Tulin tässä yksi päivä miettineeksi miten ihanaa se on kun Helmi on talossa. En enää osaa kuvitella elämää ilman koiraa, ilman Helmiä. Jos sessu on pari päivää hoidossa huomaan puhelevani itsekseni (kun normaalisti puhun koiralle), miettiväni tiettyinä kellonaikoina että nyt tarttisi mennä ulos, kotiinpaluu on masentavampaa kun ei ole tessua touhottamassa lelu tai kenkä suussa iloisena siitä, että minä tulin kotiin. Ei ole kukaan kärkkymässä josko sitä saisi hypätä sohvalle, eikä kukaan kerällä sohvannurkassa onnellisesti tuhisten.
Vaikka kenenkään koiranomistajan elo ei varmasti ole pelkkää auvoa, niin tässä silti muutama syy miksi juuri Helmiitsio on niin mahtava koira. Syyt ja mietteet ovat tosin satunnaisessa järjestyksessä ja paljon syitä jää vielä toki uupumaankin, mutta tässä pientä alkua.
Katsokaa nyt tuota naamaa! Eikö siinä ole iloa kerrakseen.
Helmi tuottaa myös hupia yleisölle sen pötkömakuutyylillään.
Helmillä on välillä yrityksiä päästä salaa joko sohvalle tai sänkyyn, joskus se onnistuu ja joskus ei. Lumikuono on vaan söpö, kuten norkkopartakin.
Sessulla on suloinen kieli ja suloiset pennut. Ja se on kerrassaan oikea rotusääri kun se rupee vedessä ;) Osaa siitä tosin trimmattuna kuoriutua oikein hieno neitikin, poseeraus ja kaikki on kohdillaan.
Coolia tessua ei myöskään kuuma ilma haittaa, silloin mennään viileän pyyhkeen alle.
Vieraille (ja kotiväelle) tuodaan aina suussa jotain, luu, kenkä tai lelu. Joskus on tullut vietettyä erinäisiä hetkiä yrittämällä saada koiraa kiinni kun se on napannut jonkun kengän iloissaan siitä, että ollaan taas kotona.
Helmi osaa nauttia (ja vaatia) aina rapsutuksista. Ja heinänsyönnistä. Ja kepeistä. Ja mättäistä. Ja makoilusta. Elämän parhaista hetkistä siis :)
Helmi osaa myös nauttia kalansuomuista naamallaan, nättiä oli mutta kalanperkeissä kieriskellyt koira ei tuoksunut kovin hyvältä.
Pallosta osataan pitää huolta, kuten myös siitäkin ettei emäntä unohda koiraa kun työkiireitä riittää.
Ja ne kengät ovat olleet ihania ihan pienestä pitäen. Suurin osa kuvista jostain syystä harmaita suttuja. Ja joskus pitää nauttia sohvannurkasta ihan täysillä reporankana.
Jo pienenä koirana pallot olivat pop. Ja kirsu on edelleen söpö, kuten kaikki pentukuvatkin.
Helmi on moneen taipuva koira, geokätköt haetaan ja pikkulapset hurmataan. Ihan niinkuin aikuisetkin.
Makuupaikat ja -asennot ovat välillä kuvasadon aatelia. Mutta on se mukava kun ottaa päikkärit ja mahan päällä tuhisee uninen koira :)
Vauhtikuvia löytyy, osittaisia osumia ja tuurilla saatuja otoksia. Ja taas se suloinen luminenä.
Mutta mitenkäs teidän tessut ja sessut? Miksi ne ovat niin ihania (ainakin melkein yhtä ihania kuin Helemi)? ;)
Osa yksi: rapsuta mua nyt- asento.
Osa kaksi: passaaminen (ja melkein kaikki muutkin temput jos ei passaaminen riitä).
Osa kolme: tiukka tuijotus (ja asettuminen niin ettei töllöä näy koiran takaa- aina sen parhaan ohjelman aikana tietenkin).
Osat neljä- sata: lisää keekoilua. :)
