Väsynyt bloggaaja

Helmikoiralla on ollut elämässä hieman muutoksen tuulia. Ekat juoksut alkoi ja niiden kanssa sesse on tavallistakin enemmän siinä luulossa, että se on ihan kokonaan sylikoira. Mutta vaikka väsyttääkin tavallista enemmän, on Helmi kokoajan vähintään hengessä mukana ihan kaikessa. Blogin kirjoittamisessakin, kuten kuvasta näkyy.


















Helmu on saanut myös todella komeat uudet speedomalliset pöksyt, kyllä tuollaisilla kelpaa koreilla joka tytön.















Näin meillä.

-Ellen& Helmi-

Tuijotusta

Hmmm..
Jos mä oikein tuijotan tota tyttöä, niin tuliskohan se mun kanssa leikkimään?

Ei muuten tullu, äippä kielsi leikit ennen kehää...

Mun mielestä näyttelyihin pitäis kyl muitten kehien lisäksi tehä leikkikehä! Kuka on samaa mieltä?

Romeo

Hiphei!

Moi, mä oon Sointu eli Susannan pentueesta M. Suzan Chérie. Vihdoinkin pääsin tänne kirjoittelemaan! Kaikennäköistä on jo kahdentoista elinviikkoni aikana ehtinytkin tapahtua. Olen käynyt kahdella eri mökillä, veneilemässä, uimassa, kylässä isovanhemmilla ja muualla ja nähnyt erikokoisia koiria. Yks oli aikuinen ja mua pienempi ja ihan hassu, kun olin sen mielestä hirveen pelottava! Toinen taas oli kans vielä pentu mut mua kolme kertaa isompi. Alko vähän nyppimään, kun se vahingossa osui tassuillaan mua naamaan. Vähän rotia hei! Omaa siskoa Sandya oli kyllä tosi kiva käydä moikkaamassa. Meilä oli ihan omat kujeet!

On mulle käyny ikäviäkin juttuja. Kaks punkkia oon jo meijän pusikoista löytäny, mut onneks ne saatiin punkkipihdeillä irti. Sitten tässä eräänä iltana mulle tuli tosi ikävä olo. Oli pakko välillä kiljua, kun sattu niin paljon. Koko yönä en oikeen saanu nukuttua. Aamulla lähettiin sitten lääkäriin, ja olin kuulemma tosi reipas. Verinäytteestä selvisi, että mulla on alkava pissatulehdus. Onneksi ne tädit löysi heti ongelman syyn, ja nyt popsin jotain antibootteja ja ei satu enää yhtään. Mut Sandy, ei siellä lääkärissä ollut yhtään pelottavaa, saat vaan lisää ihailijoita!

Ja Sandy, ei sisälle oo kivaa tehdä tarpeita! Siel alkaa haisee.. Mä pyydän mieluummin ulos, kun on hätä. Tosin joskus leikin lomassa en ihan ehi sinne asti. Sateella yritän päästä rapun portaiden alle vääntämään, mutta ilmeisesti ne ei oikein mahdu hakemaan kasoja sieltä pois, joten joudun tyytymään puskaan. Muutenkin oon nykyään kuulemma aika kelpo pentu. Vähän mulkasin Leenamammaa, kun se viime viikonloppuna koulutti mua kovemmalla otteella. Mutta nyt kun mami ja iskä on tehny samalla tavalla kotona, oon ymmärtäny talon säännöt. Välillä tietty pitää vähän hepuloida ja pistää ranttaliksi!

Mukavaa viikonloppua kaikille ja kovasti hännän (kyllä koko koira sillon heiluu) heilautuksia!

Sointu, Anna & Jarkko

(Höh, ei nyt saada liitettyä tähän kuvaa, mutta ens kerralla sitten!)

Sandy täällä taas moi!!

Heippa vaan kaikille..
Mulla on taas tänään jotain erikoista tiedossa, kun kuulemma ollaan menossa eläinlääkäriin ja puhuivatpa ihmiset jotain rokotuksistakin.. Mitähän se on? Toivottavasti jotain syötävää..
Olen oppinut tosi hienosti tuon ulkona käymisen! Mamma tai pappa puoliväkisin raahaavat minut pihalle (useimmiten) monta kertaa päivässä ja koska leikki on varmaan niitten mielestä ihan huippukiva, niin minä tyttöhän laitan jarrut päälle nykyään jo eteisessä, viikko sitten pääsin rappusille asti ja sitä ennen yleensä vasta meidän pihasta poistuessa.. Mutta luulen, että mitä aiemmin, sitä kivempaa ihmisillä on.. Ei tarvitse tuhlata aikaa "esileikkiin"..
Sitten olen oppinut senkin, että siinä vaiheessa kun näen (ihan kuin en muka koko ajan tietäisi?? minähän vaan testaan/leikin) että ovat oikeasti taas lenkin tarpeessa, juoksen melkein koko matkan tosi hienosti ja välillä vaan vähän haistelen kaikkia kauniita kukkia ja toisten koirien hajuja, mutta sitten taas pikapikaa matkaa jatkamaan.. Lenkin aikana minä "muka pissin" muutaman kerran, mutta kuka nyt märässä ja kuraisessa haluaisi kykkiä?? Eli ihanaan, lämpimään ja kuivaan kotiin saavuttua voin vihdoin vapauttaa rakkoni ja suoleni ja tehdä tarpeeni joko sanomalehdelle tai sen viereen!! Kakkiminen sanomalehdelle ei ole mielestäni hienojen tyttöjen hommia, vaan mielummin ihan siihen viereen vaan.. Yleensä revin lehden sivuun, ennen kyykistymistä, ettei vaan mene siihen päälle.

No, totuuden nimessä.. teen välillä tarpeeni kyllä uloskin, mutta nyt viime päivinä vasta oikein tajusin, kuinka kätevää se oikeasti on vasta kodinlämpimässä.. Siitä voi sitten heittää itsensä suoraan päiväunille tai mikä nyt milloinkin sattuu huvittamaan!

Olen kovasti ruvennut testaamaan mammaa ja pappaa! Eli kun välillä tuntuu, että voisinhan minäkin yhtä hyvin päättää meidän "perheen" asioista, saataisiin ainakin enemmän tuota koiranäkökulmaa kaikkiin asioihin.. Ruokaa voisin saada paljon useammin ja enemmän, maata saisin missä haluan, milloin haluan, ulos ei tarvitsisi mennä ollenkaan, paitsi riehumaan kamujen kanssa.. saisin repiä sukkia, housunlahkeita ja kaikkea muuta turhaa mielinmäärin..
En vaan ollenkaan ymmärrä, miksen saisi tehdä sitä?? Kun kuitenkin olen "suurin", kaunein ja viisain koira maan päällä, vai??

No, kerron siitä lääkärikäynnistä myöhemmin..
siitä tulee varmaan tosi hauskaa!!
Sillä eihän nyt kukaan voisi tehdä minulle mitään kurjaa tai tylsää..

Sandy "suuri" (M. Suzan Mignonne)

Uman juttuja Vaasasta

Hei kaikille! Uma tässä!

En ole aikaisemmin kirjoitellut mitään. Nyt kun syksy alkaa, niin uhkaavia pilviä on ilmassa. Pappa sanoi, että minun pitää mennä kouluun, että opin tavoille. Ja se kuulemma alkaa jo ensi viikolla, hui! No, ehkä saan myös kavereita.
Kyllä minä jo osaan kaiken maailman juttuja, mutten rupea käskystä mihinkään, en ainakaan heti, vaan yleensä mietin hetken erilaisia vaihtoehtoja, miten voisi luistaa esimerkiksi tassujen pesusta tai harjaamisesta. Yritin aluksi jättää menemättä ruokakupille ja odotin, että mamma tai pappa tuo ruuan eteeni. Aluksi ne luuli, että minulla on huono hajuaisti tai jotain ja toivat makupaloja lepopaikalleni, mutta sitten ne veivät kupin takaisin vakiopaikalle kun huomasivat että narrasin ihan laiskuuttani.
Juuri nyt vietän hiljaiseloa. Makailen parvekkeella auringonpaisteessa ja olen nukkuvinani. Varsinaisia kavereita minulla ei ole, mutta se ei haittaa. Yläkerrassa asuu collie, mutta se ei juuri minusta välitä enkä minä sen kummemmin siitäkään, mitä nyt joskus rapussa tai pihalla tervehditään muodollisesti. Joitakin lähitienoon asukkaita kyllä tulee silloin tällöin vastaan kun ollaan poluilla ja metsiköissä tekemässä pakollisia askareita, mutta useimmiten saan juoksennella yksin ympäriinsä ja patistella myös pappaa mukaan leikkiin.

Meillä oli kesällä ukkonen. Aluksi olin kyllä aika hermostunut, mutta sitten pappa rauhoitteli ja istuttiinkin sitten kaksistaan parvekkeella katselemassa salamointia.

Pappa on sen verran laiska jätkä, että kun mennään ulos, nappaan talutushihnasta kiinni ja talutan pappaa ja vielä juosten, koska minä pidän juoksemisesta. Tiedän tarkat paikat mihin asti pitää juosta. Ja kun jonkin ajan kuluttua ja tuhannen tuoksun jälkeen haluan taas kotiin, niin silloinkin talutan pappaa, mutta en viitsi juosta, kun pappa on lenkin jälkeen jo sen verran väsynyt.

Oltiin yhtenä iltana jalkapallokentällä ja pappa kutsui minua kaukaa. Lähdin juoksemaan, mutta törmäsin hämärässä maaliverkkoon. No, eihän siinä mitään, mutta se verkko irtosi kehikosta kokonaan. En päässyt yksin pois siitä nyytistä vaan rimpuilin verkossa kuin kala ja sehän meitä molempia nauratti.

Yhtenä päivänä joku viikko sitten olin vartioimassa kulttuurikeskuksen pihaa ja penkille tuli kovaääninen variksenpoikanen. Tästä minä hikeennyin, kun se on meidän penkki ja sanoin sille, että liidä sinä roisto pois täältä! Sen poikasen iskä ja äiskä oli vähän kauempana ja ne pirulaiset rupesivat pitämään kauheaa meteliä ja lähtivät lentämään minua kohti. Silloin sain jalat alleni ja juoksin minkä jaksoin taloon sisälle. Enpä uskaltanut mennä pihalle niin kauan kuin varispariskunta istua tuijotteli talon katolla ja vahti meidän ulko-ovea!

Olen myöhään hereillä. Aika usein mennään ulos puolenyön aikaankin. Silloin kaikki on hiljaista täällä ja saan paremmin tutkittua ympäristöä. Ja jännintä on silloin, kun tapaan pupuja.
Niitä asustelee meilläpäin. Kun sellaisen näen, niin unohtuu aika ja paikka ja minusta tulee suuri saalistaja ja lähden takaa-ajoon. Ja iskä perässä, että kerrankin siltä meinasi jalat mennä alta. Iskä sai kuitenkin rauhoiteltua minua ja muutuin taas kotikoiraksi.

Täällä asustelee myös siili. Joskus se tulee ruokakaupan rappusille etsiskelemään jotain syötävää. Siilistä en oikein tiedä, kun sen kanssa ei voi edes jutella. Ja kyllä minä tiedän, että ne piikit voi olla aika pahoja, jos osuvat nenään, joten jätän siilit sikseen.

Oltiin sittenkin ilmoittautumassa koirakouluun ja sekös oli stressaavaa, kun siellä oli koiraa kuin pipoa. Yksikin dreeveripoika yritti jekkuilla kanssani. Se vinkuili jotain ja kun katselin sitä ja uhkasin tulla lähemmäs, niin se meni äitinsä jalkojen taakse piiloon ja kyttäili sieltä. Sitten oli todella iso rottis, joka tuli varovaisesti nuuhkimaan minun poskeani.
Olin kyllä varuillani, mutta se oli ihan mukava. Onneksi se ei puhunut saksaa, kun en sitä osaa.

Että sellaista.

T: Uma

Koiria, koiria, hirmusti koiria = näyttelyssä:)

Hei!
Me oltiin tänään Valkeakoskella näyttelyssä. Olin kesän aikana jo melkein unohtanutkin tämän touhun. Näyttelyissä olis aina mielettömästi kavereita, äippä ei vaan anna mun leikkiä niitten muitten kanssa, höh!

Tuomari tykkäs selkeesti glenneistä ja mustakin. Yritin olla kova poika ja päätin että hampaita en kyllä näytä. Sit se kommentoi että ihanan temperamenttinen, onhan toikin tietty yks näkökanta asiaan, ei vaan ihan se mitä hain...

Leena-mamman Taavi oli mun kilpakumppani. Tuijottelin sitä välillä pahasti, mut ei se auttanu. Se oli parempi ja siitä tuli vielä valiokin! Kyllä mustakin joku päivä... mutta tietty oon onnellinen Taavin puolesta, nyt ei ainakaan enää tartte kilpailla serteistä sen kanssa, hih.

Ens viikonloppuna mennään kuulemma taas näyttelyyn, mitäköhän metkuja mä sinne keksisin? Niitä en taida kyllä nyt kertoo, jätän ne äipälle yllätykseksi:)

Romeo

Tapasin siskon!!

Hei kaikille!

Pakko kertoa.. eilen oli ihan älyttömän jännä päivä, kun mun sisko Sointu tuli Espoosta saakka kyläilemään!
Ensin meitä jännitti aika lailla ja Sointu oli vähän ehkä peloissaan, kun joutui ihan outoon pihaan ja kaikki. Ja oli varmaan vähän väsyksissä automatkastakin, kuitenkin yli tunnin joutui istumaan ihan hiljaa paikallaan..

Mutta sitten ei riemulla ollut rajoja, kun päästiin oikein vauhtiin! Juostii marjapensaiden alla ja ympäri, ympäri piha-aitausta.. Vauhtia riitti ja vaarallisia tilanteitakin, kun piti väistellä pöytää, tolppia yms.
Välillä villiinnyttiin niin, että ihmiset jo melkein pelästyivät. Pidimme hurjaa meteliä, haukuttiin ja muristiinkin, kuin oltaisiin oltu keskellä hurjaa tappelua.. Onnerksi sitten kuitenkin taas rauhoituttiin, eikä kumpaakaan varmaan oikeasti sattunut, vaikka välillä tuli vingahdettuakin niin kuin olisi ottanut kipeää..

Vesikin maistui juoksun jälkeen ja saipa oikein juoda samasta kupista siskon kanssa.

Kylläpä oli kiva nähdä pitkästä aikaa!

Onneksi taas tavataan Leena-Mamman luona pentutreffeillä lokakuun alussa!

Arvatkaa vaan jos uni maittoi viime yönä..?

Iloisin terveisin, Sandy