Pupu saa kyytiä

Jälleen, taas.
Romeon pupusta ei ole kohta enää mitään jäljellä, kun kolmen kopla kurmuuttaa sitä. Tähän ei enempää sanoja tällä kertaa tarvita ;)

Minttu / kolmen koplan huoltaja ;)

Epäreilu peli!

Kukkuu! Minä täällä, Elvis! Ja joo joo, mä tiedän ettei näitä hyttysten estoverhoja saa haukkailla, mutta ihan vähän taas kokeilin ;)

Mitään en oo tehny!

Väläytin äipälle pikku hymyn, ettei se tajuaisi mitä mä olin tekemässä. Mutta ei menny kyllä läpi.. Yks muuten mikä oli tänään inhottavaa, niin multa leikattiin kynnet. Yritin pitää yllä ihan järjetöntä draamaa ja huusin niin kuin mulla ois ollu pahempikin hätä. Mutta sekään ei menny läpi, pahus! Mun kynnet siis vaan leikattiin. No, vaikka vähän riehuinkin, niin annoin silti äipälle ison pusun kun homma oli hoidettu. En mä ois niitä itekään saanu leikattua.

Musta välillä tuntuu että mä oon aika pieni. Mä en ihan aina pärjää, vaikka kuinka yritän. Mä oon yrittäny kovasti kaveerata ton Romeon kanssa, se on kuitenkin mulle vähän niinkuin roolimalli. Mutta silti se ei oo aina ihan reilu mulle.

Romeo on järkähtämätön muuri

Aina kun mä kiinnostun jostain lelusta, siis vielä mun OMASTA, niin Romeo haluaa sen itselleen. Ihan niinkuin sillä ei ois muka tarpeeksi omia leluja.. No kuitenkin, sitten kun mä yritän kaikkeni jotta saisin lelun takaisin, niin ei onnistu. Se vaan seisoo paikallaan kuin vuori ja antaa mun riehua, tuloksetta. Mulle tulee hirvee hiki ja toinen vaan tököttää paikallaan. Epistä!

No, mä keksin mun mielestä hyvän juonen. Leikin terassin reunalla nukkuvaa ja kun Romeo tuli tarpeeksi lähelle, otin hirmu loikan suoraan sen päälle. Mutta ei onnistunu sekään, Romeo lähinnä nauroi mulle ja äippä meinasi saada sydänkohtauksen mun tempusta. Ei mee putkeen, ei. No, onneksi mä tiedän missä on läjä meidän leluja!

Meillä on pihalla sellanen leikkimökki, joka on nykyään meidän koirien valtakunta. Siellä on lisää leluja, niinpä kävin sitten hakemassa itselleni uuden lelun. Olin aika ylpeä kun muistin mistä niitä saa lisää :) Mutta ilo oli melko lyhytaikainen. Tuokin lelu vietiin multa. Epäreilua potenssiin seitsemän!

Eipä siinä sitten muu auttanut kun mennä mököttämään :( Onneksi tilanteen pelasti ruoka-aika! Olin touhunnut niin paljon, etten ees tajunnu kuinka nopeesti aika meni. Ruoan jälkeen me lähettiin äipän kanssa käymään naapurissa. Lällällää, mä pääsinkin kahdestaan äipän kanssa! Me käytiin vähän tutustumassa naapurin russeleihin. Ne tais vähän ihmetellä että mikäs otus se minä oikein olen, mutta tosi kivoja ne oli mulle. Mennään varmaan toistekin käymään.

Ai niin, ihmettelettekö te missä Tinka on ollu kun sitä ei näy touhuissa mukana? Se on vetäny koko päivän niin ylikierroksilla, että on saanu laskee tehoja ihan rauhassa nukkumalla koirien huoneessa. Mä oon tainnu vähän valvottaa sitä öisinkin.. tai siis aika paljon. Se jotenkin vahtii mun touhuja ja sillä taitaa olla koko ajan toinen silmä auki valvomassa että mulla on kaikki ok. No, Tinkan kanssa vedetään taas kunnon painit sitten vaikka huomenna!

Elvis

Esittelyssä Marfidal Evanescent Moment eli Risto

Risto Reipas on niin vikkelä, että siitä ei meinaa kuvia edes saada ;) 

Ruoka on Ristolle ihan yhtä suuri juttu, kuin muillekin Tinkan pennuille - sitä ei ole koskaan tarpeeksi vaan se loppuu aina kesken. Ja sitten joutuu odottamaan monen monta tuntia ennenkuin tulee seuraava satsi. Ainakin vuosi pikkuglennin elämässä!

Risto on ehtinyt jo tutustua naapurin koiruuksiin, tehdä tasapainoharjoituksia sohvan selkänojalla, levitellä kasvimaan turpeet ympäriinsä, hermostuttaa yorkshiren terrierin, kun se ei ymmärtänyt Riston leikkiä.. Lenkkitossut ovat myös saaneet kyytiä. Mammalla taitaa olla silmät selässäkin kun se huomaa kaiken, vaikka Risto yrittää olla tosi vikkelä ;)

Riston suurinta herkkua on sonnin "se". Ensin Ristolla oli pienempi se, mutta Risto päätti haudata aarteensa niin syvälle ettei itsekään enää löytänyt sitä. Sitten mamma hankki niin ison, ettei varmasti huku ;) Tuossa riittääkiin puuhaa, kun odottelee seuraavaa ruoka-annosta.

Risto kyllä ehtii joka paikkaan ja ei pelkää haasteita. Risto jopa hyppäsi sohvalta pöydälle meetvurstin tuoksun innoittamana. Risto ehti juuri napata meetwurstin ennenkuin lautanen hajosi pirstaleiksi, hups! 

Niin, niitä kuvia saa oikeastaan vain silloin kun Risto nukkuu tai syö ;) Muuten kuvassa näkyy brindlen värinen vauhtiviiva, niin tuttua menoa! 

Ihanaa elämää Ristolle, vauhtia siitä ei varmaan tule puuttumaan! 

(toim. huom. ) Niinkuin ei Tinka-äipältäkään...

Minttu

Esittelyssä: Marfidal Ethereal Intensity eli Micki

Tervehdys, minä olen Micki. Mun oikea nimi on niin vaikea että en osaa sitä vielä sanoa ;) Olen nyt 10 viikkoa vanha eli jo tosi iso poika!

Parhaimmat kuvat minusta saa kuulemma nukkuessa, kun muuten olen niin vikkelä;) Ja mistä minä tykkään? Joo, joo, tiedän, joku sanoisi että tyttöjen juttuja, mutta tykkään auttaa mammaa kaikissa kotihommissa. Tosin en kyllä tykkää siivousvälineistä, ne saa multa kyytiä.

Puutarhahommat on myös ihan jees, tosin siitäkin tulee mammalta sanomista, kun sen mielestä kaivan kuoppia sinne minne niitä ei tarvita ja sit syön kukkia, jotka on kuulemma vasta istutettu??? Mun mielestä ne oli kyllä jotain rikkaruohoja ;) Ei mene ihan aina jakeluun nuo mamman jutut...

Leluja mulla on paljon! Uusimmat on mamman Tukholman tuliaiset, frisbee ja tossu. Tossun sain kuulemma siksi, kun mamma ei tykkää kun varastan sen puutarhatossut terassin ovelta ja aamutossut makkarista. Frisbeetä haen mielelläni, ihan en vielä osaa heittää sitä takaisin, mutta kyllä minä senkin opin!

Minusta on tullut melkein sisäsiistikin. Teen tarpeeni ulos ja osaan pyytääkin sinne jos muut ei tajua ajoissa muuten päästää mua ulos. Joskus kyllä sattuu kiireessä vahinko, mutta nekin yritän parhaani mukaan saada osumaan paperille. Papereita mamma pitää varmuuden vuoksi vielä yläkerran eteisessä ja makkarissa. Sisäportaissa en vielä pärjää, siinä on joku ihme kulkueste etten vaan satuttaisi itseäni. Mä oon kyllä harjoitellu jo kovasti portaita, terassin porrasaskelmat menee jo ihan leikiten samoin kuin ulkoportaat talon reunalla.

Mä oon kuullu että mun sisaruksille ruoka maistuu, voin kertoa että sama täällä :) Ja ihan pelkkä ruoka ei aina riitä... Yhtenä päivänä varastin mamman leivältä kinkut! Hahaa, mitäs ei ollu valppaana!

Suihkustakin tykkään ja saunassakin oon vieraillu, koska mahdun luikahtamaan oven alta. Yleensä kyllä oottelen suihkuhuoneessa tai pukuhuoneessa, kun mamma ja Erkko saunoo.

Hihnassa kävelyäkin oon harjoitellu. Se ei kuitenkaan ole mun suosikkihommaa, tykkään mieluummin riehua omalla pihalla vapaana. Ja pihalla mulla on kaverikin! Naapurin Onni, 1,5 v. kääpiövillakoira. Se tulee aina hakemaan mua meidän pihalta leikkimään. Kivaa!

Ihanaa kesää kaikille!

Micki

Hei se oon mä! Elvis!

No huh!
Luulin että meille tuli kylään eilen taas tyyppejä kattomaan mua, mutta ne ottikin mut mukaansa! Mä en ekana ollu ihan varma, että minne tässä nyt mennään, mutta äipän sylissä tuntui ihan turvalliselta. Aattelin että eiköhän tästä selvitä.

Kotona! Näyttää ihan siedettävältä mestalta ;)

Sitten mulle kerrottiin että nyt mä oon kotona.. hmm.. siellä oli vastassa kaksi mua isompaa glenniä. Mutta arvatkaas mitä! Mua ei jännittäny enää yhtään. Päätin rohkeasti vaan mennä moikkaamaan ja selvisin! Etenkin se Tinka halusi oikein leikkiä mun kanssa. Romeo on kova heiluttamaan häntää ja mä aattelin vähän saalistaa sitä. Se oli kyllä ehkä virhe, koska silloin sain kokea aika kovan ärähdyksen! Okei, okei, siinä se raja taisi mennä tuon isomman pojan kanssa ;)

Mutta kyllä se toi mulle sitten pallon, jolla sain leikkiä. Kuulemma Romeo ei juuri koskaan luovu palloistaan kenenkään edessä, joten olihan se aika kiva juttu. Äipälle meinasi tulla ihan kyynel silmään, kun Romeo oli niin kiltti mulle. Kyllä me äippä pärjätään!

Hei se puhuu mulle!

Neuvoja satelee!

Sitten mä aattelin vähän jutskata Tinkan kanssa. Se taisi ihan säikähtää kun lähdin puhumaan vähän liian kovalla äänellä ;) Mutta kyllä me sitten siitä aika hyvin sama aaltopituus löydettiin. Ihan kaikista parasta on Tinkan jahtaaminen, mä en saa sitä ihan vielä kiinni, mutta kyllä mä tästä kasvan!

Niin ja sitten mä oon yrittäny kaivautua myös terassin alle! Harmillisesti mun päikkäreiden aikana jo niin hyvän alun saanu kolo oli jotenkin kummasti saanu hirveen kasan kiviä päälleen. Kuulemma ei ois kiva purkaa koko terassia jos mua joutuis sieltä metsästämään. Mun mielestä se ois kyllä voinu olla aika kiva leikki!

Mä olin illalla aivan väsy, kun en meinannu malttaa nukkua ees kunnolla päikkäreitä kun oli kaikkea niin jännää. Onneksi äippä vaan nappasi mut kainaloon ja vei koirien huoneeseen rauhaan unille. Olin kuulemma niin puhki että sammuin ihan sekunnissa.

Yön nukuin kuin tukki, ihan kerran vaan heräsin ja oli pakko päästää pikku itkut kun en tienny missä oon. Onneksi tokenin siitä nopeesti ja tajusin että mähän oon mun uudessa omassa pedissä ja nukahin sitten uudestaan. Äippäkin oli tyytyväinen kun olin niin kiltti poika :)

Tää uusi koti on muuten siinäkin mielessä hyvä paikka, että täältäkin saa ruokaa. Kyllä, siis mä oon niin perso ruoalle että voisin syödä koko päivän! Haistoin jopa missä kaapissa ruoat on ja aattelin kaivautua siitä oven läpi. Ei ihan onnistunu ja oon vaan saanu peruskupilliset joka kerta. Höh!

Onks tää jotain syötävää? 

Seuraavana päivänä olin taas ihan virtaa täynnä. Mulle heti ruokaa! Leikkikää kaikki mun kanssa! Nyt mä kaivaudun tänne puskaan! Nyt mä syön äipän kukat! Missä lisää ruokaa! Nyt mä haukkaan tota Tinkaa korvasta! Nyt mä juoksen täysiä piiloon nurkan taakse! Nyt mä pöllin Romeolta pallon.! Nyt mä jahtaan Tinkaa  ... ja päikkärit.

Revittelin jo aamusta niin paljon, että oikeestaan vain melkein nukuin kun meille tuli vieraita kattomaan mua. Ne tais luulla että mä oon joku tosi rauhallinen kaveri ;)

Väärässä ovat ;) Näin pieneksi otukseksi musta löytyy yllättävän paljon energiaa, kun sille päälle satun.

Yhestä jutusta en kyllä yhtään tykänny tänään. Pannan kaulassa mä kyllä sulatan vaikka siinä on timantteja, mutta se, että siihen pantaan kiinnitetään joku naru, niin on ihan ei ei. Kävelin varmaan kaksi askelta viidessätoista minuutissa, mutta ei se mun yltiöpositiivista äippää haitannu. Se meinas että kun treenataan vähän joka päivä, niin kohta mä kävelen loistavasti siinä narun päässä. Nyt kyllä sanoisin että toiveajattelua!

Joka tapauksessa... Mä taidan tykätä asua täällä ja jään vähän pidemmäksikin aikaa.

Elvis

Esittelyssä: Onni, Rocky ja Emma

Kurkkaus Tinkan pentujen omaan elämään jatkuu :) Koiruudet ovat toinen toistaan suloisempia ja uudet perheet ovat onnellisia, ainakin silloin kun terävät pikku-hampaat eivät osu omaan nilkkaan, heh!

MARFIDAL LUCKY EVER AFTER "Onni" 

Onni, niinkuin muutkin, on sopeutunut hienosti uuteen kotiin. Aluksi Onni vähän nirsoili ruoan kanssa, mutta nyt kuppi jo tyhjenee hetkessä. Kotona yksinolo ei hirvitä Onnia, päinvastoin pikkuherra taitaa olla tyytyväinen kun joskus saa nukkua ihan rauhassa eikä tarvi miettiä että mitä kivaa noi mun ihmiset tuolla oikein tekee ;)

MARFIDAL PLEASANT SURPRISE "Rocky"

Todellakin iloinen yllätys, tai no .. yllätyksiä täynnä tämä herra on ainakin! Rocky on varsinainen vauhtiviikari ja pitää emännän kiireisenä. Toiset jo kävelee kivasti hihnassa, niin Rocky lähinnä juoksee vaan karkuun. Vapaa ja villi sielu ;) Ja kun pitää itsensä kiireisenä, niin ruokakin maistuu mainiosti ja kuppi tyhjenee mikrosekunnissa. Taitaisi Rockylle tehdä hyvää samat malttiharjoitukset kuin Tinka-äidille aikoinaan! Muut ne harjoitteli kaikkea jännää ja me harjoiteltiin keskittymistä ja rauhoittumista...

MARFIDAL SPARKLE OF MEOMODO "Emma"

Olihan täällä joukossa näitä tyttöjäkin eikä vaan villejä poikia. Emma on taitava glennityttö, käveli hienosti hihnassa pikku lenkinkin heti ekana iltana uudessa kodissa. Ehkäpä Tinkan vanhassa pentupannassa on jotain taikaa.. tai sitten vauhtia kiritti "isoveikka" Bono, joka tällä hetkellä ehkäpä mieluiten olisi ilman pikku-Emmaa;) Kaikki vieraatkin kun haluavat rapsutella Emmaa, eivätkä vaan koko ajan häntä. 

No, kyllä Bono kohta huomaa että Emma on maailman parasta seuraa ja ei kannata olla mustis! Tosin Emma ei nyt yhtään edesauta asiaa "lainaamalla" Bonon leluja ja viemällä ne omien aarteidensa joukkoon ;)

Tinka-äippä ja Mosku-iskä ovat ylpeitä pikkuisistaan. Jatkakaa samaan malliin ja tutustukaa isoon maailmaan ihan rauhassa. Kyllä te kaikkea mieletöntä ehditte tehdä elämänne aikana :)

Minttu & Tinka

Esittelyssä: Marfidal Dream Come True eli Hertta

Voihan herttileijaa ;)
Ainut vehnänvärinen tyttö Tinkan pentueessa on kuin ilmetty äitinsä. Paitsi Tinka ei ole juurikaan kaivanut kuoppia tai möyhentänyt kukkapenkkejä. Poikkeus vahvistaa säännön: kerran Sanni-siskon esimerkin voimalla Tinkakin yritti kaivautua Kiinaan. Mutta oma-aloitteista kaivamista ei ole juurikaan esiintynyt.

Hihii! Täällä taitaa asua joku! 

Tuolla on ihan varmasti jotain mielenkiintoista!

Hertta on omistautunut kaivamiselle niin innokkaasti, että on jopa joutunut jäähyn kautta siirtymään  muihin tehtäviin. Hertan mamma ei oikein innostunut liiallisesta kukkapenkkien muokkauksesta, heh! Se ei vaan tainnu tajuta että mestarikaivaja tarvitsee paljon treeniä ;) Ulkoilu on muutenkin Hertan suosikkipuuhaa, uutta tekemistä löytyy ihan joka päivä ja on runsaasti tilaa hepulikohtauksille. Tosin niitä Hertta saa myös kenkälaatikossa...

Hertta suunnittelee seuraavaa jekkua ;)

Puuhommiin! 

Yöt ovat sujuneet jo rauhallisesti omassa pedissä, pääasia että saa nukkua. Hertta on jopa yllättänyt öisin tapahtuvalla 100-prosenttisella osumatarkkuudella, nimittäin pissojen osumisessa paperille ;) Good Girl! Hertalla on myös jo ystävä - Haisuli, jonka Hertta vie nukkumaan joka ilta. Haisuli on Hertalle jo rakkaaksi muodostunut pehmolelu.

Totaalinen rentoutuminen. Haisuli on turvallisesti vieressä.

Melkein hurjinta on tähän mennessä ollut naapurin koiran haukkuminen - se oli sen verran pelottavaa että Herttis oli yhdellä jättiloikalla (miten noin pieni edes pystyy sellaiseen suoritukseen..?) kuistilla turvassa. Seuraavan kerran Hertta jo tietää ettei haukku haavaa tee.

Hertan katse on monesti juuri samanlainen päättäväinen kulmien alta kurkkailu kun Tinka-äipällä on. Tässä tytössä on varmasti potkua ja persoonallisuutta, suuren sydämen lisäksi :)

Nyt Hertta nauttii kesästä mökillä, siellä sitä riittääkin kaikenlaista puuhaa ja tekemistä.

Kovasti tsemppiä Hertalle, kasvaminen saattaa tarvita välillä itku-potku-raivareita ja hepuleita, mutta loistotyttö sinusta tulee!

Minttu & Tinka-mamma