Minkälaista elämä voi olla pikkusiskon kanssa

Mä olen Miller, 2v.2kk vanha glennipoika. Mun pikkusisko on Molly, se sama, joka kanssa kirjottelee tänne. Ajattelin vähän kertoilla minkälaista mun elämäni on nyt, kun miedän perheessä on kaksi koiraa.

Mun sisko tuli meille heti joulun jälkeen. Ensin mut jätettiin mun kahden ihmisveljen ja Iskän kanssa kotiin, kun Mami ja ihmissiskot lähti johonkin autolla. Ne sano, että ne hakee mulle siskon, mutta en mä siinä vaiheessa vielä oikein ymmärtänyt mitä se oikeesti tarkottaa. Sitten yhtäkkiä Mamin auto kaarsi pihaan, ja mä rupesin häntä viuhuen suorittamaan normaaleja tervetuliaisrituaalejani. Mutta mitä kummaa...vaikka mun siskot ja Mami oli jo ulkona autosta, niin joku siellä autossa vielä oli. Mutta kuka? Juoksin lähemmäs katsomaan, ja mun ihmissisko nosti ulos pienen koiravauvan. Voi miten olin ihmeissäni ja iloinen. Heilutin häntää vimmatusti ja yritin päästä leikkimään tuon pienen olion kanssa, mutta kun se oli niin pieni, että se jäi jalkoihin. Se pienikin heilutti häntää ja haisteli mua, ja me ymmärrettiin äkkiä kumpikin, että meistä taitaa tulla ystäviä. Käväisimme pikaisesti pissalla ja sitten lähdettiin sisälle.

Sisällä mä sitten rupesin oikein ajattelemaan asiaa tarkemmin. Kukas tää pieni koiraneiti oikeastaan on? Ja miks se on meillä? Miks mulle ei kerrottu mitään? Ainoa ja oikea ratkaisu tähän oli luonnollisesti mököttäminen, minkä taidon minä poika kyllä osaan. Otin kasvoilleni ylhäisimmän ilmeen, minkä vain osaan, ja käyttäydin kuin Herra Jää. Heilukoon tuo pieni niin paljon kuin osaa, ja hellikööt ihmiset sitä minun puolestani, minä kyllä pärjään yksinkin. Vähän tuo pieni koira kyllä kiinnostikin, mutta sitten onneksi aina muistin, että minun oli määrä mököttää. Hieman minua kyllä huolestutti, kuinka noin pieni koira voi elämästä selvitä, joten varmuuden vuoksi päätin kulkea sen vanavedessä mihin se nyt päättikin mennä. Ainahan voisi yhtäkkiä tulla eteen tilanne, jolloin neiti olisi avun tarpeessa. Jos pienen suusta pääsi murinaa, vinkunaa tai mitä vaan ääntä, ryntäsin pää viidentenä tassuna välittömästi paikalle huolestuneen näköisenä.

Kyllä ne ihmiset muakin muistivat vielä senkin jälkeen kun tuo pikkuotus oli meille asettunut, mutta jouduin kyllä luopumaan paljosta huomiosta. Aina se pieni sai saman minkä minäkin. Jos minä sain ruokaa, niin kohta sai sekin. Jos minun kanssani pelattiin palloa, jo kohta oli pieni paholainen yrittämässä peliin mukaan. Jos painin iskän kanssa, se räkytti sängyn vieressä niin kauan, että joku nosti sen sinnekin. Kun yritän vetää lonkkaa omassa punkassa, se karvatullo änkeää sinnekin, vaikka sillä on omakin sänky. Ette arvaa, kuinka joskus kyrsii, kun kaikki oma rauha on mennyttä.

Mutta nyt aikaa on kulunut muutama viikko ja me ollaan mun siskon kanssa hyvät ystävät. Ei me olla vielä parhaita ystävyksiä, mutta mä luulen, että kun se sisko vähän tosta kasvaa, niin sitten me ollaan. Mä opetin muuten mun siskon kulkemaan portaitakin, ihan vaan sen takia, ettei se saisi olla niitä matkoja Mamin tai Iskän tai jonkun muun sylissä. Sitten mä olen opettanut sen pelaamaan meidän omia pelejä. Musta kun on hauska näyttää sille, kuinka hyvä ja nopea mä niissä olen, ku se vasta alottelee. Mutta siitä mä tykkään kaikkein eniten, kun me painitaan ja remutaan kaksistaan. Ensin me juostaan peräkanaa sinne, suih, ja tänne, suih suih, ja sittten me pompitaan, äristään, purraan, vedetään korvista ja hännistä, kaadutaan ja taas koko rumba alusta. Sillon ku mä olin yksin vasta tässä perheessä, niin ei kukaan koskaan osannu ihmisistä samalla tavalla. Joskus me sitten makaillaan vierekkäin ja pureskellaan puruluita tai muita leluja. Välillä voidaan vähän vetää naruakin, mutta se ei oikein vielä onnistu, kun jos mä vetäsen lujempaa, niin sisko lentää pitkin seiniä. Enkä mä kuitenkaan halua, että siskoa sattuu.

Tiedättekste, että mä taidan olla tällä hetkellä yks maailman onnellisimmista glennipojista? Mä tykkään mun ihmisistä kamalan paljon ja nekin tykkää musta ja mun siskosta. Ja sitten mulla on vielä ihan oma maailman paras glennisisko! Se on jo aika paljon yhdelle koiralle.

Miller