Terkkuja "pienoisen" tauon jälkeen Rauhalan tilalta Kangasalta

Heippadi hei kamut, Lenni täällä!!

Edellisellä kerralla kun kirjoitin täällä, niin mulla ei vissiin ollut tuota pimua kaverina!?!? No, nyt se on kuitenkin ollut meillä sulostuttamassa MUN päiviäni jo noin 7 kk ;o) Alkuun olin todella ihmeissäni siitä pienestä piraijasta, joka aina välillä sammu melkein mihin sattui. Iskä ja äiti aina sanoi, että sitä ei saa häiritä kun se nukkuu... Nyt on kyllä kaikki mennyt ihan päälaelleen: MÄ en saa KOSKAAN nukkua rauhassa vaikka kuinka väsyttäis, jos toi pimu haluaa kuitenkin temuta tai musia. Eipä ole äiti tai isi kieltämässä, ei. Jokseenkin epäreilua! No, jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin ei se mua kauheesti haittaa, kun mä rakastan tätä typyä oikein kovasti! Ai niin, sen nimi on muuten Liinu Mathilda tai Liinu Lippakorva tai Limppu, kuten noi ihmiset sitä yleensä kutsuu. Joskus kun Liinu lenkillä ollessa kastuu kunnolla, niin munkin mielestäni sille annettu nimi on varsin kohdallaan: Rottatyttö. Hih!

Nimistä tulikin mieleeni, että munkin nimi on hieman muotoutunut ton Limpun tulon jälkeen... noi kutsuu mua aina välillä Lenni Lepakoksi... rimmaa kuulemma hyvin yhteen Liinu Lippakorvan kanssa. Mun mielestä Lemppu ja Limppu on paremmat! Limppu olis taatusti nimensä muotoinen, jos se sais niin paljon ruokaa kuin se haluaa... sillä pimulla on aivan LOPUTON nälkä!! Mä en voi mitenkään tajuta miks kaikki kurkut ja porkkanatkin täytyy syödä!? Ei tulis mulle mieleenkään!! Hee hee, äiti ja isi saa melko usein harmaita hiuksia mun ruokieni kanssa... lähinnä siksi, että suurin osa kuivanappuloista löytyy Liinun mahasta, jos vaan vähänkään silmä välttää... Se on muuten tosi kova typy: ei oo edes vähänkään hämillään siitä metelistä joka nousee kun se on syönyt 2 dl mun nappuloita ;o) Se vaan painelee keittiön pöydän alle ja esittää menevänsä piiloon, mutta oikeesti se menee sinne katsoon jos löytyis jälkiruokaa! Mä luulen, että mun hyvä kaveri Aku, joka on kultainennoutaja, on maailman ahnein ruokailija ja Liinu on kyllä siinä listassa varmasti hopeella!! Liinu painaa jo vissiin sellaiset ainakin 17 kg, eli siitä on ihan tosissaan vastusta noissa painitouhuissa.

Muistatte varmaan mun aivan upeen vaaleen vöökin?! No, se on kyllä supistunut ihan pieneen tupsuun takaraivolla. Liinu on nimittäin repinyt mun tukan pois!! Mulla on kyllä aivan mahtava turkki muuten... niin karkee, että iskä on monta kertaa meinannut tehdä siitä patasuteja. Kai ne sit jotain syötävää, kun kuulostaa niin ruualta... yäk, karvasta ruokaa!? Meillä oli muuten aika vinkee vieras viime viikonloppuna: 9 vkon ikäinen käppänä nimeltä Aku! VÄHÄNKÖ mä olen onnellinen, että se oli meillä!! Mä pidin sille hetken seuraa, mutta sit tajusin, että se on samaa lahkoa sen pienen piraijan kanssa joka Liinu oli meille tullessaan... muutaman neuvoa antavan murahduksen jälkeen sain olla varsin rauhassa ja arvatkaapa mitä? Tää on IHAN parasta: se pieni piraija-käppänä oli ihan kokoajan Limpun kimpussa!! Ai että mä nautin!! Se sai tuta oikein kunnolla mitä mä sain kärsiä monta viikkoa sen toimesta ;o) Meitsi vaan makaili sohvalla ja sängyllä poikien paijattavana. Toiseksi paras juttu olikin just tuo... eli pojat (Eikka, Jami ja Anton) leikki lääkärileikkejä ja mä olin potilas! Enpä ole hetkeen saanut yhtä paljon täysin jakamatonta huomiota niin asiantuntevilta lääkärinaluilta. Ei tainnut paljon tauteja jäädä hoitamatta... ainakin muistaisin, että mulla oli useampi kasvain joita sit asiantuntevasti leikeltiin pois, sain useamman ihanan hieronnan, nautistkelin kirputuksista ja ainakin kymmenestä muusta erikoishoidosta joita ne mulle teki ihanan pehmeellä parisängyllä. *Huokaus*, tulispa pian toinen samanlainen viikonloppu!!

Jahas, nyt taitaa olla taas aika jatkaa askareita, joten kuullaan ja nähdään taas pian!! Liinu käski kertoa kaikille siskoille ja veljille terkkuja!! Mun piti muuten laittaa tänne muutama kuva, mutta jotain hässäkkää oli kuvan lisäämisessä, joten menkää katsoon kuvia sinne multiply sivuille!!

Rakkain talvenodotusterkuin,

-lemppu- ja alamaiset (tietty isi on alfa, mutta muuten ;o))

Näyttelyjuttuja

Heips!

Pitkästä aikaa oltiin äipän kanssa näyttelyssä. Se ei ollut edes kaukana, Tuuloksessa. Muistin kyllä hyvin että kuinka pitää mennä siellä ja pidin itseni kurissa vaikka ah niin ihana Nanni oli siellä! Mä en siis kestä, kun äippä ei koko aikaa päästäny mua sen luokse, suorastaan ärsyttävää!

Mut äiti osti mulle sitten palkkioksi hienon uuden pannan, se on oikeen äijä-panta, leveä ja niitit ja kaikki. Jos vaan mun ego voi yhtään kasvaa niin tän jälkeen se ei kyllä enää voi. Mä oon ihan super-glenni!


Tässä vähän näyttelyfiiliksiä teillekin!



Mulla on aina häkki messissä, äippä haluaa välillä rauhoittua musta, jos oon liian innokas. Eiks sen sitte ite pitäis mennä sinne..? Tiedän että se mahtuu, mä oon nähny!



Nanni on ihqu!! Äippä on joskus kattonu sellasta ohjelmaa, että missä on kaksi naista, jotka miettii eri miehistä että oisko ne sellasia vai ei. Vaikka se onkin naisten juttu, se ohjelma, niin nyt sanoisin että panisin, hih!


Onko meillä kontaktia vai ei? Kyllä meillä on ja hienosti onkin! Lopputsemppaus ennen kehää.

Näytä hampaat, hyyyyvä poika! Tosin toi tuomari ei sit kuiteskaan tykänny musta ihan niin paljon että oisin ollu paras, mut se onkin vaan sen mielipide. Sain niin paljon päivän aikana haleja ja pusuja ja herkkuja, et mulla on ihan voittaja-olo. Sehän riittää, vai mitä?


Niin, sit sillä ihanalla Nannilla on pikkuveikka, Nero. Mä en kyl nyt ihan syttyny, se koko ajan halus roikkua mun partakarvoissa, ja sitä paitsi Nanni oli paljon kiinnostavampi. Meiät siis käytännössä piti pakottaa samaan kuvaan, niinkuin huomaatte. Mut se Nero oli kyl rohkea poika, siellä parkkihallissa oli hirvee meteli ja se vaan heilutti häntää koko ajan ja ois halunnu leikkiä. Siitä tulee varmasti yhtä super-glenni kun musta!

Isot lipaisut!

Romeo

Missä on lumi??

Moikka taas piiiitkästä aikaa........
Tossa eräänä aamuna kun olin iskän kanssa lankillä tuli jotain valkoista taivaalta ja sitä oli jopa maassakin, iskä sanoi sitä lumeksi mut mun mielestä sitä oli kiva pyydystää ja maassa se kyllä maistui vedeltä..
No mut kuitenkin olis kiva kun sitä olis maassa ni ei joutuis tonne suihkun alle kun tulee ulkoo sisälle :(
Pakkanenkin on jees koska sillo mennään lenkillä lujaa.... muksut ainakaa pysy mun vauhdissa ku sillo on kiva juosta ja nooi meidän teinit kun ei niin hirveesti mun kanssa ulkoile niin ne ei mun temppuja aina tiedä milloin tehdään mitäkin ;) mami ja iskä kyllä tietää vaikka niille välillä yritän olla vähä isoa poikaa.
Ja ku sisälle pääsen ni ihan varmasti eka kunnon glennihepuli ja sitte leikkii ja muute menee hermo jos ei joku leiki.. No iskän saa aina leikkii ku sitä vähä käy näykkäsee pikkusen ja se kyllä jaksaa riehuu vähä rajumminki ;)) Meil on nää poikien leikit joita ei naiset ymmärrä ;)

Ja meillä oli niin mukavaa...

Heissan!

Nyt ei ollutkaan mikään perusviikonloppu. Me oltiin äipän kanssa kylässä Hertan ja Susannan luona! Jippiii! Käveltiin pitkiä lenkkejä ja sain ihan vapaasti leikkiä Hertan kanssa. Siitä on tullut kyllä mun ihan bestis. Se on mulle tosi mukava. Paitsi sillon se on vähän mustis jos vaikka hyppään sen äipän syliin ja se rapsuttaa mua. Mä en kyllä oo yhtään niin mustis mun äipästä.. ehkä.


Mutta tosiaan, tehtiin parikin tooosi pitkää ja ihanaa lenkkiä. Tää on siis mun mielipide, Hertta tais välillä olla vähän eri mieltä, mutta kyllä se sieltä mukana tuli. Ekasta lenkistä Hertta ainakin kyl tais tykätä, kun löysi suorastaan superhoukuttelevan mutakuopan:)


Mä en sinne menny, tai en siis yrittäny tarpeeksi kovaa, kun äippä oli hihnan toisessa päässä... Siellä oli kyllä tosi kivoja teitä ja polkuja, ihan kuin oltais maalla oltu (oon siis niin kaupunki-glenni... hih!) No joka tapauksessa, oli ihanaa kun oli uusia hajuja ja ei niin tuttuja reittejä!



Ja ihan kaikista parasta oli tietty leikkituokiot:)



Äippä lupas että mennään vielä joku toinenkin kerta kylään, koska oli niin mukavaa. Se on hyvä. Mutta nyt oon niin poikki tästä kaikesta, että menen nukkumaan ja näkemään kivoja leikkiunia. Tai sit niistä metsäkauriista, joita en pihalla nähny vaikka niitä kuulemma siellä vieraileekin....

Lipaisut teille kaikille ihanille glenneille!

Romeo

Näyttelyssä

Moi!

Me tehtiin tänään retki näyttelyyn Kouvolaan saakka. Aivan fantastinen mesta, siellä oli hirmusti koiria. Pieniä ja isoja, tummia ja vaaleita, kaikki aivan yhtä kivoja. Musta oli vähän tylsää, että niitä kaikkia ei saanut mennä moikkaamaan. Kovasti kyllä yritin.

Leena-mamma ja mun bestis Reijokin tuli sinne. Meillä oli Reijon kanssa ennen koitosta treenit, että osataan sitten molemmat kehässä käyttäytyä.


Me pojat sitten lähdettiin kehään, jossa mulla oli yks kilpakumppani. Senkin kaa olis ollut kiva vähän jutskata, mutta eihän siinä tiukan kilpailun keskellä ehtinyt. Esiteltiin Reijon kanssa mun kävelytaitoja, ja sit käytiin morjestamassa sitä tuomarisetää. Vähän yritin sitä lipaista, kun se katsoi mun hampaita.

Sain sieltä sellaisen sinisen nauhan, joka tarkoittaa kuulemma, että hyvä. Mä itse oon aika varma, että se oikeasti meinaa, että Hämmästyttävän Ylväs ja Viisas Älykkö glenni. Sitähän mä olen!

Sinne, tänne ja tonne:)

Heips!

Vielä jatkan vähän kesäisillä jutuilla:) Mua kiinnostaa niin paljon kaikki, etten välillä tiedä, että mihin suuntaan oikein menisin. Pitkällä matkalla Rantasalmelle esimerkiksi taisi jo menosuunta hämärtyä, hih!



Niinkuin jo varmaan tiedätte, mulle uiminen on ihan ykkösjuttu. Ja mä en oo niin nuuka, onko mutapohja tai sit jotain vesikasveja, ihan sama kunhan on vettä. Tällä retkellä yritin jopa piiloutua rantakasveihin, ihan vaan huvin vuoksi... Äippä ei kyl oikein tykkää näistä mun kaislikkoretkistä, kun keräsin pari kaveria (jotain punkkeja) kyytiin. Pitäis mennä nätisti rannasta uimaan niinkuin ihmisetkin. Mut hei, mä oon koira enkä ihminen!



Mua ei myöskään hirvitä juuri mikään ja rohkeasti kokeilen eri lähestymistapoja veteen. Koskaan en ole vielä sellaiseen paikkaan joutunut, josta en olisi päässyt pois. No okei, kerran isi joutui soutamalla hakemaan mut yheltä kiveltä, kun en jaksanutkaan uida takas. Mutta ei muistella sitä:)


Äipän ja iskän lomat on nyt ohi. Toisaalta ihan hyvä, että välillä voi oikeasti rauhassa keskittyä nukkumiseen. Koko kesä ollaan oltu milloin milläkin mökillä ja enhän mä oo voinu rauhoittua edes päikkäreille, kun on niin paljon kivaa tutkittavaa.

Äippä tuli halimaan mua, kun oli aamulla lähdössä töihin pitkästä aikaa. Mä lähinnä mulkasin sitä, että mee nyt jo että saan olla rauhassa, hih! Se katto mua vähän oudosti, mutta lähti kuitenkin, hyvä! Ja tiedänhän mä että kaikki mun ihmiset tulee kuitenkin illalla taas kotiin:)

Romeo

Syksyn makua

Ilmassa on jo pientä syksyn makua ja Helmikin alkaa toipua kesäloman vietosta. Ohjelma ei kuitenkaan loppunut kesään, vaan tessu on päässyt mm. meren rannalle vahtimaan grillailijoita ja merta tietenkin. Helmin piti vöhistä vähän tasaisin väliajoin, välillä haukahtaakin. Ettei kukaan vaan uskalla tulla meidän grillimakkaroille... Hyvä tessu ;)
Kotipuolessa Helmi on löytänyt uuden lempipaikan. Sinne mennään lepäämään, piiloon, muka-mököttämään ja viilentymään. Kaupunkiin sopiva maastoutuminen.
Mutta on ne vanhat suosikkipaikat (ja -asennot) vielä muistissa kesän jälkeenkin.