Nyt mä olen ollut täällä uudessa kodissa jo yli viikon. Mulla on käynyt paljon vieraita, joista mä olen tykännyt ihan yli paljon! Oon myös käynyt kylässä mun mummolassa. Siellä on kivasti enemmän tilaa juosta ympäriinsä, pihakin on paljon kivempi. Automatkat mä otan edelleen tosi rennosti, silloin on hyvä esim nukkua.
Mun leluista mä tykkään paljon. Tietty kivoimpia on esim lattialle tipahtaneet sukat. Sellaisen kun löydän, juoksen äkkiä karkuun ja nurkkaan leikkimään sillä. Iltaisin mulla on tapana saada pikkuhepuli. Kiva kattoa kun noi mun ihmiset ei ollenkaan tajua mitä mä teen!
Tällä viikolla ne sitten laittoi mulle sellaisen inhottavan jutun kaulaan, pannaksi sitä kai sanotaan. Sen mä vielä jotenkin kestän, mutta sitten ne liitti siihen sellaisen hihnan! Voi pyhä jysäys! Muahan ei kukaan kahlitse. En mä tajua ollenkaan miksen saisi tuolla pihalla juosta just sinne minne mua huvittaa?
Tänään olikin sitten erikoisempi päivä. Mentiin taas mummolaan, mutta nyt siellä oli paljon enemmän ihmisiä. Isoja ja pieniä. Ja sitten siellä oli sellainen toinen koirakaveri kanssa, mun "serkku". Mä pistin sen ojennukseen samantien, vaikka se mua isompi muka onkin. Musta oli tosi kivaa kulkea sen perässä näykkimässä sitä. Ja sitten juosta äkkiä karkuun. En mää malttanut siellä nukkua ollenkaan moneen moneen tuntiin, mutta sitten ne laittoi mut sinne makkariin, jossa olikin hyvä ottaa pienet unet, jotta jaksoi taas.
Sit tuli yhtäkkiä hirveä kasa kaikenlaisia paketteja. Me koirat saatiin kanssa. Mä sain ehdottomasti parhaimmat lahjat, hienon vinkulelun ja ihanan luun. Se luu tuoksui sieltä kaikkien pakettien alta heti, ja tiesin että se on mun. Taisi mun serkku olla vähän kateellinen, kun se ei saanutkaan yhtä hienoa luuta.
No comments:
Post a Comment