Epäreilu peli!

Kukkuu! Minä täällä, Elvis! Ja joo joo, mä tiedän ettei näitä hyttysten estoverhoja saa haukkailla, mutta ihan vähän taas kokeilin ;)

Mitään en oo tehny!

Väläytin äipälle pikku hymyn, ettei se tajuaisi mitä mä olin tekemässä. Mutta ei menny kyllä läpi.. Yks muuten mikä oli tänään inhottavaa, niin multa leikattiin kynnet. Yritin pitää yllä ihan järjetöntä draamaa ja huusin niin kuin mulla ois ollu pahempikin hätä. Mutta sekään ei menny läpi, pahus! Mun kynnet siis vaan leikattiin. No, vaikka vähän riehuinkin, niin annoin silti äipälle ison pusun kun homma oli hoidettu. En mä ois niitä itekään saanu leikattua.

Musta välillä tuntuu että mä oon aika pieni. Mä en ihan aina pärjää, vaikka kuinka yritän. Mä oon yrittäny kovasti kaveerata ton Romeon kanssa, se on kuitenkin mulle vähän niinkuin roolimalli. Mutta silti se ei oo aina ihan reilu mulle.

Romeo on järkähtämätön muuri

Aina kun mä kiinnostun jostain lelusta, siis vielä mun OMASTA, niin Romeo haluaa sen itselleen. Ihan niinkuin sillä ei ois muka tarpeeksi omia leluja.. No kuitenkin, sitten kun mä yritän kaikkeni jotta saisin lelun takaisin, niin ei onnistu. Se vaan seisoo paikallaan kuin vuori ja antaa mun riehua, tuloksetta. Mulle tulee hirvee hiki ja toinen vaan tököttää paikallaan. Epistä!

No, mä keksin mun mielestä hyvän juonen. Leikin terassin reunalla nukkuvaa ja kun Romeo tuli tarpeeksi lähelle, otin hirmu loikan suoraan sen päälle. Mutta ei onnistunu sekään, Romeo lähinnä nauroi mulle ja äippä meinasi saada sydänkohtauksen mun tempusta. Ei mee putkeen, ei. No, onneksi mä tiedän missä on läjä meidän leluja!

Meillä on pihalla sellanen leikkimökki, joka on nykyään meidän koirien valtakunta. Siellä on lisää leluja, niinpä kävin sitten hakemassa itselleni uuden lelun. Olin aika ylpeä kun muistin mistä niitä saa lisää :) Mutta ilo oli melko lyhytaikainen. Tuokin lelu vietiin multa. Epäreilua potenssiin seitsemän!

Eipä siinä sitten muu auttanut kun mennä mököttämään :( Onneksi tilanteen pelasti ruoka-aika! Olin touhunnut niin paljon, etten ees tajunnu kuinka nopeesti aika meni. Ruoan jälkeen me lähettiin äipän kanssa käymään naapurissa. Lällällää, mä pääsinkin kahdestaan äipän kanssa! Me käytiin vähän tutustumassa naapurin russeleihin. Ne tais vähän ihmetellä että mikäs otus se minä oikein olen, mutta tosi kivoja ne oli mulle. Mennään varmaan toistekin käymään.

Ai niin, ihmettelettekö te missä Tinka on ollu kun sitä ei näy touhuissa mukana? Se on vetäny koko päivän niin ylikierroksilla, että on saanu laskee tehoja ihan rauhassa nukkumalla koirien huoneessa. Mä oon tainnu vähän valvottaa sitä öisinkin.. tai siis aika paljon. Se jotenkin vahtii mun touhuja ja sillä taitaa olla koko ajan toinen silmä auki valvomassa että mulla on kaikki ok. No, Tinkan kanssa vedetään taas kunnon painit sitten vaikka huomenna!

Elvis

No johan pomppas!

Hei taas!
Me aletaan pikkuhiljaa tajuta, mitä muuttaminen tarkoittaa. Me siis asutaan täällä maalla ja ei ollakaan vaan lomalla :) Onneksi myöskään äippä ja iskä ei oo vielä lomalla, on nämä neljä pääsiäispäivää ollu sen verran rankkoja ja puuhakkaita, että hyvä että ne menee huomenna töihin niin saa nukkua ihan rauhassa.

Me ollaan tehty pirusti pihahommia ja tutkittua tonttia. Ja kateltu kun äippä on roikkunu räystäissä ja tiputtanu meidän päälle lehtiä ja multaa.. Kaikkee ne meidän ihmiset keksiikin. Oikeestaan siis mä oon ollu se aktiivisempi osapuoli meistä koiruuksista. Romeo on edelleen vaan halunnut että sille heitetään palloa, muuten se ei oo juurikaan osallistunu. Mulla alkaa jo vähän masu painaa, en jaksa olla ihan niin energinen kuin aiemmin, mutta hyvin pyyhkii silti ;)

Välillä mä toki haluan vaan näyttää nätiltä ;) Romeo on siinäkin suhteessa käyttäytynyt kuin äijät, se on niin kuranen ja mutainen koko ajan, että joutuu suihkuun varmaan seitsemän kertaa päivässä.. Siis silloin kun haluaa tulla sisälle. Mä pääsen paljon helpommalla, kun voin vaan tassutella ovesta sisään.  Kantsis ehkä noiden jätkienkin joskus miettii loppuun saakka.

Mutta siis meillä on nyt pääsiäisenä ollu joka päivä vieraita enemmän ja vähemmän. Rapsuttajia on riittänyt, se on hyvä se. Tänään meillä oli iloinen ja energinen pikkukaveri käymässä, äipän kummipoika. Se on se sama, joka on aina tykänny leikkii meidän kanssa. Ja niin oli nytkin :)

Tällä kertaa pikkumies meinasi että mä innostuisin jostain frisbeestä. Mä kyllä olin enemmänkin niin, että voitaisko me vähän pussaillahaliapussaillahalia ja pussailla ;) No mut en sitten kuitenkaan ihan kauheesti viittiny pusutella, kun se ei selvästikään ihan ollu mun kanssa samalla rakkauden aaltopituudella. Kiva se oli kuitenkin ;)

Romeo ja pallo. Tämä on niin nähty, mutta minkäs teet. Mahtaakohan se jaksaa koko kesän kantaa tuota samaa palloa..? Luultavasti. Mikään muu pallo ei kelpaa paitsi niinä harvoina hetkinä kun tuo nimenomainen keltainen pallo on hukassa. Pimee, sanon mä! Samalla laillahan ne kaikki pomppii.

Mutta jos pomppii pallo, niin kyllä pomppi tämäkin! Äippä jo pelästy että mä luulen tätä mun vauvaksi, mutta en kait mä nyt tollasta sekopäistä sammakkokasaa mun pienokaiseksi kuvittele. Kattokaas vaikka tästä lähikuvasta. Aikamoinen sammakkosetti!

Hmmm.. toisaalta mulla kyllä tulee tästä jotain mieleen.. Puksutteleekohan ne samalla lailla kuin  me koirat..? Vai onkohan noilla muuten vaan jotain kimppakivaa..? Yritin kyllä kysyä, mutta ne ei kertonu mulle. Höh!

Loppupelissä olin niin väsynyt, etten ees kunnolla jaksanu sohvalle kiivetä.. Mutta kyllähän meillä on ollu tosi mukavaa, päikkärit on vaan jääny niin vähiin, että luultavasti en nyt herää ennen aamua. Romeokin hiipi oman huoneen rauhaan unille.

Ai niin, iltaruoka on vielä syömättä.. ehkäpä just jaksan ruokakupille vielä raahautua.

Tinka (&Romeo)

Ps. For English-speaking people, I'm doing just great. Little bit tired after the long, active weekend, but that´s normal.

Hei me muutetaan!

No on tää ihme hässäkkää! Tavarat menee laatikoihin ja se pöytä, jonka alla tykkään nukkua, hävisi jonnekin. No, enhän minä poika pienistä hätkähdä, nukuin siinä samalla paikalla ja näin unta että olin pöydän alla ;) Tinkan sentäs kelpaa vielä, kun se tykkää nukkua sängyn alla ja se kuulemma menee pakettiin ihan vikana..

Meidän kämpästä on tullut varsinainen sokkelo, mutta kyllä me pärjätään. Onneksi meidän lelutkin kuulemma kuuluu viimeisten pakattavien joukkoon ;)

Tänään me käytiin ulkoilemassa sellaisella isolla pihalla, me ei ehkä ihan vielä tajuta mitä tarkoittaa että siitä tulee meidän uusi kotipiha. Mutta hyvältä tuntui testikäytössä ;)

Tinka meinasi ensin jäädä terassivahdiksi, mutta kyllähän sekin siitä rohkaistui. Ja sitten me juostiin!

Tämä oli ihan kuin maalla olisi ollut! Ja niinhän tämä kuulemma onkin, aika maalla siis. Ainakin näin vannoutuneille kaupunkilaisille ;) Mutta nähtiin me ainakin pari autoa menevän naapuriin. Melko hurja meno siis!

Naapurissa on myös koiria, dalmis ja russeleita. Ehkä me joku päivä voidaan tutustua niihin. Tai siis nähtiinhän me ne jo ikkunasta, kun ne kävi visiitillä meidän pihalla. Tinkalla meinasi kyllä mennä heti hermot, kun jotkut vieraat tuli pihalle. Se on niin hupsu tyttö! Nehän voi olla vaikka kuinka kivoja koiruuksia.. onhan ne ainakin tyttöjä! Harmi ettei mun miehuus oo enää tallella, mitäköhän ne musta mahtaa kuvitella...

Niin ja arvatkaa mitä! Me saadaan ihan oma huone. Ja äippä lupasi ostaa meille sinne oman sohvankin! Aika luksusta. Tosin luulen että se yrittää hyvitellä meille jotain, kun ei saada enää sitten kuulemma nukkua äipän ja iskän sängyssä. En nyt ihan oo varma onko toi hyvä vaihtokauppa, mutta katsellaan.

Kerromme sitten miltä uusi koti tuntuu, malttakaa vielä hetki :)

Romeo (ja Tinka)

Erilaiset työpäivät

Nyt me tiedetään minne äippä lähtee kun se sanoo että se menee töihin! Mekin ollaan oltu siis molemmat töissä, eri päivinä kyllä vaan mutta kuitenkin.

Tinka oli ekana ja se kerto mulle kuinka rankkaa sillä oli ollu. Sen oli pitäny koko ajan kuulemma vahtia että kaikki oikeesti tekee töitä eikä ees mielellään saanu vastata puhelimeen. Saatika kävellä hakemaan välillä kahvia!

Tulostinta sai kuulemma käyttää, mutta muu turha liikkuminen oli kiellettyä. Aikamoista! Ja äippä on siellä joka päivä... Mä kyllä jotenkin aattelin että toi neiti hormoonien sekottamana on ehkä ottanu tilanteen vähän liian vakavasti, koska se palautettiin kotiin lounastauolla ;)

Ja niinhän se oli. Oli mun vuoro päästä töihin kun me käytiin aamulla ekana rokotuksissa ja äipällä oli kiire tekemään töitä. Siellähän oli ihan rentoa!

Tai  mulla ainakin. Pehmeä sohva ja ihmiset tekee rauhassa töitään, mitäs vahtimista siinä nyt oli ;) Tosin taisin ottaa homman turhankin lunkisti, koska mut pistettiin sit vuorostaan töihin! Noi ihmiset tartti jonkun kuvan koirasta johonkin työjuttuun ja kun satuin olemaan siinä sitten sopivasti niin kuvaanhan sitä jouduttiin. Kukaan ei ees laittanu mun tukkaa kuntoon eli oltiin sitten ihan naturellina resupekkana paikalla. Mutta jos mä kelpasin niin hyvä sitten ;)

Näin, tällänen kuva siitä sitten tuli! Minä ja Purina One -maistiaiset. Kuulemma olin ihan ylisöpö.. no sopiihan se mulle ;) Noi ei kyllä ollu samoja ruokia mitä me yleensä kotona syödään, me kun syödään jotain James WellBelovedia tai mitä ne nyt oli, hyviä nappuloita joka tapauksessa.

Mutta nyt ollaan siis molemmat käyty töissä ja meillä on molemmilla aika erilaiset kokemukset. Mutta yhdestä asiasta ollaan kyllä yhtä mieltä. Kun äippä sanoo aamulla että se lähtee töihin, niin me sanotaan sille heippa ja mee äkkiä. Kyllä sitä päivän mieluummin kotisohvalla nukkuu kun on töitä tekemässä ;)

Romeo

Nyt jänskättää!

Ja me puretaan jännitystä toki omalla tavallamme ;) Äippä ei yhtään tykkää kun me pidetään Romeon synttärilahjaa vetonaruna, mutta oisko vähän kivaa jos tän korvat irtois, heh! Häntä sai jo kyytiä yli viikko sitten...

Mutta nyt kuulemma asiat on alkanu loksahdella paikalleen! Me muutetaan, siis oikeesti. Ja jo kuukauden päästä. Sitten meillä on iso oma piha. Osataankohan me ees olla siellä kun ollaan tähän asti oltu ihan city-glennejä..? No, onhan meillä toisaalta kokemusta Keuruulla olemisesta, sehän on sitten melkein sama ;)

Ja eikä ne hormoonitkaan hyrränneet turhaan, Tinksulla alkoi juoksut. Mäkin sen verran ymmärrän tilanteesta, että yritän koko ajan lenkillä puolustaa Tinkaa, jos tulee vastaan liian kiinnostuneita poikia. Toi tyttö on sellanen hupakko, että se nyt lähtis kenen miehen matkaan tahansa. Pitää se nyt joku roti olla tässäkin hommassa! Enhän mä nyt mun parasta ystävää anna ihan kelle vaan... ainakaan vapaaehtoisesti.

Rötvääjät

Ai niin se pakkaaminen ennen muuttoa.. no, meitä kiinnostaa ihan just näin paljon tällä hetkellä ;) Me ei taideta jaksaa olla ees työnjohtajia, pakatkoon noi ihmiset! Me voidaan auttaa sit jos tulee jotain probleemia. Ja ensi viikolla ollaan vielä väsyneempiä, kun mennään viikonlopuksi maalle. Ideahan on siis mennä sinne rentoutumaan ennen kaikkea hässäkkää, mutta kyllä se yleensä ainakin meiltä vie kaikki voimat. Meillä tulee sinne kuulemma kavereitakin, siis lähinnä äipän ja iskän kavereita ja sit yks sellanen pikku-ihminen. Ainakin viimeksi se tykkäs kovasti leikkii meidän kanssa, niin ja oltiinhan me silitysharjoituskavereitakin ;) Eiköhän me nytkin jotain keksitä!

Romeo (ja Tinka)

Lunkkia kuohuntaa

Lunkisti glennimäiseen tyyliin ;) Me ollaan aloitettu vuosi aika rauhallisesti. Mutta pinnan alla taitaapi kuohua tai on ainakin jonkinlainen aallokko. Ei siis niinkään meidän, me otetaan se mitä tarjotaan;) Äippä ja iskä on suunnitellu että me voitais vaikka muuttaa. Kuulemma sellaseen taloon, jossa ois iso piha! Miettikääs sitä! Se saattais olla aika luksusta.

Mutta yhtä asiaa me ei kyllä oikein ymmärretä. Me haistetaan ihan selvästi, että meidän kotona on käynyt joitain vieraita ihmisiä, ja useaan kertaan vielä ja eri tyyppejä. Mutta meidät on viety pois siksi aikaa. Jo on perin kummallista, että me ei olla saatu osoittaa rakkautta näille kummallisille vieraille! Ei mahdu päähän sitten ei millään. Äippä sano että ne vieraat saattais ostaa meidän kodin, niin sitten päästäis muuttamaan.

Romeo kertoi mulle että se on muuttanu kerran. Kun se oli pieni, niin se asu kolmestaan iskän ja äipän kanssa eri talossa. Se kerto että se muuttaminen ei oikeestaan ollu kovin kivaa, sille tuli kauhee stressi ja se vahingossa söi etutassuista kaikki karvat. Kuulemma koti oli täynnä laatikoita, minne tavarat meni. Mutta sitten heti helpotti kun pääsi uuteen kotiin kaikkien tavaroiden kanssa. Ja pallokin kuulemma löytyi yhdestä laatikosta. No, en mä nyt niin siitä pallosta, mutta Romeolle se tais olla elämää tärkeämpää. Ehkäpä mä sen muuton kestän, etenkin kun mulla on nyt veikka tukena. Romeolla ei ollu sillon ketään karvasta kaveria keneen turvautua.

Me siis nyt vaan venaillaan, että tapahtuuko jotain vai ei ja otetaan lunkisti. Ja ei ainakaan romaheta ;) Ollaan siis salaa katottu vähän Putoustakin, hih! Meidän suosikkiohjelmat tulee kyllä tuolta Animal Planetilta...

Kaiken tän jonkunlaisen aallokon lisäksi mulla pitäis alkaa juoksut. Äippä kyllä sanoi että ei haittaa ollenkaan jos ne ei nyt vielä ala.. Mua kyllä kiukuttaa sen verran usein että voipi olla että ne kohta alkaa. Ollaan me kans äipän kanssa kaksi hupsua, mulla kuohuu hormoonit ja äipällä pyörii talounelmat mielessä. Romeo ja iskä kattoo meitä ihan sillee, että "NAISET!". Mutta meillä on oikeus meidän omiin tunteisiin ;)

Mutta hei, me pidetään teidät kaikki ajan tasalla missä mennään. Toivottavasti niitä vieraita ihmisiä ei kävis enää kovin montaa ja me päästään pakkaamaan. Tokihan siis autettaisiin niin paljon kuin vain osataan. Ajatushan on tärkein, eikös niin?

Tinka (ja Romeo)

Rennosti lököillen

Iloista Joulunaikaa ja loistavaa Uutta Vuotta teille kaikille! Me otamme rennosti ja nautimme elämästä. Lahjaksi tuli uusia lelujakin, joiden kestävyyttä jo koeteltiin ;) Eivät oikein kestäneet... Ainakaan kahden glennin vetotestiä, heh!

Nautiskellen

Muistakaa tekin kaikki nauttia elämästä. Rennolla glennimäisellä otteella tietty ;)

Romeo ja Tinka

Ensilumi! First snow!

JUHUU! Lunta!
Me ollaan niin ootettu että tulis taas tota valkosta töhkää, äippä ei kyllä oo siitä niin innoissaan. Mutta kyllä sekin hymyilee kun näkee että meillä on kivaa. Mehän ollaan kuitenkin ne tooosi tärkeet tyypit sen elämässä ;)

Kerrankin oli viikonloppu, ettei me vaan juostu, tai siis oikeestaan katottu kun äippä juoksee edestakaisin jonnekin ja takaisin. Eli on siis ollu aikast lepposaa. Paitsi ehkä eilen, kun se sai päähänsä putsata meidän korvat.. innostuttiin molemmat ihan sikana kun se otti trimmipöydän esille. No kyllä se Romeosta takutkin poisti, mutta päätehtävä sillä oli selkeesti putsata meidän korvat. Ja voi yökkistä, se ei oo meistä kovin kivaa kun korvista otetaan pois karvoja ja jotain töhkää... Romeolla kyllä kuulo parani selvästi, kun se ravisteli päätään ihan ihmeissään, heh!

Mutta tänään ollaan vaan painittu ja lenkkeilty ja syöty, just niinkuin viikonloppuna pitääkin :)

Tinka painaa menemään

Karvaturri Romeo

Ensi viikonloppuna onkin sitten taas erilaista touhua, kun Romeo pääsee retkelle Leena-mamman luokse. Karvaturri saa vähän siistimmän asun ylleen, trimmaaja-Minjalla taitaa jo sormet syyhytä että pääsee tuon karvakasan kimppuun ;) Kyllähän se äippä itekin osais, mutta kuulemma kivempi lähteä kun pääsee samalla itekin retkelle.. taitaa olla tekosyy, sitä ei vaan huvita kun se on niin hidas siinä hommassa.. tai jotain ;)

Mitäköhän tuolla on? Tai tuolla! Ja tuolla!
Ehtisköhän sitä joka paikkaan..?

Mä olin niin salamannopea kierimään lumessa ja tekemään sellaisia eturintasyöksyjä, että niistä ei tällä kertaa hidas kuvaaja saanu kuvia. Mutta kivaa meillä oli ja nautittiin lumesta, me molemmat!

Ennen joulua ollaan vielä menossa Keuruulle, toivottavasti sielläkin on lunta. Siellä sitten saadaan taas pitkästä aikaa juosta itsemme uuvuksiin asti ja vielä vähän pidemmälle. Sitä odotellessa :)

Tinka (ja Romeo)

Soutelemassa

Pari viikkoa sitten oli vielä ihan kesä! Ja nyt sataa, tuulee ja on paljon viileempää. Toisaalta jaksaa paremmin lenkkeillä kun ei oo niin kuuma, mutta kyllä kesä oli kiva ;) Silloin pari viikkoa sitten nautittiin syyskuun lämpimästä viikonlopusta Keuruulla. Samat puuhat meillä oli kun muutenkin tänä kesänä. Paitsi! Tällä kertaa me päästiin soutelemaankin.

Romeo meinasi ensin, että häntä ei ole luotu liikkumaan liivit päällä, mutta kyllä se siitä tokeni.

Mä olin ihan yhtä elohiiri kuin aiemminkin, oli liivejä tai ei ;) Sitä paitsi pinkki väri sopii mulle, ehkä Romeo ei vaan tykkää tuosta keltaisesta. Mun mielestä se on kyllä ihan pojille sopiva väri, mutta kait se ois halunnu sit jotkut siniset liivit. Äippä sanoi että niitä ei kyllä ollu valikoimissa..

Eihän me siis maltettu oottaa että saadaan vene vesille vaan paineltiin suoraan järveen;) Olipa hassun tuntuista uida kun jotenkin pysy pinnalla paremmin kuin aikaisemmin! Joo-o, tulipa just mieleen kun äippä testasi meidän liivien toimivuutta ja tiputti meidät laiturin päästä vuorotellen järveen ja katsoi että pysytäänkö me pinnalla. No pysyttiin! Olishan sitä tietty voinu vaan luottaa siihen että liivit on hyvät...

Hyvin pysyy pinnalla!

Vihdoin päästiin veneeseen asti. Mulla oli selkeesti joku ADHD-kohtaus, kun en malttanu pysyä yhtään paikallaan. Kiipeilin veneessä laitoja pitkin kuulemma kuin kissa. Heikompaa ois ehkä hirvittäny mutta ei mua ;)

Maisemien tsekkausta

Romeo otti lunkisti, niin kuin aina. Se vaan makaili veneessä ja oli ihan paikallaan. Kait se vaan ihaili maisemia. Ois nyt ottanu kaiken ilon irti tästäkin reissusta ;) Taitaa sillä olla sellainen nautiskelutyyli että mä en ihan aina ymmärrä sitä. Pääasia, että kaikilla oli kivaa.

Toivottavasti teillä kaikilla on ollut mahtiloistohieno kesä! Meillä ainakin oli.

Tinka (ja Romeo)

Rakas PALLO

Mikään ei ole niin rakas kuin tämä keltainen pallo. Se on ollut Romeolla vähän yli vuoden ikäisestä ja on kestänyt ja kestänyt. Tosin tällä pallolla oli aluksi korvat ja jalat, mutta ne ovat matkan varrella hävinneet. Se ei haittaa. Vaikka meillä on samanlainen oranssi pallo, niin se ei kelpaa. Sen pitää olla aina tämä keltainen, oma rakas pallo. Onneksi ollaan muistettu ottaa se aina reissuun mukaan :) Muuten olisi voinut tulla suru puseroon, tai tässä tapauksessa turkkiin..

Meillä oli maalla kylässä vieraita, mukana joukossa puolitoista vuotias Tobias. Romeo ei yleensä luovuta pallosta helpolla, sitä on aikuisen vaikea saada Romeolta pois. Mutta Tobias sai leikkiä Romeon kanssa, koskea palloon, heittää sitä ja Romeo haki pallon takaisin. Sitä leikkiä oli ihana katsella, melkein maagista:)

Toki Romeo piti tarkkaan huolta, ettei kukaan aikuinen yrittänyt tulla ottamaan palloa. Mutta sopivan välimatkan päästä oli turvallista katsella näiden kahden touhuja :)

Minttu

Putkiputkiputkiiii

Äippä pääsi tällä kertaa oikein yllättämään mut, erittäin positiivisesti! Oon jo melkein tottunu siihen, että äippä lähtee jonnekin Tinkan kanssa ja mä saan jäädä poikien kanssa kotiin. Tänään oli ihan toisinpäin, ihan oikein Tinksulle ;) Kivaa oli ja hiki tuli, arvaattekos jo mitä me tehtiin?

HIKI! 

No agilityä! Jotkut varmaan muistaa kuinka paljon mä oon tykänny agilityjutuista ja tänään mä pääsin pitkästä aikaa taas kokeilemaan - hyppyesteet, putki, rengas ja vähän kokeiltiin myös keppejä. Ne kepit mä olin kyllä unohtanu tai siis en jaksanu enää keskittyä. Mutta en ees muista milloin olisin saanu keskellä iltaa näin kivan yllärin!

Joskus tiputin jonkun esteen tai ohitin jonkun kohdan, vaikka oltiinkin sellaisella "lasten radalla". Onneksi äippä sanoi ettei se ole ihan niin justiinsa. Viereisellä champiooniradalla äipän kaverin Rudy-partis veti jotain loistosarjaa, kurkkasin aidan takaa ja se oli kyllä aika hyvä:) Kyllä mäkin jos mulla ois pidemmät jalat... niistä se varmaan johtuu etten oo ihan niin sulavaliikkeinen aina. Tai jotain.

Hypittiin ja pompittiin niin paljon, että mulla jo ihan loppui kunto ;) Tilapäisesti. Äippä yritti ottaa musta hyppykuvia, mutta mä päätin mieluummin leikkiä hetken kuollutta koiraa. Onhan sekin suoritus, eiks niin?

"Kuollut koira"

Mutta oli ihan loistavaa että pääsin taas kokeilemaan miltä agility tuntuu. Kiitokset Nooralle & Rudylle, että kutsuitte meidät mukaan :)

Romeo

Kesäpoika

Kyllähän näyttävä turkki on tietenkin jonkun mielestä kiva, mutta näillä helteillä se ei oo ehkä ihan paras vaihtoehto...

Niinpä äippä sitten päätti, että nyt musta tulee kesäpoika lyhyessä turkissa ;) Me mentiin Leena-mammalle trimmiin. Olin kyllä vähän pettynyt kun Leena ei ollu kotona, yleensähän sen luona on jotain kivoja tyttöjäkin ollut... ihan vanhat hyvät muistot heräsivät taas mieleen ;)

Ja eihän siinä kauaa mennyt kun näppärä trimmaaja Minja sai mut kesälookkiin ;) Oishan äippä itekin osannut, mutta mussa oli kuulemma niin paljon karvaa että siinä ois menny jotain viisi iltaa, ennenkuin oisin ollu lähellekään tässä kunnossa. Mutta nyt helpottaa! Ei oo ihan niin kuuma, askelkin tuntuu jo paljon kevyemmältä ;)

Ensi viikolla sitten istuttamaan sitä metsää.. 

Romeo