Olen nyt asunut omassa kodissani puolitoista viikkoa, ja mikäs täällä on ollessa! On lämmintä ja ruokaa, oma pehmeä peti, emäntä ja isäntä. Lelujakin minulla on jo monta, mutta kaikista parhaita ovat kaikki sellaiset asiat, jotka eivät isäntäväen toiminnasta päätellen ehkä olekaan minun lelujani, kuten: sukat, kengät, vaatteet, karkkipaperit, talouspaperi, tiskirätti, siivoussieni, juuriharja, moppi ja sen sellaiset. Nämä kerätään lattialta (tai suustani...) pois pikaisesti, joten kai se tarkoittaa sitten sitä, että ne eivät sinne kuulu.
Ehkä huomasitkit, että olen erityisesti viehtynyt siivousvälineisiin. Emäntä sanoikin, että se vielä joku päivä opettaa minulle, miten niitä oikeasti käytetään. Oikeasti? Minähän jo osaan! Jos esimerkiksi emäntä hakee sen rätin, jolla pissini (en ihan aina osu vielä sanomalehdelle) siivotaan, minä roikun rätin toisessa reunassa, kun lattiaa pyyhitään. Ja kun kuivataan talouspaperilla, niin sen minä nappaan myös ja teen siitä pientä silppua ennenkuin emäntä ehtii napata sen. Miten niin minä en muka osaa käyttää rättiä ja talouspaperia?
Mutta eilen meillä olikin oikein suursiivous! Siitä imurista minä en oikein välittänyt, se piti liian kovaa meteliä, joten menin karkuun toiseen huoneeseen. Sen sijaan moppi oli mainio! Se yritti turhaan kiitää lujaa vauhtia karkuun pitkin lattioita, mutta minä tyttöpä sain sen joka kerta kiinni. Inhottavan märkä se oli ja pahanmakuinenkin, mutta kyllä minä urheasti ravistelin siltä luulot pois.
Sillä aikaa kun emäntä siivoili muualla, minä löysin lattialle unohtuneesta ämpäristä muita siivousvälineitä. Siivoussieni oli hauskan pehmeä, mutta havaittuani juuriharjan, unohdin koko sienen. Juuriharja oli hieno, puinen ja iso, puolen pikkuglennin mittainen, joten päätin pitää sen aarteenani. Kuljetin sen pedilleni ja aloin järsiä, mitäpä muutakaan koira aarteelleen tekisi. Kaikki oli oikein hyvin, kunnes harja alkoi pistellä takaisin. Se pisteli minua kuonoon! Yritin järsiä lujempaa, mutta harja ei antanut periksi, jatkoi vaan pistelyään. Siitäkös minä vimmastuin ja hyökkäsin juuriharjan kimppuun, minuahan ei noin vain pistellä. Mutta se pisti taas, tassuunkin! Suutuin harjalle yhä lisää ja aloin haukkua sille vimmatusti. Jokohan tokenisi? Emäntä ei kuitenkaan antanut meidän selvittää välejämme loppuun, vaan tuli hakemaan harjan pois. Minä kuitenkin näin minne juuriharja piilotettiin... ja ensi kerralla kun taas siivotaan, haen sen varmasti jatkamaan leikkiä.
No comments:
Post a Comment