Aina ei voi voittaa

Retkipäivä! Tai itse asiassa päivät ;) Äipän kanssa käytiin Leena-mammalla kylässä maanantaina ja sitten keskiviikkonakin. Ja arvatkaas mitä, äipällä ja Leena-mammalla taisi olla jotain suunnitelmia, koska molemmilla kerroilla siellä oli myös Samu-glenni oman äippänsä kanssa. Maanantaina homma meni ihan leikkimiseksi, eihän se toki mua haitannut ;) Mutta äippä kertoi että nyt oltiin vähän liian aikaisessa, vaikka mä mielelläni oisinkin jo ottanut sulhasekseni kotikulmien urokset, rodusta piittaamatta. Suunnittelin jo esim. Ylämaan Glennejä, Paimen-Glennejä ja Silkki-Glennejä. Se silkki-juttu mua kyllä ihmetytti itseänikin, yleensä en yhtään tykkää siitä räksyttäjästä, mutta jotenkin nyt mulla oli aika helliä tunteita sitä(kin) kohtaan...

Hormoonit, argh!

Pusuja!

Kaikesta huolimatta tai juuri sen takia, me mentiin siis keskiviikkona uudestaan. Mua jotenkin oikein kihelmöi ja kutitteli sisuksista  kun näin Samun ja tein jotain tahattomia liikkeitäkin. Mun häntä eli ihan omaa elämäänsä ja poukkoili sivulta sivulle. 

Melko varovasti aloteltiin leikkimistä tällä kertaa Samun kanssa, vähän pussailtiin ja oltiin hippaa. Tai ei se oikeestaan ees ollu hippaa, kun Samu halus koko ajan ottaa vaan mua kiinni. Ehdittiin me kyllä papukaijojakin tsekkaamaan. Siitä hommasta meille kyllä tuli vähän huutoa, ois kuulemma saatu niiltä nekkuun hyvin nopeesti.. 

Mä haluun tutustua tohon! Ei se voi olla vaarallinen
kun se on noin pienikin...

 Mä olin yllättävän hyvällä tuulella, mutta Samu ei ehkä tainnu ihan tajuta sitä. Se ois vaan halunnu leikkiä mun kanssa eikä ryhtyä tositoimiin ollenkaan. Aikamoinen härnääjä se poika! Toisaalta, Samu asuu mun siskon kanssa ja se varmaan luuli, että munkaan päälle ei saa hyppiä, vaikka kuinka sitä kannustettiin. Sanni kun on vielä ehkä vähän temperamenttisempi kuin mä, niin Samu on tottunut olemaan superherrasmies, ettei tule tytöltä sanomista ;)

Saisko täällä ees jotain juotavaa? Mulle tuli hiki.

Tällä kertaa ei siis vauvoja tule, mutta sitten seuraavista juoksuista kokeillaan uudestaan. Pääsen silloin  kuulemma leikkimään eri pojan kanssa, kukakohan se mahtaa olla? Taidankin aloittaa seuraavat juoksut heti ensi kuussa, on nää retket Leena-Mammalle niin jännittäviä!

Niin tekis mieli, mutta janokin tuli ja tuolla on noita
papukaijojakin kyttäämässä miten mä suoriudun..
yritä nyt sit tässä jotain!

Oli kyllä aika rankka viikko, kun on koko ajan pitäny rakastaa jotain. Romeo on yrittäny lohduttaa mua puksuttelemalla mua kylkeen ja pussailemalla mua. Mutta ei se nyt kuitenkaan oo auttanu, se on mun veikka ja se ei haluu mua silleen oikeesti, tietenkään. Ja jos muistatte, niin ei sillä olis kyllä miehisiä edellytyksiäkään rakastaa mua "sillai" ;)

Nyt näistä jutuista alkaa tulla jo niin levottomia, että on pakko lopettaa. Hei ai niin vielä, nyt kun vauvoja ei tule, niin äippä kertoi että pääsen keväällä ja kesällä näyttelyihin. Sekin on kyllä kivaa, laatureissuja äipän kanssa kahdestaan!

Tinka