Miinan koiranpäivät

Heippa kaikille! Olen kohta 1 vuotias glenni tyttö Miina ja elän hyvää koiran elämää perheeni kanssa. Kotona (siis sisätiloissa) olen mitä mallikkain yksilö ja mamma aina sanookin, että olen koko perheen ilo ja valo, ja hellittelynimiä minulla on paljon. Kehuvat, että opin nopeasti sisäsiistiksi ja en hauku ollenkaan. Olen aina reipas ja valmiina osallistumaan kaikkeen mitä kotona puuhastellaan ja ilman apuani ei varmaan kotityöt sujuisi niin mallikkaasti. Pahojani en ole kuulemma tehnyt, mitä nyt joskus varastelen sukkia, mutta olen huomannut, että se saa hymyn karehtimaan sukan omistajan huulilla.Mamma on todennut, että ei elämästä tulisi mitään ilman Miinaa. Rakkautta ja rapsutuksia saan yllinkyllin. Mutta ulkoilu onkin sitten toinen juttu. Aika usein kuljen nätisti hihnassa ja saan siitä kehuja. Haluan kuitenkin välillä näyttää miten mainioita temppuja ja urotekoja osaan, mutta jostain kumman syystä siitä ei kiitoksia heru. En ymmärrä ihmisten logiikkaa, kaikki minun mielestä mainiot temput saa mamman ihan hermoraunioksi. Esimerkiksi sopii viime viikkoinen iltalenkki ja pikkuisen Lyytin tapaaminen. Lähdettiin kotoa illalla ja mamma paasasi matkalla, että nyt tavataan Lyyti vauva ja sitten pitää olla kiltisti ja mallikkaasti ja muuta yhtä hoopoa. Minä ajattelin kuitenkin näyttää vähän mallia Lyytille, että ei se hihnassa meno tarvitse tylsää olla! Kun lähestyimme tapaamispaikkaa niin aloitin menemään hurjaa siksakkia tiellä puolelta toiselle ja sitten syöksyin välillä melkein ojan pohjaan saakka kunnollisia keppejä etsimään. Mamma jo motkotti, että nyt kunnolla koira. Ja sitten huomasin Lyytin ja täyttä vauhtia eteenpäin ja taisin näyttää vähän rajua painia pikkuiselle, siitäkin toruttiin. Ajattelin, että no mitäs sanot tästä ja hyökkäsin pari kertaa Lyytin mamman käsineisiin, minä nimittäin rakastan varastella niitäkin.Matka jatkui ja sitten vielä esitin muutaman iisin keppitempun ja itsestäni ylpeänä katsahdin emäntääni ja huomasin, että jaahas ei ollu tämäkään hyvä juttu. Helssattiin Lyyti ja Taru ja jatkettiin matkaa ja mamma papatti, että olipa esitys nyt mennään kunnolla eikä temppuilla. No minä vielä yritin paria hurjaa syöksyä pajukkoon keppijahtiin, mutta kyllä minut ojennukseen laitettiin heti miten. Kotimatkalla päätin näyttää, että täältä pesee ja iskin jarrut pohjaan oikein kunnolla ja huomasin, että mamman olis tehny mieli hyppiä tasajalkaa ja kiljua, mutta se tyytyi vaan ilmoittamaan, että nyt mennään vaikka nahkoineen päivineen ja kiskoi minut mukaansa ja sitten minä ajattelin, että mennään vaan ja häntä heiluen taivalsin kiltisti kotiin asti. Yksi ulkoiluun liittyvä asia, josta mamma minua moittii on töllääminen. Lenkillä kun näen kilometrin päässä pisteen joka lähenee juoksujalkaa joko koiralla tai ilman, niin minä tietysti istahdan ja jään tuijottamaan ja odottamaan ihalijaani, mutta mamman kommentti on, että lopeta se töllääminen nyt mennään, mä olen ihan varma, että se on vaan kade kun sen perään ei kukaan juokse! Varsinkin kahdeksan aikaan aamulla on paljon ihailijoita liikenteessä, pieniä ihmisiä ja ne fanittaa mua ihan kybällä ja niiltä saa parhaiten hanskat varastettua, ne on kuulemma menossa kouluun. Tänään sain ihanaa palautetta yhdeltä uudeltä ihalijalta, hän sanoi että olen sopivasti boheemin näköinen, minusta se oli hienosti sanottu.Osaan kyllä ulkoilla"normaalistikin", mutta kyllä välillä täytyy olla vähän äksöniä. Uuvuttavan lenkin jälkeen on ihana hypätä sohvalle jonkun kainaloon rapsuteltavaksi ja osallistua kun perhe töllää TV:tä!Synttäreitä odotellessa Miina