Veteraani, valio ja juniori

Nyt sanoisimme kyllä yhteen ääneen että lunta on. Ja sitä on erittäin riittävästi! Äippä ja iskä on tehny meille sellasia polkuja pihalle, ettei meidän koko ajan tartte upota lumihankeen. Tosin meitä kyllä myös kannustetaan riehumaan hangessa, se on kuulemma loistavaa liikuntaa..

Kattokaa nyt! Polun reunat on meidän korkusia! Äippä on sitä mieltä, että meillä on lunta vielä elokuussakin ja juhannuksena ollaan tätä menoa lumisotaa. No, oishan se vihreä nurtsikin välillä kiva ;) Mehän muuten mennään tässä ihan ikäjärjestyksessä, veteraani, valio ja juniori... Niin, ihan käsittämätöntä, mutta Romeo on jo kahdeksanvuotias! Tai siis huomenna on nakkikakkupäivä ihan virallisesti.

Romeo the Man

Me otettiin ulkoilusta kaikki ilo irti, kun ei ollu ees kovin kylmä. Riehuttiin, juostiin, painittiin, oltiin hippaa, etsittiin palloa hangesta. Myöskin Romeo oikein innostui kirmailemaan kuin joku pikkupoika ;)

Lopputuloksena me oltiin sitten yksiä lumipalloja koko porukka. Enempää ei ois kyllä pystyny riehumaan kun alkoi tuntua niin painavalta, heh!

Elvis oli kyllä aika liikkis ja näytti kuinka paljon rakastaa isoveikkaansa. Se auttoi Romeota putsaamaan lumipaakkuja jaloista.

Tinkaa se ei kyllä auttanu, mutta kyllähän meidän itsenäinen lady pärjää ilman apuakin.

Lumileikkien jälkeen jouduttiinkin sitten sulatushuoneeseen, jota myös kylppäriksi kutsutaan ;) Jos ollaan vaan vähän märkiä, niin saadaan sulaa kodinhoitohuoneessa, mutta tänään siihen ei ollut mitään tsäänssejä.

Nyt me mennään.. päikkäreille! Ja nukutaankin muuten pitkät päikkärit!

Romeo, Tinka, Elvis

Sisäinen kissani

Onkohan mun äiti haaveillu jostain kissoista samalla kun synnytti mut..? Jostain mulle on kuitenkin tullut mun äipän mielestä outoja tapoja, jotka kuulemma lähinnä kuuluu kissoille.

Jo pentunakin tykkäsin nukkua esimerkiksi ekalla portaalla, sohvan käsinojalla tai ikkunalaudalla. Nyt oon ottanu ihan omaksi paikaksi sohvan selkänojan ;)

Siinä voi istua...

Nukkua...

Katsella maisemia...

Ja roikottaa häntää!

Kyllä mä oon aina tienny että mä oon spesiaali. Mutta outo, en usko. Mä nyt vaan oon koira, joka tykkää olla välillä sohvan selkänojalla tai ikkunalaudalla. No se ikkunalauta alkaa kyllä olla mulle vähän liian kapea jo. Äippä tuossa naureskelee, että onneksi meillä ei ole verhoja! Muuten kuulemma varmaan joku päivä kiipeäisin niitä pitkin katon reunaan ;)

Elvis

Elviksen ensirakkaus

Voi ei! Nyt se tapahtui. Mä rakastuin! Se on sellanen söpö pieni tyttö, jonka nimi on Heta. Se taitaa olla vähän jotenkin erilainen kuin mä, mutta rakkaus ei katso rajoja. Ainakaan mun mielestä!

Rakkaus taitaa saada meidät glennitkin näyttämään vähän pöhköiltä... Hikikin tuli! Äippä huomioi tuossa vieressä että mun kieli roikkuu melkein maassa.. ei tunnu missään ;)

Niin ja mistäkö mä tän tytön sitten löysin.. No Leena-mammalta tietty! Mä pääsin äipän kanssa kaksistaan retkelle. Se oli menossa kattomaan jotain vauvaglennejä, siis paljon pienempiä kuin mä. Ja sitten kun mä tulin niin hyvin toimeen niiden pitkäjalkaisten kanssa niin sain leikkiä niiden kanssa monta tuntia!

Tai ei mua oikeestaan kiinnostanu ne muut kuin se pieni Heta..

Meillä oli kyllä aikamoinen meininki! Mutta kivaa kyllä, kenellekään ei tullut paha mieli. Ainoastaan hirmuinen väsy kun riehuttiin niin paljon ;) Niin ja mua ei ees haitannu vaikka se Heta välillä roikkui mun partakarvoissakin, en sanonu sille kertaakaan pahasti. Nautin vaan huomiosta..

Mun oikeeta äitiä ei paljoo meidän meininki kiinnostanu. Toki se kävi moikkaamassa mua, mutta ei se meidän muiden kanssa halunnu riehua. Se otti vaan lunkisti. Mä oon tainnu periä siltä ulkonäön lisäksi rauhallisen luonteen. Hyvä niin, taidan saada siitä pluspisteitä, papukaijamerkin ansaitsemiseen menee varmaan vielä hetki...

Mun äiti Pirkko

Mutta toi ihana Heta! Mä en unohda sitä ikinä!
Kun mun ois pitäny lähtee äipän kanssa kotiin, en ois millään halunnu. Mä oisin voinu jäädä Hetan seuraan ainiaaksi. Äipän piti kantaa mut portailta autoon, kun mun jalat ei vaan suostuneet kulkemaan poispäin Hetan luota.

Uskaltaisinkohan mä kertoo Tinkalle ja Romeolle kuinka kivaa mulla oli..?

Elvis

Mun tyttö sai pentuja!

Otin heti Elviksen vinkistä kiinni ja aloin kirjoittamaan ;) Täällä siis ylpeä pappa, Romeo!

Yksi mun tytöistä, Telma eli Marfidal Vaukin Kiva sai pentuja vähän aikaa sitten. Ja ei ihan vähää saanutkaan vaan kahdeksan. Mun geenit tais jäädä vain pään kokoon, kun ne kaikki brindlejä ja niillä on isot glennipäät ;)

Tässä on Telma, loistotyttö! En yhtään ihmettele että se teki niitä ihania pieniä glennejä kun iskäkin oli vielä hyvännäkönen mies, Mudmax Derrypawn. Tosin mä en kyllä halua miettiä mitä se on mun tytön kanssa tehny.. no, joka tapauksessa lopputulos oli loistava ;)

Telmaa oikein hymyilyttää,
 kun saa vauvoja hoivattavaksi :)

 Ja tässä näitä pötkylöitä on noin viikon vanhoina. Ei ne vielä paljoa liikkuneet, paitsi syömään ne ryömivät maitobaariin. Kaikille on riittänyt ruokaa riittävästi ja nyt ne ovat kuulemma jo hirmusti kasvaneet tästä!

Kattokaa nyt noita pikkupikkutassuja! Tai siis mä en sanonu tolleen, äippä pakotti kirjoittamaan sen. Mulle riittää että ne voivat hyvin, äippä saa hoitaa lässyttämisen. Se ei niinku oo oikein miesten hommaa.

Nämä glennipennut syntyivät Kennel Marfidaliin. Siellä taitaapi olla vielä pari vapaana, joten nyt teilläkin on mahdollisuus saada ikioma glenni kotiin. Jos olet jo miettinyt sitä, ota yhteyttä Leenaan!

Ollaanhan me tälläisiä hellyyttäviä pötkylöitä, joilla riittää rakkautta kaikille :) Ja nyt hakemaan palkintoa, äippä lupasi mulle kasan herkkuja jos kirjoitan loppuun pienen mainospuheen!

Romeo

Elvistelyä

Moi kaikki!

Ette voi uskoa kuinka iso poika mä jo oon! Ja äippä sano mulle vielä että mä oon ihan ylisulonen ;) Yritin sitten heti kehujen jälkeen pistää parastani ja esittää kaikki temput jotka osaan, siis ne vähemmän palkitut temput.. Äippä oli sitä mieltä että mulla tais nousta kehut päähän ja se kyllä palautti mut aika nopeesti maan pinnalle. Pöh! 

Tässä mä kuuntelen niitä kehuja. Sen jälkeen aattelinkin että otan ison loikan ja hyppään pois trimmauspöydältä. Äippä tais aavistaa sen kun sai mut kiinni ennenkuin ehdin loikata. Ilmeisesti kostoksi me sitten harjoiteltiin hampaiden näyttämistä ainakin kolkytkertaa ja seistiin asennossa ainakin minuutti! Joo-joo, oon kiltti poika enkä keksi enää hulluja päähänpistoja!!

Me ollaan Tinksun kanssa jo melkein samankokosia. Eli mä oon oikeesti jo aika iso poika, ainakin siis noin ulkoisesti ;) Niin tai on mulla isompi pää kuin Tinkalla, mutta se onkin tyttö.. Tytöt saa olla vähän pienempiä. 

Ootte varmaan huomannu että välillä on ollu tosi kylmiä päiviä. Siis ihan jäätävän kylmää! Mä en kauheesti tykkää kylmästä. Mieluummin oon takan edessä makoilemassa. Romeon kanssa. Me ollaan molemmat pojat sellaisia lämpimässä rötvääjiä. Niin ja onhan se takkatulikin aika kiva!

Meillä on kolmestaan Romeon ja Tinkan kanssa superkivaa. Niin siis jos ootte miettiny miten me pärjätään. Tinka on ehdottomasti ykkönen riehumis- ja juoksukilpailukaverina ja Romeo on kuin peruskallio, sellainen johon voin aina luottaa ja jonka viereen voi käpertyä nukkumaan. Se lohduttaa mua jos nään vaikka pahoja unia. Sellanen isoveikka mulla on, ihanan rakastettava :) Jos yritetään Romeon kanssa keksiä kimpassa jotain jekkuja, niin Tinka on se joka pitää meidät järjestyksessä. Jos se niin haluaa, niin me istutaan vaikka rivissä hiljaa. On se sen verran tomera täti, hih! Mutta hyvää se vaan tarkoittaa. Onhan se totta, että täällä  olisi aika nopeesti superkaaos, jos kukaan ei huolehtisi järjestyksenpidosta. Siis äipän ja iskän lisäksi. 

Yleensä me ollaan kyllä kaikki kiltisti. Vaikka näin. Ihanaa talven jatkoa teille! Yritän vähän skarpata ja kirjoitella useamminkin. Tai patistaa noita kahta muuta edes kirjoittelemaan.

Elvis (kohta 9 kk)

Sehän ois vuosi melkein pulkassa!

Heips!
Kerrankin sain suunvuoron noilta glennipötkylöiltä ;) Meillä on ollut vauhdikas ja muutoksia täynnä oleva vuosi. Muutto uuteen kotiin ja totutteleminen maalla asumiseen, ei kyllä kertaakaan ole kaduttanut! Tinkan pennut ja niiden elämän seuraaminen. Elviksen muutto meille kesällä. Pihatöitä ja paljon rakkaita ystäviä. Uusia ja vanhoja. Näyttelyreissu Venäjälle Tinkan kanssa. Elviksen pentukoulu...

Nyt on aika rauhoittua ja rentoutua. Toivotamme teille kaikille lumista, rakkauden täyttämää ja iloista Joulua! Keksitään ensi vuonna taas paljon hauskoja juttuja ja kohtaamisia :)

Minttu ja pötkylät Romeo, Tinka ja Elvis

Missä on kaikki ihanat tuoksut?

Siis mitä ihmettä? Joku omituinen valkoinen töhnä on peittänyt meidän pihalta kaikki ihanat tuoksut, mun keskeneräiset puutyöt ja murkut! Tosin niitä murkkuja ei kyllä oo vähään aikaan enää näkyny...

Mä niin yritin kaivaa joka puolelta, mutta löysin vaan sellaisen omituisen lumen päällä hyppivän hippiäisen. Söin sen ihan varmuuden vuoksi. Äippä nauroi mulle kun näytin kuulemma niin hassulta. Mä niin haluisin nähdä kun se ite tulis kaivelemaan ilman käsiä pihalta aarteita!

Niin ja arvatkaa mitä! Tinka tuli muka auttamaan mua niiden aarteiden etsimisessä. Se kertoi mulle mistä mun pitää kaivaa, on kuulemma jo monena vuotena nähny tän valkoisen töhkän ja tietää minne aarteet menee. Se siis suorastaan juksasi mua. Ja mä menin tosi helppoon. Ei oo kivaa olla kaikista nuorin! En kestä!

Tai no, onhan se kivaa että mulla on aina kavereita. Romeonkin kanssa ollaan lähennetty ja meistä on tullu ihan bestikset! Se on tosin niin iso, että se vaan selättää mut painamalla tassulla alas jos niin tahtoo. Mutta kyllä mä tykkään siitäkin leikistä, ei se koskaan oo halunnu mua satuttaa :) On se sellainen hupsu veikka!

Kattokaa nyt sitä, eihän sitä voi ottaa kovin vakavasti ;) Ja arvatkaa mitä! Mä osaan jo juosta niin kovaa ettei Romeo saa mua ees kiinni. Sit mä osaan sellaiset loistoharhautukset, niin Romeo jää vaan höhlänä kattomaan että miten mä nyt tuon osasin. Kyllä sen kanssa on niin kivaa!

Mutta onhan tämä valkoisuus ihan mukavaakin. Nyt ei jouduta enää suihkuun ulkoilun jälkeen. Tosin sen sijaan me saadaan sulaa kodinhoitohuoneessa. Odottaminen ei ihan kuulu mun vahvuuksiin, mutta oon yrittäny ottaa Tinkasta ja Romeosta mallia eli makailla vaan rauhassa lattialla. Se suljettu ovi kyllä ottaa mua vähän pattiin ja joudun aina aika ajoin ilmoittelemaan itsestäni ettei se äippä vaan oo unohtanu meitä sinne... Palkaksi saan yleensä melko selkeän huudon olla hiljaa ja odottaa. Pahus kun se ei tajuu ettei mua haittaa yhtään makailla sohvalla vaikka lumisena!

Nauttikaahan kaikki talvesta, siis ne joilla se jo on. Oon kuullu huhuja että kaikilla ei oo vielä lunta. Älkää luopuko toivosta, kyllä sitä tulee teillekin!

Elvis & Tinka ja Romeo