Ruoka on Ristolle ihan yhtä suuri juttu, kuin muillekin Tinkan pennuille - sitä ei ole koskaan tarpeeksi vaan se loppuu aina kesken. Ja sitten joutuu odottamaan monen monta tuntia ennenkuin tulee seuraava satsi. Ainakin vuosi pikkuglennin elämässä!
Risto on ehtinyt jo tutustua naapurin koiruuksiin, tehdä tasapainoharjoituksia sohvan selkänojalla, levitellä kasvimaan turpeet ympäriinsä, hermostuttaa yorkshiren terrierin, kun se ei ymmärtänyt Riston leikkiä.. Lenkkitossut ovat myös saaneet kyytiä. Mammalla taitaa olla silmät selässäkin kun se huomaa kaiken, vaikka Risto yrittää olla tosi vikkelä ;)
Riston suurinta herkkua on sonnin "se". Ensin Ristolla oli pienempi se, mutta Risto päätti haudata aarteensa niin syvälle ettei itsekään enää löytänyt sitä. Sitten mamma hankki niin ison, ettei varmasti huku ;) Tuossa riittääkiin puuhaa, kun odottelee seuraavaa ruoka-annosta.
Risto kyllä ehtii joka paikkaan ja ei pelkää haasteita. Risto jopa hyppäsi sohvalta pöydälle meetvurstin tuoksun innoittamana. Risto ehti juuri napata meetwurstin ennenkuin lautanen hajosi pirstaleiksi, hups!
Niin, niitä kuvia saa oikeastaan vain silloin kun Risto nukkuu tai syö ;) Muuten kuvassa näkyy brindlen värinen vauhtiviiva, niin tuttua menoa!
Ihanaa elämää Ristolle, vauhtia siitä ei varmaan tule puuttumaan!
(toim. huom. ) Niinkuin ei Tinka-äipältäkään...
Minttu
No comments:
Post a Comment