Monday, August 20, 2012

Koiranelämän aakkosia

Bruno Kokkolasta tervehdys! Ajattelin viestitellä teille mun kuulumisia, kesä on ollut ihan mahtava ja mustakin on tainnut tulla jo tosi iso poika:) Mamma ainakin on sanonu mulle, että oon oppinu jo tosi paljon, oon siis ihan just täydellinen!

Mamma sanoi että tästä pitää ehkä kertoa ihan ykkösenä, mutta mä oon nyt ihan oikeasti sisäsiisti! Se ei tainnut ollut ihan helppo projekti, kuulemma jäin luokalleni pari kertaa ja niinpä opiskelinkin vähän pidemmän oppimäärän. En mä kyllä vaan huomannu, että koulu ois ollu rankkaa. Mammalle se tais ollakin vähän rankempaa, kuulemma mun sisäsiisteyskoulu kuuluu TOP10-listalle sen elämän haastavimmissa hetkissä. No, kai sitä jo vähän helpottaa kun se sai laittaa matot lattialle ja mä osaa ihan ite pyytää ulos jos siltä tuntuu:)

Kattokaas tätä! Mä osaan jo nostaa jalkaakin niinkuin isot pojat tekee! 
Kesän aikana olen tavannu tosi paljon muita koiruuksia. Mamma sanoo, että olen ihanan avoin ja sosiaalinen, ja tuun toimeen kaikkien kanssa. No, johan niitä erilaisia karvaturreja on kotonakin melkein joka päivä, heh! Kotona ravaavien koirien lisäksi olen tavannut kesän aikana mun siskon Taimin, pariinkin kertaan! Ekana nähtiin pentutapaamisessa Leenalla, siitä taisi ollakin juttua jo aikaisemminkin. Samalla reissulla tapasin Samu-glennin Heinolassa, se oli kyllä hassu poika ja ihana leikkikaveri! Ehkä me tavataan joskus vielä toistekin:)

Bruno ja Taimi
Hulina alkoi meillä heti Kokkolan näyttelyn aikoihin, kun Tinka tuli Lahdesta meille kylään. Ja sitten vielä Taimi ja sen veikka Untokin tuli meille poikkeamaan! Aika hurja meininki, etten sanois:) Eniten mä kuitenkin ehkä tykkäsin juosta sen Taimin kanssa ja kurmuuttaa sitä, pitäähän siskoa nyt vähän kiusata, eiks niin? Näiden vierailevien tähtien lisäksi mun glennikamuihin kuuluvat Lissu ja Nemo, jotka kanssa asuu Kokkolassa:)

Mitäs muuta mä oonkaan jo oppinu..? Ai niin, mä oon päässy tosi pitkälle siitä alun "panta kaulaan ja en suostu kävelemään kuin metrin" -vaiheesta. Pahimpana mielenosoituksena heittäydyin silloin jopa selälleni. Enkös ollutkin aika hurja? No, mamma voitti ja nykyään me lenkkeillään pitkiä lenkkejä. Sen oon huomannu, että mamma tykkää kun katson sitä silmiin. Kontakti selkeästi kannattaa, siitä saa aina välillä herkkujakin;)

Näyttelyharkoissa, handlerina Selina
Oon kokeillu tuota katsekontaktia myös näyttelyharkoissa, joo-o, luitte oikein! Ja mä oon jo tosi hyvä näyttelykoira, ehkä kaikista paras, ainakin omasta mielestäni. No, kohta muutkin näkee kuinka hieno mä oon, kun 16.9. on pentunäyttely Kokkolassa. Saa pitää peukkuja!

Nyt te varmaan kuvittelette, että mä huijasin ja mun koko kesä on ollu vaan koulua.. No tavallaanhan se onkin ollu, mutta hauskaa sellaista. Kattokaas nyt tätäkin! Mähän osaan uida:) Toi mun isosisko Fanni on ehkä vähän vauhdikkaampi vedessä, mutta sillä onkin paljon pidemmät jalat kuin mulla...

Bruno ja Fanni polskimassa
Niin ja ollaan me oltu mökilläkin, Iso-Syötteellä! Me ollaan vaellettu hienoissa maisemissa, tai no en mä niinkään niistä maisemista, mutta ne porot! Niitä on kiva jahdata, ja oon tainnu pari papanaakin syödä, ihan tahallani ;) Ja on siitä kaikesta mun oppimastani ollu kyllä tosi paljon hyötyäkin, mamma voi pitää mua huoletta irti, koska yleensä muistan aina totella Tule! Odota! Sivulle! -käskyjä. Etenkin kun tiedän, että mamman taskussa on maailman herkullisimpia kananpalasia... mä en voi edes kirjoittaa tästä kun kuola alkaa valua! Jos meen nyt heti sivulle, niin saisinkohan yhden....

Bruno mamman kanssa
Mä tykkään mielettömästi reissata ja oonkin joka paikassa kuin kotonani. Mökillä, autossa, tuntureilla, hotellissa... kunhan vaan mulle tärkeitä ihmisiä on mukana niin voin olla huoletta :) Paitsi.. etutassujen kynsien leikkaus on kyllä niin ärsyttävää puuhaa, että siinä ei auta edes mamman läsnäolo ja kananpalaset.. Sille hommalle mä sanon yäk! Siis iso YÄK! Ja toinen vähän pienempi yäk menee hevosille. Ne nuuskii ja yrittää nuolla mua. Joo..kiitos ei!

Ihan pari pikku juttua on siis vielä opeteltavana, muuten mä osaankin jo kaiken;)

Ihana minä!

Bruno (iso poika 6 kk)

ps. Ja arvatkaas mitä mä teen seuraavaksi? Mamma vie mut pentutottikseen! En ihan vielä tiedä mitä se on, mut jos siihen liittyy kananpaloja niin sen täytyy olla varmasti aika kivaa ;)

3 comments:

PiaR said...
This comment has been removed by the author.
PiaR said...

Ihana Bruno! :)

Kiitos hienosta esittelystä! Ihan Brunolta kuulosti. Ovat nämä meidänkin karvaturrit ottaneet uuden tulokkaan hyvin vastaan ja varsinkin tuo Pointteri jaksaa Brunon kanssa juosta ympäri pihaa :)

Terkuin,

Pia (Brunon mamman tytär), Toffe ja Busy

Kennel Meomodo said...

:)