Showing posts with label elvis. Show all posts
Showing posts with label elvis. Show all posts

Friday, June 17, 2016

R.I.P. Elvis

Meidän rakas Elvis, niin suuri persoonallisuus ja monen suosikki. Mutta toisaalta niin sairas, ettei se ollut enää koiran arvoista elämää. Paljon kyyneleitä ja tuskaa, mutta nyt Elviksellä on hyvä olla..



Hiljaa kuiskasin korvaasi.. Rakastan sinua. Rakastan sinua. Rakastan sinua. Ole kiltti poika. Se jää ilmaan leijailemaan. Toivon sinun tuntevan sen matkallasi eteenpäin.
Sitä hetkeä ei haluasi kokea, kun ymmärtää että toisen on parempi antaa mennä. Se tuska, menetys, loputtomat kyyneleet. Mutta tässä kohtaa ei voinut olla itsekäs. Rakkaan on parempi juosta ja riehua maailmassa, jossa ei ole kipuja. Sen sijaan, että eläisi puolittaista elämää kanssamme. Elvis oli ainutlaatuinen, kaikin tavoin. Niin rakas! Elvis 16.5.2014-17.6.2016

Saturday, January 23, 2016

Juhuu! Paukkupakkaset on ohi!

Minäminäminä, minä juoksen ekana ja yritä sitten saada mut kiinni!




Ja mitä ihmettä noi hassut ihmiset nyt tekee..? Nehän kolasi meille juoksuväyliä ympäri pihaa! Hassut, ihan kuin me ei voitais muka juosta tossa lumihangessakin kun ei ees oo niin syvää. Yritettiin kertoo se niille, mut ne vaan kolasi. No toisaalta, kait me ollaan se ansaittu ettei meidän oo pakko juosta hangessa jos ei haluta, nyt meillä on vaihtoehtoja ;) Sitä paitsi pikkuliikunta tekee niillekin hyvää, ei ne kuitenkaan jaksa meidän kanssa pihalla ympäriinsä juosta. Niin ja ne häviäisi pelin aina kun me saatais ne samantien kiinni..


Ja sit toi meidän ihmismamma vaan heilui kameran kanssa, ihan päätin että sinä ja sun kameras ja siinä sulle ;) On se nyt kumma kun ei saa ees lunta syödä rauhassa...


Romeo
No mut eihän siinä sit mitään voinu kun meistä otettiin lisää kuvia.. Saatiin kyllä pari herkkuakin kun suostuttiin tulemaan jossain määrin lähelle ;) Me sovittiin että yritetään ottaa mahdollisimman evvk-ilmeet. Elvis oli aika hyvä kun siitä ei saanu ees edestäpäin kuvaa... Romeo hävisi heti pelin kun se näyttää lähes aina sellaiselta halittavalta mussukalta.

Elvis
Elvis

Mutta voiton vei kyllä ehdottomasti Tinka. Se jotenkin osaa parhaiten tuollaisen semimurhaavan katseen ;)

Tinka


Ja sit me taas juostiin. Niin paljon että tuli nälkä ja väsy. Sit meidän oli pakko hiipiä sisälle ja olla taas kiltisti, jotta tarjoilu pelaisi mahdollisimman hyvin.

Ja tiedättekö mitä! Huomennakaan ei pitäisi olla kylmä, joten ehdottomasti uusiksi :)

Romeo, Tinka ja Elvis

Thursday, December 31, 2015

Kiitollinen :)

Unohduin selailemaan kuvia tältä vuodelta, ihan mieletön vuosi! Iloa, surua, onnistumisia ja kaikkea mahdollista, sellaisia ne vuodet ovat :) Tästä vuodesta teki unohtumattoman ensimmäinen oma pentueeni, Tinkan ja Ardalin 6 ihanaa pentua. Synnytys ei mennyt ihan putkeen, kaksi syntyi kuolleena ja puolet synnytyksestä tehtiin päivystyksessä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä (tietenkin!). Mutta ehkä näin oli tarkoitettu ja olen kiitollinen niistä pikkuisista jotka jäivät vahvasti elämään. 


On ollut ihanaa seurata kuinka nopeasti nämä pötkylät ovat kehittyneet persoonallisiksi koiruuksiksi, aikuisiksi niitä ei voi vielä sanoa kun ovat vielä alle 7 kk, mutta isoja ja omanlaisiaan kuitenkin :)

Tässä joitain poimintoja tältä vuodelta.

Elvis oli varsinainen setämies pennuille. Elvis rakasti pentuja yli kaiken ja peuhasi niiden kanssa sydämensä kyllyydestä. Silloinkin kun Tinka halusi olla rauhassa ja nukkua päikkärit, Elvis jaksoi rakastaa pentuja :) Tässä Lempi on käymässä meillä ja Elvis muisti heti oman pikkukaverinsa. 


Elvis - Marfidal Ipaddy to Meomodo
Elvis on varsinainen rakkauspakkaus :) Siltä riittää rakkautta kaikille ja Elvis on aina hyväntuulinen, siitäkin huolimatta että vuosi on ollut aika rankka. Elviksellä on ollut haasteita esim. pahan niveltulehduksen kanssa, mutta kyllä niistä yhdessä selvitään. 

Romeo
Ja sitten rakas Romeo, kohta yhdeksänvuotias herrasmies :) Romeo on vetänyt koko vuoden lunkisti, niinkuin aiemmatkin vuodet. Romeon kanssa käväistiin keväällä Lahden näyttelyssä ekaa kertaa pyörähtämässä veteraanikehässä ja arvostelu oli erinomainen koiruus. Pallittomana ei kovin monessa näyttelyssä olla käyty, mutta parissa mätsärissä kyllä ihan huvittelumielessä. Romeo kun tykkää kaikesta mahdollisesta mitä sen kanssa puuhailee :) 

Romeo - Marfidal Inishlacken
Tässä jostain mätsäristä saatu veteraanien punaisten kolmospokaali ;) Kyllä tämä herra vielä jaksaa ja varmaan ensi vuonnakin kävästään jossain veteraanikehässä, ihan huvin ja urheilun kannalta! Sama keltainen pallo on edelleenkin Romeolle tärkeä, joka on ollut sillä ihan pikkupojasta lähtien, siitä varmaan olette nähneet kuvia jo ihan tarpeeksi, hih!

Tinka - Marfidal Cream Tea
Tinksu-mamma on voinut mainiosti, se oli todella paksu ennen synnytystä ja liikkuminenkin oli vaivalloista. Onneksi Tinka selviytyi hyvin haastavasta synnytyksestä ja palautui nopeasti. Tinka oli loistava äiti pienokaisille, silloinkin kun maitobaari oli jo mennyt kiinni, Tinka heittäytyi maahan ja antoi pentujen kiipeillä päällään. Se selvästi rakasti niitä :) Luopuminen oli kuitenkin helppoa, se luotti että pienokaiset pärjäävät ja kenenkään perään ei tarvinnut itkeä. 

Romeo, Elvis, Tinka, Sisu
 Tinksu oli jo valmis hyväksymään helposti Sisunkin meidän laumaan, Sisu kun oli pisimpään meillä ja lähti vasta 9-viikkoisena omaan kotiin. Täytyy kyllä myöntää että kyllä siihen itsekin kiintyi eniten, helpostihan meille vielä yksi glenni mahtuisi ;)

Malla - McJakes Angel-Lina
Heinäkuussa kävin hakemassa Miss Mallan Suomeen Berliinistä. Malla on loistopakkaus! Sitä ei voi olla rakastamatta, vaikka se välillä onkin varsinainen riiviö ja sijoitusperheellä on tekemistä sen kanssa. Mallan muistan varmaan aina siitä, kuinka vaikea siitä on ottaa kuvia.. minulla on satoja kuvia, joissa on musta möykky, jolla ei edes näy silmiä ;)

Malla ROP ja RYP2
Muistan kyllä Mallan myös näistä pokaaleista, ensimmäistä kertaa koirani sijoittui ryhmäkehässä! Jestas sitä fiilistä, kun tajusin että me ollaan terrieri-pentujen toisia, huimaa! Ja hieno pokaalikin, sitä ei käy kieltäminen ;) Mallan kanssa odotamme kovasti ensi kesää, jolloin saamme Berliinistä vieraita! Mallan äitikin on tulossa haistelemaan Suomen kesää ;) 

Emma - Marfidal Sparkle of Meomodo
Ja sitten ihana ja herttainen Emma :) Emma on siitä epätavallinen glenni, että se tykkää koirapuistossakin leikkiä ihan kaikkien kanssa. Jos joku alkaa uhkailemaan, niin Emma alistuu ja sopivan tilanteen tullen hiipii pois paikalta. Emman kanssa ollaan käyty näyttelyissä eri puolilla Suomea. Kesällä tuli hienosti ROP ja VSP ja sitä myöden pari sertiä. Loistava ERI-putki katkesi Jyväskylässä, jossa tuomarin mielestä Emmalla oli liian pitkät jalat ;) No onneksi se on vain yksittäisen tuomarin mielipide ja otetaan erinomainen vaihde sitten taas ensi vuonna. Emma täyttää vappuna kaksi vuotta ja katsotaan nyt jos Emma saisi vaikka pentujakin ensi vuonna. Niitä suunnitelmia pitänee vielä täsmentää :)

Enda - Marfidal Meomodo Wait for It
Enda täyttää juuri vuoden ja on ilahduttanut suuresti sijoitusperhettään. Enda pärjää loistavasti useamman riehakkaan lapsen kanssa ja pitää perhettä järjestyksessä. Suloisen Endan kanssa ollaan käyty mätsärissä treenaamassa ja kasvatellaan turkkia kuntoon :) 

Ja sitten varsinainen ryhmä-rämä ;) Tinka-mamma ei osaa istua glenni-istunnassa, joten isä-Ardalilta on tämä kyky peritty. Tässä otoksia pönöttäjistä:)

Lempi - Meomodo Fantabulous Amy 
Martti - Meomodo Awesomazing Argos
Roco - Meomodo Fantasterrific Arien
Ja tässä vielä ei-juuri_nyt-pönöttävä Sisu-herrakin ;) Kyllä näkee että nämä veitikat ovat sisaruksia, sen verran on keskenään samaa näköä.

Sisu - Meodomo Rocktacular Axel

Rocon ja Lempin kanssa ollaan käyty jo pentunäyttelyissäkin. Arvostelut ovat olleet todella hyviä. Jatkoa seuraa heti ensi vuoden alussa, kun Kaapelitehtaalla on neljä Tinkan ja Ardalin pennuista kehässä. Jännittävää kyllä nähdä mitä näistä veitikoista vielä kehittyykään! Näiden neljän lisäksi on vielä kaksi tyttöä, Tuittu ja Petunia. Kuvia heistä sitten ensi vuoden puolella kun kohta nähdään heidän kanssaan :)

Roco ja Lempi

Minulla on ollut onnea ja kaikki pennut ovat saaneet loistavat perheet. Niinkuin myös sijoituskoirani. Olen kiitollinen kun olen saanut tutustua ihaniin uusiin ihmisiin ja nähdä kuinka hyvin he ovat jaksaneet uusien perheenjäsentensä kanssa ja kuinka rakastettuja pennut ovat :) 

Tässä vuodessa on paljon aihetta kiitollisuuteen - niin paljon hienoja onnistumisia ja loistavia ihmisiä ympärilläni. 

Tsemppiä kaikille ensi vuoteen ja tehdään yhdessä ensi vuodesta loistovuosi :)

Minttu 

Tuesday, June 9, 2015

Elvis testaa: Golden Eagle uutuusruoka!

Heips!
Pääsimme mukaan testaamaan Shetlandin Golden Eagle Holistic Health -sarjan uutuusruokaa. Ihan kaikkea ruokaa ei kyllä kiinnostaisi koirilla testata, mutta tätä ehdottomasti! Meiltä testaajaksi valikoitui energinen ja touhukas Elvis 1 v. :)


Paketti kiinnosti, taisi jo ruoka tuoksua läpi ;) Näitä ruokia on kolmea makuvaihtoehtoa, Farm, Wild ja Ocean. Meille tuli randomisti vaihtoehto Ocean. Nämä pakkaukset on ainakin helppo tunnistaa noista isoista numeroista, ne kertovat protskun ja rasvan määristä. Huomio muuten tuosta Ocean-ruoasta, se oikeasti haisee kalalle. Tuoksu ei ihan ollut mun makuun, mutta eihän mun niitä tarvitsekaan syödä ;)

"Golden Eagle Holistic Tuoreliha Formulat on uutuusruokasarja, josta löytyy kolme eri makuvaihtoa: Farm, Wild ja Ocean. Kaikki sarjan tuotteet ovat viljattomia ja niiden pääraaka-aineena on korkealaatuinen tuoreliha. Sarja on hypo-allerginen ja soveltuu näin ollen myös allergisille koirille. Sarjan ruokien korkea proteiinipitoisuus auttaa ylläpitämään lihasmassaa ja tuotteet sisältävät myös keholle välttämättömiä ravintoaineita, lihaperäisiä aminohappoja ja välttämättömiä hivenaineita."

Tästä linkistä voit lukea lisää nimenomaan tästä meille testiin tulleesta ruoasta:) 


Pääseekö sitä maistamaan vai ei?? ;) 
Elvis on aina malttamaton kun kyse on ruoasta, kaikki on mennyt tähän asti alas sekunnissa. Katsotaan miten käy tämän ruoan kanssa. 


Oikealla Ocean, vasemmalla Holistic Chicken
Yksi huomio tähän väliin: Tämän ruoan nappulat ovat aika pieniä, pienempiä esim. kuin meillä normisti syöty Shetlandin kanasapuska. Itse asiassa nappulat ovat samankokoisia kuin penturuoan nappulat, niistäkin on nyt kokemusta kun tiineenä oleva Tinka syö jo pentusapuskaa :) Asiasta sadanteen.. meillä on menossa vuorokausi 44, reippaasti juhannuksen yli vielä odotellaan ennenkuin pennut syntyvät.

Ja niinkuin muidenkin ruokien kanssa, meni ihan kaksi sekuntia niin kuppi oli tyhjä. Hyvä että ehdin edes kameran kanssa mukaan ;) 



Olemme jo aiemmin kokeneet että Shetlandin Holistic Heath -ruoat ovat meillä toimivia ja erittäin hyvin myös nirsommalle osastolle maistuvia. Lyhyen maistatuskerran perusteella en toki voi sanoa tästä uutuusruoasta sen enempää, kuin että varmasti hyvä ruoka koska se kuuluu samaan laatusarjaan ;) Ja meillä jatketaan GoldenEagle Holistic Health -ruoan syömistä. 

Täältä löydät hinnat, linkit ostopaikkoihin ja muutenkin fiksun infokoosteen uutuusruoista: http://www.hopottajat.fi/goldeneagle/. Kamppis oli siis Hopottajien toteuttama, niinkuin tuosta linkistäkin voi päätellä. 

Näitä uutuustuotteita myydään 2 kg ja 10 kg pakkauksissa, ei siis välttämättä jättikoirille niin järkevä koska tuleepi aika arvokkaaksi. Paitsi voihan näitä käyttää vaikka hyvälaatuisina namipaloina palkkauksessa ;) Makukin kun on selkeästi kohdallaan!

Uutuussapuskojen omalle sivulle pääset tästä: www.goldeneaglepetfoods.fi/freshmeat. Kannattaa tutustua!

Elvis kiittää ja kumartaa testimahdollisuudesta ja painuu masu täynnä herkkuruokaa iltaunille :)

Minttu 



Saturday, January 31, 2015

Veteraani, valio ja juniori

Nyt sanoisimme kyllä yhteen ääneen että lunta on. Ja sitä on erittäin riittävästi! Äippä ja iskä on tehny meille sellasia polkuja pihalle, ettei meidän koko ajan tartte upota lumihankeen. Tosin meitä kyllä myös kannustetaan riehumaan hangessa, se on kuulemma loistavaa liikuntaa..



Kattokaa nyt! Polun reunat on meidän korkusia! Äippä on sitä mieltä, että meillä on lunta vielä elokuussakin ja juhannuksena ollaan tätä menoa lumisotaa. No, oishan se vihreä nurtsikin välillä kiva ;) Mehän muuten mennään tässä ihan ikäjärjestyksessä, veteraani, valio ja juniori... Niin, ihan käsittämätöntä, mutta Romeo on jo kahdeksanvuotias! Tai siis huomenna on nakkikakkupäivä ihan virallisesti.

Romeo the Man
Me otettiin ulkoilusta kaikki ilo irti, kun ei ollu ees kovin kylmä. Riehuttiin, juostiin, painittiin, oltiin hippaa, etsittiin palloa hangesta. Myöskin Romeo oikein innostui kirmailemaan kuin joku pikkupoika ;)




Lopputuloksena me oltiin sitten yksiä lumipalloja koko porukka. Enempää ei ois kyllä pystyny riehumaan kun alkoi tuntua niin painavalta, heh!



Elvis oli kyllä aika liikkis ja näytti kuinka paljon rakastaa isoveikkaansa. Se auttoi Romeota putsaamaan lumipaakkuja jaloista.


Tinkaa se ei kyllä auttanu, mutta kyllähän meidän itsenäinen lady pärjää ilman apuakin.


Lumileikkien jälkeen jouduttiinkin sitten sulatushuoneeseen, jota myös kylppäriksi kutsutaan ;) Jos ollaan vaan vähän märkiä, niin saadaan sulaa kodinhoitohuoneessa, mutta tänään siihen ei ollut mitään tsäänssejä.

Nyt me mennään.. päikkäreille! Ja nukutaankin muuten pitkät päikkärit!

Romeo, Tinka, Elvis

Sisäinen kissani

Onkohan mun äiti haaveillu jostain kissoista samalla kun synnytti mut..? Jostain mulle on kuitenkin tullut mun äipän mielestä outoja tapoja, jotka kuulemma lähinnä kuuluu kissoille.

Jo pentunakin tykkäsin nukkua esimerkiksi ekalla portaalla, sohvan käsinojalla tai ikkunalaudalla. Nyt oon ottanu ihan omaksi paikaksi sohvan selkänojan ;)

Siinä voi istua...


Nukkua...


Katsella maisemia...


Ja roikottaa häntää!



Kyllä mä oon aina tienny että mä oon spesiaali. Mutta outo, en usko. Mä nyt vaan oon koira, joka tykkää olla välillä sohvan selkänojalla tai ikkunalaudalla. No se ikkunalauta alkaa kyllä olla mulle vähän liian kapea jo. Äippä tuossa naureskelee, että onneksi meillä ei ole verhoja! Muuten kuulemma varmaan joku päivä kiipeäisin niitä pitkin katon reunaan ;)

Elvis


Saturday, January 24, 2015

Elviksen ensirakkaus

Voi ei! Nyt se tapahtui. Mä rakastuin! Se on sellanen söpö pieni tyttö, jonka nimi on Heta. Se taitaa olla vähän jotenkin erilainen kuin mä, mutta rakkaus ei katso rajoja. Ainakaan mun mielestä!


Rakkaus taitaa saada meidät glennitkin näyttämään vähän pöhköiltä... Hikikin tuli! Äippä huomioi tuossa vieressä että mun kieli roikkuu melkein maassa.. ei tunnu missään ;)

Niin ja mistäkö mä tän tytön sitten löysin.. No Leena-mammalta tietty! Mä pääsin äipän kanssa kaksistaan retkelle. Se oli menossa kattomaan jotain vauvaglennejä, siis paljon pienempiä kuin mä. Ja sitten kun mä tulin niin hyvin toimeen niiden pitkäjalkaisten kanssa niin sain leikkiä niiden kanssa monta tuntia!

Tai ei mua oikeestaan kiinnostanu ne muut kuin se pieni Heta..



Meillä oli kyllä aikamoinen meininki! Mutta kivaa kyllä, kenellekään ei tullut paha mieli. Ainoastaan hirmuinen väsy kun riehuttiin niin paljon ;) Niin ja mua ei ees haitannu vaikka se Heta välillä roikkui mun partakarvoissakin, en sanonu sille kertaakaan pahasti. Nautin vaan huomiosta..



Mun oikeeta äitiä ei paljoo meidän meininki kiinnostanu. Toki se kävi moikkaamassa mua, mutta ei se meidän muiden kanssa halunnu riehua. Se otti vaan lunkisti. Mä oon tainnu periä siltä ulkonäön lisäksi rauhallisen luonteen. Hyvä niin, taidan saada siitä pluspisteitä, papukaijamerkin ansaitsemiseen menee varmaan vielä hetki...

Mun äiti Pirkko

Mutta toi ihana Heta! Mä en unohda sitä ikinä!
Kun mun ois pitäny lähtee äipän kanssa kotiin, en ois millään halunnu. Mä oisin voinu jäädä Hetan seuraan ainiaaksi. Äipän piti kantaa mut portailta autoon, kun mun jalat ei vaan suostuneet kulkemaan poispäin Hetan luota.

Uskaltaisinkohan mä kertoo Tinkalle ja Romeolle kuinka kivaa mulla oli..?

Elvis

Sunday, January 18, 2015

Elvistelyä

Moi kaikki!

Ette voi uskoa kuinka iso poika mä jo oon! Ja äippä sano mulle vielä että mä oon ihan ylisulonen ;) Yritin sitten heti kehujen jälkeen pistää parastani ja esittää kaikki temput jotka osaan, siis ne vähemmän palkitut temput.. Äippä oli sitä mieltä että mulla tais nousta kehut päähän ja se kyllä palautti mut aika nopeesti maan pinnalle. Pöh! 


Tässä mä kuuntelen niitä kehuja. Sen jälkeen aattelinkin että otan ison loikan ja hyppään pois trimmauspöydältä. Äippä tais aavistaa sen kun sai mut kiinni ennenkuin ehdin loikata. Ilmeisesti kostoksi me sitten harjoiteltiin hampaiden näyttämistä ainakin kolkytkertaa ja seistiin asennossa ainakin minuutti! Joo-joo, oon kiltti poika enkä keksi enää hulluja päähänpistoja!!



Me ollaan Tinksun kanssa jo melkein samankokosia. Eli mä oon oikeesti jo aika iso poika, ainakin siis noin ulkoisesti ;) Niin tai on mulla isompi pää kuin Tinkalla, mutta se onkin tyttö.. Tytöt saa olla vähän pienempiä. 

Ootte varmaan huomannu että välillä on ollu tosi kylmiä päiviä. Siis ihan jäätävän kylmää! Mä en kauheesti tykkää kylmästä. Mieluummin oon takan edessä makoilemassa. Romeon kanssa. Me ollaan molemmat pojat sellaisia lämpimässä rötvääjiä. Niin ja onhan se takkatulikin aika kiva!

Meillä on kolmestaan Romeon ja Tinkan kanssa superkivaa. Niin siis jos ootte miettiny miten me pärjätään. Tinka on ehdottomasti ykkönen riehumis- ja juoksukilpailukaverina ja Romeo on kuin peruskallio, sellainen johon voin aina luottaa ja jonka viereen voi käpertyä nukkumaan. Se lohduttaa mua jos nään vaikka pahoja unia. Sellanen isoveikka mulla on, ihanan rakastettava :) Jos yritetään Romeon kanssa keksiä kimpassa jotain jekkuja, niin Tinka on se joka pitää meidät järjestyksessä. Jos se niin haluaa, niin me istutaan vaikka rivissä hiljaa. On se sen verran tomera täti, hih! Mutta hyvää se vaan tarkoittaa. Onhan se totta, että täällä  olisi aika nopeesti superkaaos, jos kukaan ei huolehtisi järjestyksenpidosta. Siis äipän ja iskän lisäksi. 


Yleensä me ollaan kyllä kaikki kiltisti. Vaikka näin. Ihanaa talven jatkoa teille! Yritän vähän skarpata ja kirjoitella useamminkin. Tai patistaa noita kahta muuta edes kirjoittelemaan.

Elvis (kohta 9 kk)

Monday, November 24, 2014

Missä on kaikki ihanat tuoksut?

Siis mitä ihmettä? Joku omituinen valkoinen töhnä on peittänyt meidän pihalta kaikki ihanat tuoksut, mun keskeneräiset puutyöt ja murkut! Tosin niitä murkkuja ei kyllä oo vähään aikaan enää näkyny...


Mä niin yritin kaivaa joka puolelta, mutta löysin vaan sellaisen omituisen lumen päällä hyppivän hippiäisen. Söin sen ihan varmuuden vuoksi. Äippä nauroi mulle kun näytin kuulemma niin hassulta. Mä niin haluisin nähdä kun se ite tulis kaivelemaan ilman käsiä pihalta aarteita!



Niin ja arvatkaa mitä! Tinka tuli muka auttamaan mua niiden aarteiden etsimisessä. Se kertoi mulle mistä mun pitää kaivaa, on kuulemma jo monena vuotena nähny tän valkoisen töhkän ja tietää minne aarteet menee. Se siis suorastaan juksasi mua. Ja mä menin tosi helppoon. Ei oo kivaa olla kaikista nuorin! En kestä!

Tai no, onhan se kivaa että mulla on aina kavereita. Romeonkin kanssa ollaan lähennetty ja meistä on tullu ihan bestikset! Se on tosin niin iso, että se vaan selättää mut painamalla tassulla alas jos niin tahtoo. Mutta kyllä mä tykkään siitäkin leikistä, ei se koskaan oo halunnu mua satuttaa :) On se sellainen hupsu veikka!


Kattokaa nyt sitä, eihän sitä voi ottaa kovin vakavasti ;) Ja arvatkaa mitä! Mä osaan jo juosta niin kovaa ettei Romeo saa mua ees kiinni. Sit mä osaan sellaiset loistoharhautukset, niin Romeo jää vaan höhlänä kattomaan että miten mä nyt tuon osasin. Kyllä sen kanssa on niin kivaa!



Mutta onhan tämä valkoisuus ihan mukavaakin. Nyt ei jouduta enää suihkuun ulkoilun jälkeen. Tosin sen sijaan me saadaan sulaa kodinhoitohuoneessa. Odottaminen ei ihan kuulu mun vahvuuksiin, mutta oon yrittäny ottaa Tinkasta ja Romeosta mallia eli makailla vaan rauhassa lattialla. Se suljettu ovi kyllä ottaa mua vähän pattiin ja joudun aina aika ajoin ilmoittelemaan itsestäni ettei se äippä vaan oo unohtanu meitä sinne... Palkaksi saan yleensä melko selkeän huudon olla hiljaa ja odottaa. Pahus kun se ei tajuu ettei mua haittaa yhtään makailla sohvalla vaikka lumisena!

Nauttikaahan kaikki talvesta, siis ne joilla se jo on. Oon kuullu huhuja että kaikilla ei oo vielä lunta. Älkää luopuko toivosta, kyllä sitä tulee teillekin!

Elvis & Tinka ja Romeo