Hei kaikille!
Täällä ihan toisella puolella Suomea Lappeenrannassa asustan minä, Molly, toinen Neljästä Ruususta,Lyytin sisko. Minutkin haettiin Leena-Mamman luota heti Joulun jälkeen torstaina. Autossa vetelin sikeitä pieniä ulkonakäyntejä lukuunottamatta, mitäs sitä turhaan hötkytä, paras oli säästää energiaa tulevia koitoksia varten. Ja kyllä olikin niin mahdottoman paljon uutta ja ihmeellistä!
Meillä oli kotona koko perhe, eli neljä ihmissisarusta, Iskä, Mami ja koiraveli Miller. Kun pääsin eteisen matolle, alkoi heti topakka tutkiminen mitä kaikkea uudesta paikasta löytyisi. Iso koira oli vähän hölmistynyt kun minä liehuttelin ympäriiinsä, mutta siinähän toljotti! Kyllä minä iso tyttö yksinkin saisin paikat tutkittua. Pikainen pissi eteisen matolle ja tutkimusretki saattoi jatkua. Isovelikin siinä hädissään sitten pissata sihautti olkkarin kirjahyllyyn, ja sitten riemstui Mami. Se rääkäisi tosi pahasti isolleveljelle niin, että minäkin pysähdyin ihmettelemään. Mutta eipä tuo juttu kauaa jaksanut kiinnostaa, kun huushollissa oli vanha viholliseni, joulukuusi! Hieman lähempää tuttavuutta tehtyäni huomasin sen olevan muovikuusi, joten ajattelin jättää sen oman onnensa nojaan, eihän se ole puoliksikaan niin vaarallinen kuin aito kaimansa, joka pistelee ilkeyksissään. Toki hieman piti koristeita maistella, mutta vain vähän.
Olihan se aika hienoa olla koko ison joukon keskipisteenä koko ilta. Eipä tarvinnut kuin korvien asentoa vaihtaa, niin kaikki olivat huokailemassa vieressä -Aivan ihana! On se niin sulonen. Yrittivät ne sitten minua ottaa syliinkin, mutta minä tyttö pistin kampoihin ihan tosissani, ei minua niin vaan nostella! Ärinä ja murina oli melkoinen, ja sätkin niin tosissani, että ihmiset ihmettelivät luonnettani. Olen minä semminkin muristellut, mutta aika vähissä se nykyään on, kun siitä nousee ainaa niin kovat selvittelyt. Helpommalla pääsee kun tekee niin kuin Mami käskee. Se sanoikin mulle heti eka iltana, että: "Täällä määrään sitten minä, etkä sinä!!" Ajattelin kyllä muutaman päivän, että se vaan huijaa, mutta nyt kun olen ollut täällä jo pitempään, alan uskoa sitä. Se osaa olla oikea niuho!
Mulla on ihana isoveli, siitä minä tykkään tosi paljon.Aluksi se ei oikeen osannut olla mun kanssa, kun olen niin pieni, se vaan seuraili minua joka paikkaan ja vahti mitä teen. Ja söi mun ruoat, jos kuppiin jotain jäi. ( Mä olen muuten kova tyttö syömään, ja sen kyllä huomaa ulospäinkin!)Nykyään me leikitään sen kanssa kaikkia kivoja leikkejä, kuten otetaan toisiamme kiinni ja painitaan. Välillä me vedetään narua tai lelua tai pelataan palloa. Musta on niin kiva, kun mulla on koirakaveri kotona! Ja mun isoveli sanoi, että niin siitäkin on.
Sitten kun me väsytään, me nukutaan omissa sängyissä. Siis joskus. Me myös nukutaan toistemme kainalossa tai Mamin jaIskän sängyssä, aina tarpeen mukaan. Kukas sitä koko ajan jaksais samassa paikassa koisata?
Ai joo, mä olen ollut jo mökkilomallakin. Me lähdettiin mökille Uudeksi Vuodeksi, ettei Miller pelkäisi raketteja. Vähän siellä oli kivaa! Sai olla ulkona niin paljon kun halusi ja me käytiin retkillä ja kävelyillä Millerin ja perheen kanssa. Mä sain olla myös järven jäällä ja se oli aika jännää, ja oikeastaan vähän pelottavaakin. Mä en ymmärrä, kuinka Miller uskalsi juosta ympäriinsä siellä niin kovaa! Sitten se aina välillä luisteli piruetteja kun jarrut ei toimineet tassuissa. Hauskalta se näytti, ja minäkin varmaan uskallan tehdä niin, kunhan vähän ensiksi kasvan.
Tulipas pitkä tarina. Täällä minä nyt elelen perheen toisena koirana onnellista glennivauvan elämää. Nyt on vähän aikaa sitten syöty masu täyteen, käyty iltalenkillä ulkona ja leikitty veljen kanssa. Taidanpa tästä vähän torkahtaa, että jaksaa vielä iltariehut ottaa ennen yöunia.
T. Molly- Ruusu
No comments:
Post a Comment