Moi!
Me ollaan saatu uusi lempinimi! Me ollaan nykyään bipolaarihäiriö, eli kaksisuuntainen mielialahäiriö. Ai miks? Siksi, että Molly on ihan selvä maanikko, kun se ei koskaan pysähdy, ja mä olen taas kuulemma depressiivinen. No, meistä se kuulostaa tosi hienolta, niin me ollaan Mollyn kanssa mietitty.
Mua joskus rasittaa, kun aina pitäis olla tekemässä Mollyn kanssa jotain, enkä saa rauhassa levätä. Sitten Mami ja Iskä päätti erottaa meidät muutamaksi päiväksi, kun Mollylla oli juoksutkin parasta aikaa. Mä lähdin Iskän kanssa mökille ja Molly jäi Mamin kanssa kotiin. Mutta kuinkas sitten kävikään? En olis ikinä uskonu, että noi ihmiset voi olla niin hölmöjä. Eihän me kuitenkaan erossa haluta olla! Me tehtiin siskon kanssa äkkipäätös, että annetaan meidän ihmisten tuta kuinka huonon päätöksen ne oli tehneet. Me ei kumpikaan suostuttu tekemään mitään! Me ei syöty, ei kävelty lenkillä, ei leikitty, eikä oltu ihmisten seurassa. Me oltiin kumpikin ihan masentuneita. Vähän hyvä keino muuten saada uusia leluja ja herkkuja! Mutta me pysyttiin kovina, eikä menty siihen halpaan, vaan jatkettiin murjottamista, kunnes meidän ihmiset taipuivat palauttamaan meidät yhteen.
Voi sitä riemua, kun taas nähtiin pitkästä ( 5 päivää) aikaa! Me juostiin hulluina ympäri kotia, kaikki matot rullalla ja osa mööpeleistäkin uusilla paikoilla. Sitten me nukuttiin monta päivää ihan kylki kyljessä, eikä päästetty toistamme näkyvistä hetkeksikään ja ruokakin alkoi taas maistua kummallekin.Eihän noihin ihmisiin voi näköjään luottaa yhtään, kun ei tiedä mitä tyhmää ne aina välillä keksii.
No, anyway, tässäpä meidän kuulumisia muutama rivillinen pitkästä aikaa, kohta alkaa kesäloma, ja sitten meilläkin on aikaa kirjoitella tänne hauskoja tarinoita ja iloisia sattumuksia. Lämmintä ja aurinkoista kesää koko glenniporukalle!
Miller ja Molly
