Melkoista rallia Kokkolassa!

Voihan kesäloma! Me lähdettiin taas äipän kanssa reissuun. Ekana mentiin Keuruulle, Valkealahteen. Me oltiin siellä vaan yksi yö ja mua alkoi aamulla kyllä ihan kiukuttaa, kun äippä pakkasi jo heti aamulla autoa. Enhän mä nyt vielä kotiin halunnut lähteä kotiin!

Mutta eipäs me mentykään! Jouduin olemaan pitkän matkan autossa. Kerran jo luulin, että oltiin perillä, kun pysähdyttiin Kyyjärven Shellillä ja siellä mukava mies innostui nähdessään minut. Tai oikeastaan se innostui nähdessään glennin, sillä itselläkin oli kotona glenni ;) No, mutta siis se Shell ei ollut meidän määränpää, vaan matka jatkui. Kokkolaan! Ja siellä mulla olikin aikamoinen vastaanottokomitea! Ihanat Bruno (joka näyttää ihan Romeo-veikalta) ja Fanni (joka on vaan äipän mielestä ihana).

Bruno ja Fanni

Mulla kärähti hermot sillä sekunnilla kun näin Fannin, ja se tunne taisi olla aika molemminpuolinen. Karvat vaan lentelivät pitkin pihaa, kun me matsattiin siitä kumpi on parempi bitch! No, se leikki loppui lyhyeen ja sitten me ei enää nähtykään toisiamme... Fanni lähti kuulemma Syötteelle mökkeilemään. No, voitte uskoa että mua se ei haitannu pätkääkään. Ihku Brunis jäi siis vaan mun kaveriksi ;)

Ja ette voi ees uskoa kuinka paljon me riehuttiin! Me lähdettiin heti ekana päivänä montuille, mulle ne kävi kyllä ihan järvestä ;) Kivat ihmiset on kaivanu meille paljon järviä, heh!

Brunon jahtaaminen uimisen välillä oli ihan mun suosikkipuuhaa! Tai sitten menin vaan Brunon virittämään ansaan, se kun tahtoi leikkiä ja riekkua koko ajan, niin se yllytti mua jahtaamaan itseään.. Oli miten oli, hauskaa meillä oli juosta ja riehua, tiukkoja käännöksiä niin että hiekka vaan pöllysi!

Bruno oli kyllä aika nössö, kun se ei uskaltautunut ihan kokonaan uimaan. Se vaan kahlaili rannassa ja ihmetteli, että miten se saisi tuon kepin tuolta järvestä.Hupsu poika! Vähän kun liikuttaa tassuja vedessä niin sitten pääsee loistavasti eteenpäin ja keppi tulee melkein itsestään luo ;) Pitää vaan muistaa, ettei pidä suuta liian auki, ettei mene vettä suuhun... sitten tulee sellainen yskimisköhimiskohtaus. Olen kokeillut.

Bruno ihmettelee että miten tuo tyttö oikein osaa muka hakea keppejä
järvestä ja uida, kun hän ei uskalla... ;)

No me aikamme juostiin ja uitiin siellä montuille. Meidän mammat jo luuli, että me ollaan ihan puhki lenkin jälkeen, mutta mitä vielä! Me kuiskuteltiin pihalla, että josko vähän vielä riehuttaisiin...

Kuiskuttelua

 Ja siitähän se taas lähti, melkoinen ralli!

No ei me ihan koko iltaa jaksettu. Tai mulla meinas jo vähän sitten hermot mennä, kyllähän naisen pitäisi välillä saada vähän lepoa ja päästä kauneusunillekin.. Tästä seurasi siis pieni ärripurrikohtaus ja minä jouduin sen seurauksena makuuhuoneeseen nukkumaan. Näytti se Brunokin olevan kyllä jo aika puhki...

Bruno the Romeon poika

Seuraavana päivänä hyvin nukutun yön jälkeen me mentiin Harrbådaan, sellaiselle majakkarannalle. Tämä olikin kuulemma vähän erilainen järvi, kun se on niin iso! Mutta koosta viis, järvi tai meri, niin lenkkeily rannalla tarkoittaa kyllä automaattisesti riehumista, ainakin mun ja Brunon kielellä ;)

Ja huh mitä menoa tämä olikin! Eilinen oli vielä aika kesyä tähän verrattuna! ;)

IIIIK! Äkkijarrutus ja hiekat pois!

Hippaa!

Happy Friends!

Miten musta löytyikin noin paljon energiaa?? Tai no, seura taisi tehdä kaltaisekseen. Meidän äipätkin sanoi että joukossa tyhmyys tiivistyy kun välillä oltiin ihan hupsuja ja opetin Brunonkin haukkumaan kun joku tulee taloon sisään.. No, se on kyllä ihan tyhmä tapa, toivottavasti Bruno unohtaa sen kun se ei enää nää mua...

Me siis oltiin siellä Kokkolassa aika monta päivää. Lauantaina luulin jo, että me lähdettiin kotiin, mutta mitä vielä. Me ajettiinkin vielä kauemmaksi, Ouluun asti! Bruno varmaan luuli, että se pääsi musta jo eroon. Olin vähän kiukutellut jo sillekin.. ihan vaan silloin kun olin vähän liian ylikierroksilla. Enkä mä mitään pahaa, naisilla saa mennä hermot miehiin aina välillä ;)  Mutta ei se siis päässy musta eroon, me mentiin illalla takaisin, heh! Brunon ilme oli aika näkemisen arvoinen kun hieman väsy Tinksu tuli takaisin pokaalien kanssa ;)

Oulussa oli siis kansainvälinen koiranäyttely, siitä ihan kohta seuraavassa kirjoituksessa! Sitä ennen haluan jo sanoa isot kiitokset Brunolle ja Brunon äipälle loistavasta seurasta. Nyt mua kyllä nukuttaa niin paljon, etten meinaa lenkille jaksaa herätä.. Esitin siis vaan teille superenergistä ;) Kyllä se munkin on aina välillä levättävä... myönnetään.

Tinka, Tinksu-Pinksu, Vuh-Vuh

Tulevat tähdet!

Hauskoja kuulumisia Kokkolasta! Sunnuntaina 16.9. Kokkolassa oli pentunäyttely ja Romeon vauvat Bruno ja Taimi, jotka ovat siis jo tosi isoja, aloittivat näyttelyuransa:) Koiruuksien mammoja taisi jännittää enemmän kuin itse päätähtiä.. glennithän tunnetusti ottavat asian kuin asian aika lunkisti!

Bruno hymyilee jo valmiiksi kun tietää että handlerin
taskussa on herkkuja ;)

Yleensäkin pentunäyttelyssä on menoa ja meininkiä ja naurulta ei voi välttyä. Niin kävi tälläkin kertaa. Sählinki alkoi heti lähtöön, kun Bruno ja Taimi kutsuttiin samaan aikaan kehään. Ei ole tietoa että kuka oli eniten pihalla, kehis, tuomari vai osallistujat, mutta tuomari tajusi vasta pöydällä että Taimihan on tyttö! Hän oli kuulemma miettinytkin että miten urokset ovat niin eri kokoisia.. jepjep!

Go Bruno! Handlerina Selina.

Bruno ja Taimi olivat kehässä jo ihan PRO!

Hmm.. jos toi täti nyt katsois muhun päin niin voisin vaikka
antaa sille lipaisun...

Pöytä sujui myös Taimilta ihan ammattilaisen ottein.  Taitaapi seurata
isoveikka Unton jalanjälkiä ;)

Jes jes jes.. kohta mä nappaan ton herkun! Ai mä ihan vahingossa
taisin myös seistä rauhassa paikallani.. taitaa mamma olla musta ylpeä!
 (eli saan lisää herkkuja...)

Tuomarina oli Marjatta Pylvänäinen-Suorsa ja tällä kertaa hän valitsi Taimin ROP-pennuksi. Molemmat saivat hienot arvostelut, mitä nyt vahvarakenteinen Bruno sai vähän noottia siitä, että oli muka liian pulskassa kunnossa. Iso poika, isäänsä tullut ;)

Onks pakko jos ei taho??

Bruno ja Taimi jaksoivat ihan superhienosti edustaa glennejä, tosin ryhmäkehän jälkeen ei Taimilla oikein riittänyt enää puhtia show-meininkiin, tyttö oli ihan puhkikatkipoikkiväsy...

Tai sitten ei... Näyttelyn jälkeen Kokkolan oma poika Bruno sai vielä vieraakseen Taimin ennenkuin Taimi lähti kotiin päin. Jostain kaivettiin viimeisetkin energianrippeet ja molemmat riehuivat ihan sata lasissa. Sinne, tänne, tonne, sohvalle, pöydän taakse! Hippa! Et saa mua kiinni! Painitaanko?!

Ai mikä väsymys?! Ei meitä ainakaan väsytä yhtään!

Siitä ei ole tietoa kauanko nämä kaksi energiapakkausta olisivat vielä jaksaneet riehua, aika äärirajoilla kyllä taidettiin jo mennä ;)  Kun Taimi kuorsasi automatkalla kotiin, Bruno otti rakkaan nalle suuhunsa ja vaipui syvään uneen. Tuosta unesta ei sitten hevillä herättykään, taitaa poika nukkua vieläkin ;) On se esiintyminen sen verran rankkaa touhua.

Seuraavaksi Bruno ja Taimi harjoittelevat Seinäjoella, silloin ei ehkä mammojakaan jännitä enää niin paljon ;)

Rapsutuksia ihanuuksille,

Minttu

Koiranelämän aakkosia

Bruno Kokkolasta tervehdys! Ajattelin viestitellä teille mun kuulumisia, kesä on ollut ihan mahtava ja mustakin on tainnut tulla jo tosi iso poika:) Mamma ainakin on sanonu mulle, että oon oppinu jo tosi paljon, oon siis ihan just täydellinen!

Mamma sanoi että tästä pitää ehkä kertoa ihan ykkösenä, mutta mä oon nyt ihan oikeasti sisäsiisti! Se ei tainnut ollut ihan helppo projekti, kuulemma jäin luokalleni pari kertaa ja niinpä opiskelinkin vähän pidemmän oppimäärän. En mä kyllä vaan huomannu, että koulu ois ollu rankkaa. Mammalle se tais ollakin vähän rankempaa, kuulemma mun sisäsiisteyskoulu kuuluu TOP10-listalle sen elämän haastavimmissa hetkissä. No, kai sitä jo vähän helpottaa kun se sai laittaa matot lattialle ja mä osaa ihan ite pyytää ulos jos siltä tuntuu:)

Kattokaas tätä! Mä osaan jo nostaa jalkaakin niinkuin isot pojat tekee! 

Kesän aikana olen tavannu tosi paljon muita koiruuksia. Mamma sanoo, että olen ihanan avoin ja sosiaalinen, ja tuun toimeen kaikkien kanssa. No, johan niitä erilaisia karvaturreja on kotonakin melkein joka päivä, heh! Kotona ravaavien koirien lisäksi olen tavannut kesän aikana mun siskon Taimin, pariinkin kertaan! Ekana nähtiin pentutapaamisessa Leenalla, siitä taisi ollakin juttua jo aikaisemminkin. Samalla reissulla tapasin Samu-glennin Heinolassa, se oli kyllä hassu poika ja ihana leikkikaveri! Ehkä me tavataan joskus vielä toistekin:)

Bruno ja Taimi

Hulina alkoi meillä heti Kokkolan näyttelyn aikoihin, kun Tinka tuli Lahdesta meille kylään. Ja sitten vielä Taimi ja sen veikka Untokin tuli meille poikkeamaan! Aika hurja meininki, etten sanois:) Eniten mä kuitenkin ehkä tykkäsin juosta sen Taimin kanssa ja kurmuuttaa sitä, pitäähän siskoa nyt vähän kiusata, eiks niin? Näiden vierailevien tähtien lisäksi mun glennikamuihin kuuluvat Lissu ja Nemo, jotka kanssa asuu Kokkolassa:)

Mitäs muuta mä oonkaan jo oppinu..? Ai niin, mä oon päässy tosi pitkälle siitä alun "panta kaulaan ja en suostu kävelemään kuin metrin" -vaiheesta. Pahimpana mielenosoituksena heittäydyin silloin jopa selälleni. Enkös ollutkin aika hurja? No, mamma voitti ja nykyään me lenkkeillään pitkiä lenkkejä. Sen oon huomannu, että mamma tykkää kun katson sitä silmiin. Kontakti selkeästi kannattaa, siitä saa aina välillä herkkujakin;)

Näyttelyharkoissa, handlerina Selina

Oon kokeillu tuota katsekontaktia myös näyttelyharkoissa, joo-o, luitte oikein! Ja mä oon jo tosi hyvä näyttelykoira, ehkä kaikista paras, ainakin omasta mielestäni. No, kohta muutkin näkee kuinka hieno mä oon, kun 16.9. on pentunäyttely Kokkolassa. Saa pitää peukkuja!

Nyt te varmaan kuvittelette, että mä huijasin ja mun koko kesä on ollu vaan koulua.. No tavallaanhan se onkin ollu, mutta hauskaa sellaista. Kattokaas nyt tätäkin! Mähän osaan uida:) Toi mun isosisko Fanni on ehkä vähän vauhdikkaampi vedessä, mutta sillä onkin paljon pidemmät jalat kuin mulla...

Bruno ja Fanni polskimassa

Niin ja ollaan me oltu mökilläkin, Iso-Syötteellä! Me ollaan vaellettu hienoissa maisemissa, tai no en mä niinkään niistä maisemista, mutta ne porot! Niitä on kiva jahdata, ja oon tainnu pari papanaakin syödä, ihan tahallani ;) Ja on siitä kaikesta mun oppimastani ollu kyllä tosi paljon hyötyäkin, mamma voi pitää mua huoletta irti, koska yleensä muistan aina totella Tule! Odota! Sivulle! -käskyjä. Etenkin kun tiedän, että mamman taskussa on maailman herkullisimpia kananpalasia... mä en voi edes kirjoittaa tästä kun kuola alkaa valua! Jos meen nyt heti sivulle, niin saisinkohan yhden....

Bruno mamman kanssa

Mä tykkään mielettömästi reissata ja oonkin joka paikassa kuin kotonani. Mökillä, autossa, tuntureilla, hotellissa... kunhan vaan mulle tärkeitä ihmisiä on mukana niin voin olla huoletta :) Paitsi.. etutassujen kynsien leikkaus on kyllä niin ärsyttävää puuhaa, että siinä ei auta edes mamman läsnäolo ja kananpalaset.. Sille hommalle mä sanon yäk! Siis iso YÄK! Ja toinen vähän pienempi yäk menee hevosille. Ne nuuskii ja yrittää nuolla mua. Joo..kiitos ei!

Ihan pari pikku juttua on siis vielä opeteltavana, muuten mä osaankin jo kaiken;)

Ihana minä!

Bruno (iso poika 6 kk)

ps. Ja arvatkaas mitä mä teen seuraavaksi? Mamma vie mut pentutottikseen! En ihan vielä tiedä mitä se on, mut jos siihen liittyy kananpaloja niin sen täytyy olla varmasti aika kivaa ;)

Iloista juhannusta!

Muistakaahan olla ihmisiksi ja antakaa koiriennekin nauttia turvallisesti ;)