Elviksen ensirakkaus

Voi ei! Nyt se tapahtui. Mä rakastuin! Se on sellanen söpö pieni tyttö, jonka nimi on Heta. Se taitaa olla vähän jotenkin erilainen kuin mä, mutta rakkaus ei katso rajoja. Ainakaan mun mielestä!

Rakkaus taitaa saada meidät glennitkin näyttämään vähän pöhköiltä... Hikikin tuli! Äippä huomioi tuossa vieressä että mun kieli roikkuu melkein maassa.. ei tunnu missään ;)

Niin ja mistäkö mä tän tytön sitten löysin.. No Leena-mammalta tietty! Mä pääsin äipän kanssa kaksistaan retkelle. Se oli menossa kattomaan jotain vauvaglennejä, siis paljon pienempiä kuin mä. Ja sitten kun mä tulin niin hyvin toimeen niiden pitkäjalkaisten kanssa niin sain leikkiä niiden kanssa monta tuntia!

Tai ei mua oikeestaan kiinnostanu ne muut kuin se pieni Heta..

Meillä oli kyllä aikamoinen meininki! Mutta kivaa kyllä, kenellekään ei tullut paha mieli. Ainoastaan hirmuinen väsy kun riehuttiin niin paljon ;) Niin ja mua ei ees haitannu vaikka se Heta välillä roikkui mun partakarvoissakin, en sanonu sille kertaakaan pahasti. Nautin vaan huomiosta..

Mun oikeeta äitiä ei paljoo meidän meininki kiinnostanu. Toki se kävi moikkaamassa mua, mutta ei se meidän muiden kanssa halunnu riehua. Se otti vaan lunkisti. Mä oon tainnu periä siltä ulkonäön lisäksi rauhallisen luonteen. Hyvä niin, taidan saada siitä pluspisteitä, papukaijamerkin ansaitsemiseen menee varmaan vielä hetki...

Mun äiti Pirkko

Mutta toi ihana Heta! Mä en unohda sitä ikinä!
Kun mun ois pitäny lähtee äipän kanssa kotiin, en ois millään halunnu. Mä oisin voinu jäädä Hetan seuraan ainiaaksi. Äipän piti kantaa mut portailta autoon, kun mun jalat ei vaan suostuneet kulkemaan poispäin Hetan luota.

Uskaltaisinkohan mä kertoo Tinkalle ja Romeolle kuinka kivaa mulla oli..?

Elvis