekontaktia myös näyttelyharkoissa, joo-o, luitte oikein! Ja mä oon jo tosi hyvä näyttelykoira, ehkä kaikista paras, ainakin omasta mielestäni. No, kohta muutkin näkee kuinka hieno mä oon, kun 16.9. on pentunäyttely Kokkolassa. Saa pitää peukkuja!

Nyt te varmaan kuvittelette, että mä huijasin ja mun koko kesä on ollu vaan koulua.. No tavallaanhan se onkin ollu, mutta hauskaa sellaista. Kattokaas nyt tätäkin! Mähän osaan uida:) Toi mun isosisko Fanni on ehkä vähän vauhdikkaampi vedessä, mutta sillä onkin paljon pidemmät jalat kuin mulla...

Bruno ja Fanni polskimassa

Niin ja ollaan me oltu mökilläkin, Iso-Syötteellä! Me ollaan vaellettu hienoissa maisemissa, tai no en mä niinkään niistä maisemista, mutta ne porot! Niitä on kiva jahdata, ja oon tainnu pari papanaakin syödä, ihan tahallani ;) Ja on siitä kaikesta mun oppimastani ollu kyllä tosi paljon hyötyäkin, mamma voi pitää mua huoletta irti, koska yleensä muistan aina totella Tule! Odota! Sivulle! -käskyjä. Etenkin kun tiedän, että mamman taskussa on maailman herkullisimpia kananpalasia... mä en voi edes kirjoittaa tästä kun kuola alkaa valua! Jos meen nyt heti sivulle, niin saisinkohan yhden....

Bruno mamman kanssa

Mä tykkään mielettömästi reissata ja oonkin joka paikassa kuin kotonani. Mökillä, autossa, tuntureilla, hotellissa... kunhan vaan mulle tärkeitä ihmisiä on mukana niin voin olla huoletta :) Paitsi.. etutassujen kynsien leikkaus on kyllä niin ärsyttävää puuhaa, että siinä ei auta edes mamman läsnäolo ja kananpalaset.. Sille hommalle mä sanon yäk! Siis iso YÄK! Ja toinen vähän pienempi yäk menee hevosille. Ne nuuskii ja yrittää nuolla mua. Joo..kiitos ei!

Ihan pari pikku juttua on siis vielä opeteltavana, muuten mä osaankin jo kaiken;)

Ihana minä!

Bruno (iso poika 6 kk)

ps. Ja arvatkaas mitä mä teen seuraavaksi? Mamma vie mut pentutottikseen! En ihan vielä tiedä mitä se on, mut jos siihen liittyy kananpaloja niin sen täytyy olla varmasti aika kivaa ;)

Tähtireissu!

Hei kaikille! Tinksu tässä pitkästä aikaa :)

Romeo on vaan kirjotellu tänne kaikkea kivaa, nyt on mun vuoro ja Romeo ei liity tähän mitenkään:) Tähän liittyykin Samu-glenni! Äippä otti mut mukaan ja mentiin Heinolaan leikkimään Samun kanssa, sellaiseen tosi kivaan koirapuistoon, jossa oli polkuja ja puita. Ja tietty  LUNTA! Me tykätään Samun kanssa molemmat lumesta, niin ja olihan se tosi kivaa juosta täysiä kilpaa:)

Hippaa! Et vamasti saa mua kiinni!

Olin jo melkein unohtanut kuinka mukava Samu on, piti aluksi vähän isotella sille, mutta sitten huomasin ettei se kannata, leikkiminen on paljon kivempaa:) Paitsi pari kertaa olin vähän mustis mun äipästä, kun se rapsutti Samua.... Silloin mun piti kyllä tehdä Samulle selväksi kenen äippä sitä rapsuttelee ;)

Ihana Samu :) Lumikuono :)

Pitihän munkin välillä vähentää hikeä möyrimällä hangessa. 

Ja taas mennään! 

Parta jäässä ja pari ylimääräistä lumikökköä
 karvoissa.. Mutta ei mua oo tehty sokerista, leikki jatkukoon!

Josko vielä vähän leikittäis ennenkuin lähdetään kotiin? JOOOO!

Tää koirapuisto oli muuten Tähtiniemessä, aika hauska nimi paikalle jossa voi viettää hauskoja hetkiä :) Tämä reissu oli ainakin mun tän päivän tähtihetki! Ihan vähän riehun tässä vielä Romeon kanssa...ai niin, eihän Romeon pitäny liittyä tähän mitenkään.. ja sitten taidan ottaa pikku päikkärit. Jos vaikka vielä näkis Samusta leikkiunia.

Tinka