Voihan kesäloma! Me lähdettiin taas äipän kanssa reissuun. Ekana mentiin Keuruulle, Valkealahteen. Me oltiin siellä vaan yksi yö ja mua alkoi aamulla kyllä ihan kiukuttaa, kun äippä pakkasi jo heti aamulla autoa. Enhän mä nyt vielä kotiin halunnut lähteä kotiin!
Mutta eipäs me mentykään! Jouduin olemaan pitkän matkan autossa. Kerran jo luulin, että oltiin perillä, kun pysähdyttiin Kyyjärven Shellillä ja siellä mukava mies innostui nähdessään minut. Tai oikeastaan se innostui nähdessään glennin, sillä itselläkin oli kotona glenni ;) No, mutta siis se Shell ei ollut meidän määränpää, vaan matka jatkui. Kokkolaan! Ja siellä mulla olikin aikamoinen vastaanottokomitea! Ihanat Bruno (joka näyttää ihan Romeo-veikalta) ja Fanni (joka on vaan äipän mielestä ihana).
 |
| Bruno ja Fanni |
Mulla kärähti hermot sillä sekunnilla kun näin Fannin, ja se tunne taisi olla aika molemminpuolinen. Karvat vaan lentelivät pitkin pihaa, kun me matsattiin siitä kumpi on parempi bitch! No, se leikki loppui lyhyeen ja sitten me ei enää nähtykään toisiamme... Fanni lähti kuulemma Syötteelle mökkeilemään. No, voitte uskoa että mua se ei haitannu pätkääkään. Ihku Brunis jäi siis vaan mun kaveriksi ;)
Ja ette voi ees uskoa kuinka paljon me riehuttiin! Me lähdettiin heti ekana päivänä montuille, mulle ne kävi kyllä ihan järvestä ;) Kivat ihmiset on kaivanu meille paljon järviä, heh!
Brunon jahtaaminen uimisen välillä oli ihan mun suosikkipuuhaa! Tai sitten menin vaan Brunon virittämään ansaan, se kun tahtoi leikkiä ja riekkua koko ajan, niin se yllytti mua jahtaamaan itseään.. Oli miten oli, hauskaa meillä oli juosta ja riehua, tiukkoja käännöksiä niin että hiekka vaan pöllysi!
Bruno oli kyllä aika nössö, kun se ei uskaltautunut ihan kokonaan uimaan. Se vaan kahlaili rannassa ja ihmetteli, että miten se saisi tuon kepin tuolta järvestä.Hupsu poika! Vähän kun liikuttaa tassuja vedessä niin sitten pääsee loistavasti eteenpäin ja keppi tulee melkein itsestään luo ;) Pitää vaan muistaa, ettei pidä suuta liian auki, ettei mene vettä suuhun... sitten tulee sellainen yskimisköhimiskohtaus. Olen kokeillut.
 |
Bruno ihmettelee että miten tuo tyttö oikein osaa muka hakea keppejä
järvestä ja uida, kun hän ei uskalla... ;) |
No me aikamme juostiin ja uitiin siellä montuille. Meidän mammat jo luuli, että me ollaan ihan puhki lenkin jälkeen, mutta mitä vielä! Me kuiskuteltiin pihalla, että josko vähän vielä riehuttaisiin...
 |
| Kuiskuttelua |
Ja siitähän se taas lähti, melkoinen ralli!
No ei me ihan koko iltaa jaksettu. Tai mulla meinas jo vähän sitten hermot mennä, kyllähän naisen pitäisi välillä saada vähän lepoa ja päästä kauneusunillekin.. Tästä seurasi siis pieni ärripurrikohtaus ja minä jouduin sen seurauksena makuuhuoneeseen nukkumaan. Näytti se Brunokin olevan kyllä jo aika puhki...
 |
| Bruno the Romeon poika |
Seuraavana päivänä hyvin nukutun yön jälkeen me mentiin Harrbådaan, sellaiselle majakkarannalle. Tämä olikin kuulemma vähän erilainen järvi, kun se on niin iso! Mutta koosta viis, järvi tai meri, niin lenkkeily rannalla tarkoittaa kyllä automaattisesti riehumista, ainakin mun ja Brunon kielellä ;)
Ja huh mitä menoa tämä olikin! Eilinen oli vielä aika kesyä tähän verrattuna! ;)
 |
| IIIIK! Äkkijarrutus ja hiekat pois! |
 |
| Hippaa! |
 |
| Happy Friends! |
Miten musta löytyikin noin paljon energiaa?? Tai no, seura taisi tehdä kaltaisekseen. Meidän äipätkin sanoi että joukossa tyhmyys tiivistyy kun välillä oltiin ihan hupsuja ja opetin Brunonkin haukkumaan kun joku tulee taloon sisään.. No, se on kyllä ihan tyhmä tapa, toivottavasti Bruno unohtaa sen kun se ei enää nää mua...
Me siis oltiin siellä Kokkolassa aika monta päivää. Lauantaina luulin jo, että me lähdettiin kotiin, mutta mitä vielä. Me ajettiinkin vielä kauemmaksi, Ouluun asti! Bruno varmaan luuli, että se pääsi musta jo eroon. Olin vähän kiukutellut jo sillekin.. ihan vaan silloin kun olin vähän liian ylikierroksilla. Enkä mä mitään pahaa, naisilla saa mennä hermot miehiin aina välillä ;) Mutta ei se siis päässy musta eroon, me mentiin illalla takaisin, heh! Brunon ilme oli aika näkemisen arvoinen kun hieman väsy Tinksu tuli takaisin pokaalien kanssa ;)
Oulussa oli siis kansainvälinen koiranäyttely, siitä ihan kohta seuraavassa kirjoituksessa! Sitä ennen haluan jo sanoa isot kiitokset Brunolle ja Brunon äipälle loistavasta seurasta. Nyt mua kyllä nukuttaa niin paljon, etten meinaa lenkille jaksaa herätä.. Esitin siis vaan teille superenergistä ;) Kyllä se munkin on aina välillä levättävä... myönnetään.
Tinka, Tinksu-Pinksu, Vuh-Vuh
