Tuesday, February 12, 2008

Ulkoilu on hauskaa tai sitten ei

Onpas taas ilmoja pidellyt! Muutaman päivän sitä ihanaa valkoista lunta täällä meilläkin päin oli, nykyään mäkin tykkään siitä kun olen vähän kasvanut eikä se yltä kylmettämään massua. Emännän heittelemiä pieniä lumipalloja on tosi hauska etsiä sieltä hangen seasta, pompin ihan innoissani niiden perässä. Myös lumen kaiveleminen kuonolla on hauskaa ja pomppiminen ihan muuten vaan! Ainoa huono puoli lumessa on se, että välillä se tarttuu karvoihin kiinni oikein tosissaan. Silloin on ikävä kävellä ja lenkin jälkeen joutuu aina suihkuun sulattelemaan niitä lumipaakkuja. Vaikka mä inhoankin suihkua yli kaiken, niin toivoisin silti, että vielä tulisi lisää lunta!

Vesisateesta en tykkää myöskään, vaikkei se ihan yhtä inhottavaa ole kuin suihku. Silloin en mielelläni lenkkeilisi ollenkaan, mutta emäntä ja isäntä ne jostain syystä haluaa ihan välttämättä mennä sinne pihalle. Niinpä mä vain raahustan niiden perässä siellä sateessa, en todellakaan halua pitkittää sitä kärsimystä pysähtymällä nuuskimaan muiden kuulumisia. Vesilätäköt on kanssa vastenmielisiä, kuka nyt kylmää ja märkää vettä turkkiinsa haluaisi! Mä yleensä kierränkin kaikki lätäköt kaukaa, jos vain mahdollista. Sitäpaitsi kastuneet tassut pitää ilmeisesti aina pyyhkiä ennenkuin pääsee kunnolla sisälle eikä sekään mitään mun suosikkipuuhaa ole. Heti kun tassut on saatu kuiviksi, niin mä aina löylytän sen typerän pienen pyyhkeen oikein kunnolla, riekutan ja ravistelen.

Vaikkei viime lauantaina mitkään huippuilmat olleetkaan niin me oltiin silti oikein isolla porukalla ulkoilemassa. Koirapuistossa tavattiin minä, mun sisko Olga, mun Nanni-äiskä, Nelli ja Iiris emäntinemme. Me tultiin Olgan kanssa samaa matkaa junalla, mutta sinne puistoon pääseminen kestikin sitten hieman, me kun ei oltais ollenkaan maltettu kävellä eteenpäin. Me ollaan molemmat nimittäin pomoluonteita, joten aina tilaisuuden tullen pitää yrittää ottaa selvää kumpi on se Isompi Pomo. Käveleminen jäi siis toissijaiseksi, mutta kyllä me lopulta päästiin sinne puistoonkin. Siellä oli jo muut innoissaan vastassa ja me päästiin kaikki juoksentelemaan yhdessä ympäriinsä. Isompien vauhdissa me ei aina oikein pysytty, mutta yritettiin ainakin. Ja välillä me pistettiin Olgan kanssa mutapainiksi! Emännät vaihtoivat kuulumisia, mutta lopulta ne ilmeisesti kyllästyivät ja me lähdettiin kaikki kotiin. Kotimatka sujuikin jo jouhevammin, olin niin juoksemisesta väsynyt ja märästä kelistä kylmissäni, että halusin vain pian sisälle. Tiedän, että silloin kannattaa kiltisti seurata emäntää, se kun näyttää aina tietävän, miten sinne kotiin oikein päästään. Mutta arvatkaapa vain, kotona mä jouduin tietenkin suihkuun! :/

1 comment:

Kennel Meomodo said...

Voi Lyyti! Mikset sä tykkää suihkusta? Mä oon jo pienestä pitäen halunnu äipän mukaan suihkuun ja otan pisaroita kiinni tassulla:)

Pesulla on kiva olla ja sen jälkeen saan hyvällä omalla tunnolla vetää kunnon kuivatusrundit kämpässä. Kannattaa kyllä totutella suihkuun, voin kertoo että joudut sinne vielä useaan kertaan. Hih!