Me aletaan pikkuhiljaa tajuta, mitä muuttaminen tarkoittaa. Me siis asutaan täällä maalla ja ei ollakaan vaan lomalla :) Onneksi myöskään äippä ja iskä ei oo vielä lomalla, on nämä neljä pääsiäispäivää ollu sen verran rankkoja ja puuhakkaita, että hyvä että ne menee huomenna töihin niin saa nukkua ihan rauhassa.
Me ollaan tehty pirusti pihahommia ja tutkittua tonttia. Ja kateltu kun äippä on roikkunu räystäissä ja tiputtanu meidän päälle lehtiä ja multaa.. Kaikkee ne meidän ihmiset keksiikin. Oikeestaan siis mä oon ollu se aktiivisempi osapuoli meistä koiruuksista. Romeo on edelleen vaan halunnut että sille heitetään palloa, muuten se ei oo juurikaan osallistunu. Mulla alkaa jo vähän masu painaa, en jaksa olla ihan niin energinen kuin aiemmin, mutta hyvin pyyhkii silti ;)
Välillä mä toki haluan vaan näyttää nätiltä ;) Romeo on siinäkin suhteessa käyttäytynyt kuin äijät, se on niin kuranen ja mutainen koko ajan, että joutuu suihkuun varmaan seitsemän kertaa päivässä.. Siis silloin kun haluaa tulla sisälle. Mä pääsen paljon helpommalla, kun voin vaan tassutella ovesta sisään. Kantsis ehkä noiden jätkienkin joskus miettii loppuun saakka.
Mutta siis meillä on nyt pääsiäisenä ollu joka päivä vieraita enemmän ja vähemmän. Rapsuttajia on riittänyt, se on hyvä se. Tänään meillä oli iloinen ja energinen pikkukaveri käymässä, äipän kummipoika. Se on se sama, joka on aina tykänny leikkii meidän kanssa. Ja niin oli nytkin :)
Tällä kertaa pikkumies meinasi että mä innostuisin jostain frisbeestä. Mä kyllä olin enemmänkin niin, että voitaisko me vähän pussaillahaliapussaillahalia ja pussailla ;) No mut en sitten kuitenkaan ihan kauheesti viittiny pusutella, kun se ei selvästikään ihan ollu mun kanssa samalla rakkauden aaltopituudella. Kiva se oli kuitenkin ;)
Romeo ja pallo. Tämä on niin nähty, mutta minkäs teet. Mahtaakohan se jaksaa koko kesän kantaa tuota samaa palloa..? Luultavasti. Mikään muu pallo ei kelpaa paitsi niinä harvoina hetkinä kun tuo nimenomainen keltainen pallo on hukassa. Pimee, sanon mä! Samalla laillahan ne kaikki pomppii.
Mutta jos pomppii pallo, niin kyllä pomppi tämäkin! Äippä jo pelästy että mä luulen tätä mun vauvaksi, mutta en kait mä nyt tollasta sekopäistä sammakkokasaa mun pienokaiseksi kuvittele. Kattokaas vaikka tästä lähikuvasta. Aikamoinen sammakkosetti!
Hmmm.. toisaalta mulla kyllä tulee tästä jotain mieleen.. Puksutteleekohan ne samalla lailla kuin me koirat..? Vai onkohan noilla muuten vaan jotain kimppakivaa..? Yritin kyllä kysyä, mutta ne ei kertonu mulle. Höh!
Loppupelissä olin niin väsynyt, etten ees kunnolla jaksanu sohvalle kiivetä.. Mutta kyllähän meillä on ollu tosi mukavaa, päikkärit on vaan jääny niin vähiin, että luultavasti en nyt herää ennen aamua. Romeokin hiipi oman huoneen rauhaan unille.
Ai niin, iltaruoka on vielä syömättä.. ehkäpä just jaksan ruokakupille vielä raahautua.
Tinka (&Romeo)
Ps. For English-speaking people, I'm doing just great. Little bit tired after the long, active weekend, but that´s normal.
No comments:
Post a Comment