Pitkästä aikaa oltiin äipän kanssa näyttelyssä. Se ei ollut edes kaukana, Tuuloksessa. Muistin kyllä hyvin että kuinka pitää mennä siellä ja pidin itseni kurissa vaikka ah niin ihana Nanni oli siellä! Mä en siis kestä, kun äippä ei koko aikaa päästäny mua sen luokse, suorastaan ärsyttävää!
Mut äiti osti mulle sitten palkkioksi hienon uuden pannan, se on oikeen äijä-panta, leveä ja niitit ja kaikki. Jos vaan mun ego voi yhtään kasvaa niin tän jälkeen se ei kyllä enää voi. Mä oon ihan super-glenni!
Tässä vähän näyttelyfiiliksiä teillekin!
Mulla on aina häkki messissä, äippä haluaa välillä rauhoittua musta, jos oon liian innokas. Eiks sen sitte ite pitäis mennä sinne..? Tiedän että se mahtuu, mä oon nähny!
Nanni on ihqu!! Äippä on joskus kattonu sellasta ohjelmaa, että missä on kaksi naista, jotka miettii eri miehistä että oisko ne sellasia vai ei. Vaikka se onkin naisten juttu, se ohjelma, niin nyt sanoisin että panisin, hih!
Onko meillä kontaktia vai ei? Kyllä meillä on ja hienosti onkin! Lopputsemppaus ennen kehää.
Näytä hampaat, hyyyyvä poika! Tosin toi tuomari ei sit kuiteskaan tykänny musta ihan niin paljon että oisin ollu paras, mut se onkin vaan sen mielipide. Sain niin paljon päivän aikana haleja ja pusuja ja herkkuja, et mulla on ihan voittaja-olo. Sehän riittää, vai mitä?
Niin, sit sillä ihanalla Nannilla on pikkuveikka, Nero. Mä en kyl nyt ihan syttyny, se koko ajan halus roikkua mun partakarvoissa, ja sitä paitsi Nanni oli paljon kiinnostavampi. Meiät siis käytännössä piti pakottaa samaan kuvaan, niinkuin huomaatte. Mut se Nero oli kyl rohkea poika, siellä parkkihallissa oli hirvee meteli ja se vaan heilutti häntää koko ajan ja ois halunnu leikkiä. Siitä tulee varmasti yhtä super-glenni kun musta!Isot lipaisut!
Romeo
No comments:
Post a Comment